"Lähdin" siis Seattlesta klo 6.05 ja sää alkoi heti muuttua kaupungissa, sillä ennen tätä ei mun aikana kaupungissa ollut satanut (tai en ollut sitä huomannut). Lento Seattlesta suuntasi ensin kohti Denveriä, jossa vaihtoaikaa oli sopivasti. Mikä oli ihan hyvä, sillä johtuen aikaisesta lähdöstä en ollut tietenkään mitään aamiaista missään vaiheessa saanut. Lentokoneessakin oli vain juomatarjoilu.
Denverin aika tutulla lentokentällä jouduin pahan ongelman eteen, kun suurin osa ruokaa tarjoavista paikoista ei ensinnäkään tarjonnut mitään erityistä aamupalaa ja niissä joissa aamupalaa oli, se tarkoitti usein kahvia ja pullaa. Mikä ei oikein mulle sovi, kun ei kahvi maistu enkä edes USA:ssa asuessani oppinut syömään makeaa aamulla.
Näin ollen jouduin kääntymään periamerikkalaiseen vaihtoehtoon ja tilasin McDonaldsista "Big Breakfast Platterin" ja appelsiinimehun. Yllätyksekseni se ei ollut "big", ainoastaan OJ oli amerikan kokoa.
Denver oli tosiaan vain välietappi matkallani kohti loman ensimmäistä kohdetta. Moab on pieni kaupunki Utahin kaakkoiskulmassa. Itselleni tarpeeksi mielenkiintoiseksi sen teki lähistön kansallispuistot, joissa en jostain syystä käynyt New Mexicossa asuessani.
Olin varannut lentoni Moabin lähimmälle lentokentälle (Canyonlands Field, CNY), jonka pienuudesta olin saanut jotain viitteitä jo varausvaiheessa. Lentoja varatessani olin huomannut, että kovin usein ei lentoja CNY:hin ollut ja jokaisessa vaihtoehdossa lentokoneena oli propellimoottorinen kone. Kuvittelin sen kuitekin vähän isommaksi kuin mitä se lopulta oli.
Matkustajia maksimissaan 19, henkilökuntaa 2 (eli lentäjät), ei mitään tarjoilua ja ei vessaa. Mutta mitä siitä, se oli aivan mahtavaa!
Kone lensi matalammalla kuin isot koneet ja kun reitti oli Kalliovuorten yli, olivat näkymät todella hienot. Ennen vanhaan lentoja Moabista on ollut myös Arizonaan Pageen. Tämä reitti kulki suoraan Grand Canyonin yli ja näkymät ovat siis olleet vielä tätäkin reissua hulppeammat. Sain myöhemmin kuulla, että pienen koneen ja kentän valinta olivat kaikin tavoin hyviä, toki vähän kuumotusta aiheuttavia. Lentäjät ovat kuulemma käytännössä katsoen harjoittelijoita, jotka saavat tärkeitä lentotunteja ja joille ei makseta oikeastaan yhtään mitään. Tuen siis nuoria lentäjiä, valitessani lentää suoraan Moabiin. Hyvä minä!
Moabin kenttä, siis Canyonlands Field, oli siis todella pieni. Lentokenttärakennus oli yksi rakennus.
Lähdettyäni sieltä pois, huomasin että virallisesti kone lähti portilta 2. Luulen kyllä että olivat ihan vitsillä laittaneet portin numeron kakkoseksi. Kaikki muut ovet olivat kuitenkin vapaassa käytössä. Turvatarkastuksen jälkeen, odottelutila oli muuten verkolla rajattu alue pihalla.
Saapuvat matkatavaratkin rullattiin kärryillä rakennuksen eteen pihalle. Ihana kenttä! Mä haluan matkustaa jatkossakin matkustaa pikkukentille.
Ihanuudet kaikkosivat vähäksi aikaa, kun jouduin kentän pienuudesta johtuvien realiteettien eteen. Hommahan oli niin, etten saanut varattua itselleni vuokra-autoa kentältä, koska siellä toimi tasan yksi vuokraamo. Se oli sattumoisin myös koko Moabin ainoa "tunnettu" vuokraamo ja heillä oli laivueessaan noin 20 autoa.
Olin kuitenkin meilaillut etukäteen hotellin pitäjän kanssa, joka osasi kertoa, että kävelymatkan päässä hotellilta oli eräs autokorjaamo, joka sivutoimena myös vuokrasi autoja. Tämä kuulosti hyvältä ja kun sain järkättyä itselleni myös kyydin kentältä hotellille, luulin että kaikki oli hyvin.
Kuten arvattua, ongelmia oli kuitenkin tiedossa. Kun oli saanut vietyä tavarat hotellille ja käveltyä ehkä kilometrin autokorjaamolle, huomasin sen olevan kiinni. Ainakin siis kaikki ovet olivat suljettuja ja kukaan ei vastannut koputuksiin. Hetken aikaa odottelin talon edessä olleella penkillä, mutta kun mitään ei tapahtunut päätin ottaa käyttöön suunnitelma B:n.
Olin hotellin pitäjän kanssa jutellut tästä autoasiasta ja hän oli antanut vaihtoehdoksi jeepin vuokrausta. Moab kun sattuu olemaan aika suosittu off-road-autoilupaikka (en tiennyt ennen sinne menoa) ja jeeppi-vuokraamoja löytyi useita. Kiinni ollutta vuokraamoa vastapäätä löytyi yksi semmoinen ja menin kyselemään tilannetta. Ongelma jeepissä oli se, että se maksoi melkoisesti enemmän kuin tavallinen auto ja kun reissuni muutenkin maksoi aika paljon ja koska en ollut ajatellut ajaa missään ojassa, niin olisin mieluusti ottanut tavallisen auton.
Mutta jos autoja ei ollut saatavilla voisin maksaa vähän enemmänkin. Ongelmat eivät kuitenkin poistuneet, sillä tässä vuokraamossa kerrottiin, että mielellään he jeepin mulle vuokraisivat, mutta koska olen ulkomaalainen, asia ei ollut niin simppeli.
Jeeppiä varten tarvitsin nimittäin autonkin kattavan vakuutuksen ja Amerikassa vakuutukset menee vissiin niin, että se kattaa myös minkä tahansa ajamani menopelin, ei pelkästään sitä tiettyä autoa. Mutta eihän mun matkavakuutus mitään semmoisia tee. Eli he eivät lain puitteissa saisi vuokrata jeeppiä mulle.
Onneksi Moab on pieni paikka ja vuokraamon setä tiesi kertoa, että kaupungista löytyy yksi ja tasan yksi paikka joka pystyy myöntämään normaaleista autovuokraamoista tuttuja lisämaksullisia vakutuuksia vuokrauksen yhteydessä. Sain osoitteen ja suunnan.
Kävelin pari mailia toiseen suuntaan (siis takaisin hotellini suuntaan) ja löysinkintuon kyseisen vuokraamon. He tosiaankin pystyivät vuokraamaan mulle jeepin ja antamaan siihen lain vaatiman vakuutuksen. Hiphei!
Ongelmaksi voisi ajatella kuitenkin sen, että jo heidän normaali vuokrahinta on melkein tuplaten sen mitä siinä ekassa vuokraamossa ja toiseksi se vakuutus nosti koko homman hintaa siitäkin ylöspäin. Mutta tämä kun oli käytännössä mun ainoa mahdollisuus saada pyörät alleni, joten päätin olla murehtimatta raha-asioista tällä kertaa ja sanoin jes.
Tähän koko autoasiaan oli tosiaan kulunut pari kolme tuntia enemmän kuin olin toivonut, mutta päätin silti yrittää ottaa siitä kaiken irti ja lähdin iltapäiväkierrokselle.
Ensiksi hommasin vuosikortin kansallispuistoihin, jolloin mun ei tarvitse enää koko reissun aikana (tai siis koko vuoteen) maksaa mitään sisäänpääsymaksuja puistoihin.
Ainiin, jos joku on menossa USA:aan ja haluaisi mennä National Parkeissa käymään, niin mun korttiin voi allekirjoituksella saada toisenkin käyttäjän.
Kortin hommattuani suuntasin pikavisiitille Canyonlands puistoon. Sen sanotaan olevan "kuin Grand Canyon, mutta pienempi ja helpommin lähestyttävä". Rehellisesti täytyy myöntää, että näin asia onkin ja siellä on toki hienoja maisemia, mutta...
...mua ei se GC:n suuruus haittaa, itse asiassa se on mun mielestä koko paikan pointti. Näin ollen en oikein innostunut Canyonlandsista, mutta sehän ei kuvien ottamista estänyt ja parit otokset on ihan kelvollisiakin.
Se "helpommin lähestyttävä" on sekin totta ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että monissa kanjoneissa pääsee ajamaan, kunhan menopelissä on maanvaraa riittävästi ja neliveto. Vähän niinkuin mun ökyhintaisessa jeepissäni.
Mä jätin tuon kuitenkin väliin, pääasiassa sen takia, että mun selkä oli kipeä jo ihan tiellä ajosta ja toisekseen, koska en oikein halunnut lähteä tommoisille reissuille yksin. Eli ei toisin sanoen napannut tällä kertaa.
Denverin aika tutulla lentokentällä jouduin pahan ongelman eteen, kun suurin osa ruokaa tarjoavista paikoista ei ensinnäkään tarjonnut mitään erityistä aamupalaa ja niissä joissa aamupalaa oli, se tarkoitti usein kahvia ja pullaa. Mikä ei oikein mulle sovi, kun ei kahvi maistu enkä edes USA:ssa asuessani oppinut syömään makeaa aamulla.
Näin ollen jouduin kääntymään periamerikkalaiseen vaihtoehtoon ja tilasin McDonaldsista "Big Breakfast Platterin" ja appelsiinimehun. Yllätyksekseni se ei ollut "big", ainoastaan OJ oli amerikan kokoa.
Denver oli tosiaan vain välietappi matkallani kohti loman ensimmäistä kohdetta. Moab on pieni kaupunki Utahin kaakkoiskulmassa. Itselleni tarpeeksi mielenkiintoiseksi sen teki lähistön kansallispuistot, joissa en jostain syystä käynyt New Mexicossa asuessani.
Olin varannut lentoni Moabin lähimmälle lentokentälle (Canyonlands Field, CNY), jonka pienuudesta olin saanut jotain viitteitä jo varausvaiheessa. Lentoja varatessani olin huomannut, että kovin usein ei lentoja CNY:hin ollut ja jokaisessa vaihtoehdossa lentokoneena oli propellimoottorinen kone. Kuvittelin sen kuitekin vähän isommaksi kuin mitä se lopulta oli.
Matkustajia maksimissaan 19, henkilökuntaa 2 (eli lentäjät), ei mitään tarjoilua ja ei vessaa. Mutta mitä siitä, se oli aivan mahtavaa!Kone lensi matalammalla kuin isot koneet ja kun reitti oli Kalliovuorten yli, olivat näkymät todella hienot. Ennen vanhaan lentoja Moabista on ollut myös Arizonaan Pageen. Tämä reitti kulki suoraan Grand Canyonin yli ja näkymät ovat siis olleet vielä tätäkin reissua hulppeammat. Sain myöhemmin kuulla, että pienen koneen ja kentän valinta olivat kaikin tavoin hyviä, toki vähän kuumotusta aiheuttavia. Lentäjät ovat kuulemma käytännössä katsoen harjoittelijoita, jotka saavat tärkeitä lentotunteja ja joille ei makseta oikeastaan yhtään mitään. Tuen siis nuoria lentäjiä, valitessani lentää suoraan Moabiin. Hyvä minä!
Moabin kenttä, siis Canyonlands Field, oli siis todella pieni. Lentokenttärakennus oli yksi rakennus.
Lähdettyäni sieltä pois, huomasin että virallisesti kone lähti portilta 2. Luulen kyllä että olivat ihan vitsillä laittaneet portin numeron kakkoseksi. Kaikki muut ovet olivat kuitenkin vapaassa käytössä. Turvatarkastuksen jälkeen, odottelutila oli muuten verkolla rajattu alue pihalla.Saapuvat matkatavaratkin rullattiin kärryillä rakennuksen eteen pihalle. Ihana kenttä! Mä haluan matkustaa jatkossakin matkustaa pikkukentille.
Ihanuudet kaikkosivat vähäksi aikaa, kun jouduin kentän pienuudesta johtuvien realiteettien eteen. Hommahan oli niin, etten saanut varattua itselleni vuokra-autoa kentältä, koska siellä toimi tasan yksi vuokraamo. Se oli sattumoisin myös koko Moabin ainoa "tunnettu" vuokraamo ja heillä oli laivueessaan noin 20 autoa.Olin kuitenkin meilaillut etukäteen hotellin pitäjän kanssa, joka osasi kertoa, että kävelymatkan päässä hotellilta oli eräs autokorjaamo, joka sivutoimena myös vuokrasi autoja. Tämä kuulosti hyvältä ja kun sain järkättyä itselleni myös kyydin kentältä hotellille, luulin että kaikki oli hyvin.
Kuten arvattua, ongelmia oli kuitenkin tiedossa. Kun oli saanut vietyä tavarat hotellille ja käveltyä ehkä kilometrin autokorjaamolle, huomasin sen olevan kiinni. Ainakin siis kaikki ovet olivat suljettuja ja kukaan ei vastannut koputuksiin. Hetken aikaa odottelin talon edessä olleella penkillä, mutta kun mitään ei tapahtunut päätin ottaa käyttöön suunnitelma B:n.
Olin hotellin pitäjän kanssa jutellut tästä autoasiasta ja hän oli antanut vaihtoehdoksi jeepin vuokrausta. Moab kun sattuu olemaan aika suosittu off-road-autoilupaikka (en tiennyt ennen sinne menoa) ja jeeppi-vuokraamoja löytyi useita. Kiinni ollutta vuokraamoa vastapäätä löytyi yksi semmoinen ja menin kyselemään tilannetta. Ongelma jeepissä oli se, että se maksoi melkoisesti enemmän kuin tavallinen auto ja kun reissuni muutenkin maksoi aika paljon ja koska en ollut ajatellut ajaa missään ojassa, niin olisin mieluusti ottanut tavallisen auton.
Mutta jos autoja ei ollut saatavilla voisin maksaa vähän enemmänkin. Ongelmat eivät kuitenkin poistuneet, sillä tässä vuokraamossa kerrottiin, että mielellään he jeepin mulle vuokraisivat, mutta koska olen ulkomaalainen, asia ei ollut niin simppeli.
Jeeppiä varten tarvitsin nimittäin autonkin kattavan vakuutuksen ja Amerikassa vakuutukset menee vissiin niin, että se kattaa myös minkä tahansa ajamani menopelin, ei pelkästään sitä tiettyä autoa. Mutta eihän mun matkavakuutus mitään semmoisia tee. Eli he eivät lain puitteissa saisi vuokrata jeeppiä mulle.
Onneksi Moab on pieni paikka ja vuokraamon setä tiesi kertoa, että kaupungista löytyy yksi ja tasan yksi paikka joka pystyy myöntämään normaaleista autovuokraamoista tuttuja lisämaksullisia vakutuuksia vuokrauksen yhteydessä. Sain osoitteen ja suunnan.
Kävelin pari mailia toiseen suuntaan (siis takaisin hotellini suuntaan) ja löysinkintuon kyseisen vuokraamon. He tosiaankin pystyivät vuokraamaan mulle jeepin ja antamaan siihen lain vaatiman vakuutuksen. Hiphei!
Ongelmaksi voisi ajatella kuitenkin sen, että jo heidän normaali vuokrahinta on melkein tuplaten sen mitä siinä ekassa vuokraamossa ja toiseksi se vakuutus nosti koko homman hintaa siitäkin ylöspäin. Mutta tämä kun oli käytännössä mun ainoa mahdollisuus saada pyörät alleni, joten päätin olla murehtimatta raha-asioista tällä kertaa ja sanoin jes.
Tähän koko autoasiaan oli tosiaan kulunut pari kolme tuntia enemmän kuin olin toivonut, mutta päätin silti yrittää ottaa siitä kaiken irti ja lähdin iltapäiväkierrokselle.Ensiksi hommasin vuosikortin kansallispuistoihin, jolloin mun ei tarvitse enää koko reissun aikana (tai siis koko vuoteen) maksaa mitään sisäänpääsymaksuja puistoihin.
Ainiin, jos joku on menossa USA:aan ja haluaisi mennä National Parkeissa käymään, niin mun korttiin voi allekirjoituksella saada toisenkin käyttäjän.
Kortin hommattuani suuntasin pikavisiitille Canyonlands puistoon. Sen sanotaan olevan "kuin Grand Canyon, mutta pienempi ja helpommin lähestyttävä". Rehellisesti täytyy myöntää, että näin asia onkin ja siellä on toki hienoja maisemia, mutta...
...mua ei se GC:n suuruus haittaa, itse asiassa se on mun mielestä koko paikan pointti. Näin ollen en oikein innostunut Canyonlandsista, mutta sehän ei kuvien ottamista estänyt ja parit otokset on ihan kelvollisiakin.Se "helpommin lähestyttävä" on sekin totta ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että monissa kanjoneissa pääsee ajamaan, kunhan menopelissä on maanvaraa riittävästi ja neliveto. Vähän niinkuin mun ökyhintaisessa jeepissäni.
Mä jätin tuon kuitenkin väliin, pääasiassa sen takia, että mun selkä oli kipeä jo ihan tiellä ajosta ja toisekseen, koska en oikein halunnut lähteä tommoisille reissuille yksin. Eli ei toisin sanoen napannut tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti