Albuquerque Airport

Niinkuin kaikki muutkin bloggaajat, minäkin sitten naputtelin tämän kirjoituksen maailmanmatkaajatyyliin lentokentältä. Ei toki ihan niin eksoottisesta paikasta kuin Bangkok, mutta lentokentältä kuitenkin. Olin aiemminkin huomannut, että kotikenttäni (Albuquerque, Santa Fen kenttä on olemassa mutta sieltä lennetään harvoin, kalliisti ja vain Denverin kautta) tarjoaa ilmaista nettiyhteyttä, mutta aiemmin en ole kentällä niin pitkään viipynyt, että olisin jaksanut kaivaa kannettavaa esiin.

Nyt kohtalo sitten päätti tarjota sitä aikaa. Aamupalan yhteydessä tein kuten kaikki vastuuntuntoiset matkaajat ja tarkistin vielä kerran, että lentoni lähtee silloin kun sen pitääkin. Lentoyhtiön sivut kertoivat tylyn uutisen : lentoni olisi reilusti myöhässä. Jostain ihme henkilökuntaongelmasta johtuen klo 10 lento lähtisikin klo 13.49. Vähemmän yllättäen tämä sitten tarkoitti, että koko matkasuunnitelmani meni taas reisille...

Hienot parin tunnin vaihdot ja sulava saapuminen Helsinkiin puolen päivän tienovilla vaihtuivat sitten vähemmän tyylikkääseen kuuden tunnin odotukseen ABQ:ssa ja hieman pidennettyihin vaihtoihin välietapeilla. Jos enempää viivytyksiä ei tule, olen "vain" kuusi tuntia myöhässä. Ennätyshän tämän vuoden ajalta on 20h. Lentoyhtiöhän oli siis sitten United, jonka kanssa on aiemminkin ollut ongelmia. Ikävä kyllä niiden kautta sai jostain kumman syystä selvästi halvimmalla.

Vaikka tämä kenttä tarjoaa siis ilmaista nettiä, niin yksi ongelma täällä on : pistokepaikkoja on paljon vähemmän kuin niitä tarvitsevia. Tehokannettavani suurin heikkous sattuu olemaan akku ja näin ollen tämä kirjoituksen esille laitto meni aika tiukoille.

Onnistuin kuitenkin.

Saas nähdä mistä seuraavan kerran kirjoittelen.

Ainiin, ne kuvat

Enhän mä nyt oikeasti niitä lomakuvia unohtanut. Ongelma on vain se ettei niitä näyttämisen arvoisia kovin montaa tullut napsittua. Ei Ranskassa eikä Suomessa. Voi teitä poloisia, jotka olette käyneet tsekkailemassa kuvasivustoa parin tunnin välein.

Ne muutamat Ranskan kuvat ovat uudessa kansiossa numero 20. Panoraamakuvat Helsingistä laitettiin Suomi-kansioon ja parit mereneläväkuvat on sitten Sekalaisissa, kun en oikein jaksanut uuttakaan kansioa heille laittaa. Jos joku ei ole huomannut, niin siitä "full sized" napista saa kuvan näkymään alkuperäisessä koossaan. Varsinkin panoraamakuvien kohdalla hyödyllinen juttu.

Viimeisin ruokaohjekirjoitus sai hieman päivitystä, kiitos sivuille vahingossa eksyneen ruuanlaitosta perillä olleen tahon. Ihan kuin ketään kiinnostaisi.

Mitään ei todennäköisesti tapahdu sitten ennen kesäkuun alkua, joten blogin päivitystahti jatkuu totutun mukaisena.

Tää tuntuu jotenkin tutulta...

Vähään aikaan (siis vuoden vaihteen reissailujen jälkeen) en ole paljoa kirjoitellut lentämisen ihanuudesta. Tähän on ollut se yksinkertainen syy, että mitään kummaa ei ollut lentelyssä tapahtunut. Maaliskuun matka Birminghamiin, lennot Atlantin yli siskoa moikkaamaan ja Ranskasta Suomeen siirtyminen tapahtui niin vaivattomasti, että aloin jo vähän uskoa siihen, että olisin vapautunut huonosta lentokarmastani.

Näinhän ei nyt sitten tietenkään ollut. Tosin täytyy myöntää, että mitään todella ikävää ei paluussa USA:an tullut eteen, vain vähän pikkusäätöä.

Kaikki näytti sujuvan aluksi mukavasti. Pääsin aamulla ylös sängystä, vaikka en ollut oikein saanutkaan nukutuksi edellisenä yönä. Kyyti kentälle (Millan äidille suuri kiitos!) oli jopa etuajassa ja kentälläkään ei ollut hirmuisia jonoja. Hetkeä ennen koneen lastauksen aloitusta, juuri kun olin ostanut tuliaiset kentältä, se säätö sitten alkoi. Kuten viime kerralla, lähtö Helsingistä osoittautui hankalaksi.

Suunnitelmissani oli lentää Lufthansan lennolla Frankfurtiin, jossa olisi puolentoista tunnin odotus ennen kuin kone Chicagoon lähtisi. Nyt kävi niin, että tuo ensimmäinen yhteys ilmoitettiinkin olevan kaksi ja puoli tuntia myöhässä. Eipä tarvinnut paljoa miettiä ennättäisikö vaihtolennolle, joten suuntasin suoraan Star Alliancen tiskille kyselemään vaihtoehtoreitistä.

Monella muullakin näytti olevan samanlaisia ongelmia ja jouduin odottelemaan yllättävän kauan. Kun pääsin esittämään asiani, selvisi että taisin olla se asiakas, jonka eteen oli jouduttu tekemään eniten työtä ja minut oli siirretty kokonaan kilpailijan lennoille. Lufthansa vaihtui siis Finnairille (ja American Airlinesille) ja reitti Helsinki - Frankfurt - Chicago - Albuquerque vaihtui Helsinki - New York - Dallas - Albuquerque reittiin.

Ikävä kyllä tuo yhteys kuulosti kovin tutulta ja näinhän se asia olikin. Olin lentänyt juuri tuota samaista yhteyttä käyttäen uutena vuotena palatessani ja silloinhan lyhyet vaihtoajat olivat hieman tuottaneet hankaluuksia. Suurin hankaluus tässä reitissä omasta mielestäni on vaihto JFK:llä. Kenttä kun sattuu olemaan yksi vilkkaimmista lentokentistä maailmassa (eniten kansainvälistä lentoliikennettä USA:n kentistä) ja kaikki USA:ssa käyneet tietävät, että maahantulomuodollisuudet voivat kestää pitkään.

Tällä kertaa passintarkastusjono muodostui pelkästään tuon Finskin lennon väestä, joten pääsin viime kertaista nopeammin sormenjälkiä antamaan ja kameralle hymyilemään. Tässäkin oli yksi mahdollinen pikkumutka näköpiirissä, kukaan ei ollut nimittäin maaliskuussa maasta poistuessani ottanut passin välistä I-94:sta pois! Siinä peloitellaan kovasanaisesti unohduksen seurauksista (You must surrender it when you leave the U.S. Failure to do so may delay your entry into the U.S. in the future). Ilmeisesti maasta poistuessani tekemäni poistumisilmoitus (lähtöportin edessä ollut US Visit automaatti) auttoi asiassa tai sitten tuo oli vain sitä pelottelua.

Joka tapauksessa pääsin "nopeasti" passintarkastuksesta ja juoksin hakemaan laukkuni. Laukut kantoon, pikaisesti tullin läpi ja nokka kohden jatkolentotiskiä. Vaikka tiskiltä sanottiinkin, että kerkeäisin hyvin seuraavalle lennolle, itseäni hieman epäilytti. Näin ollen jatkoin ripeää askellusta siirtyessäni toiseen terminaaliin ja turvatarkastukseen. Hengästyneenä lähtöportille saapuessani täytyi todeta, että vajaa puolitoista tuntia riitti kuin riittikin : koneen alkuperäiseen lähtöaikaan oli jopa kymmenen minuuttia aikaa.

Toki koneeseen sisälle päästyäni selvisi, että kaikki juokseminen oli ollut turhaa. Kone oli nimittäin sökö! Tai siis ilmeisesti ohjaamon ikkunoissa oli jotain pikku halkeamia tai vastaavaa, eivätkä hermoheikot pilotit halunneet sillä lentää. Koneen vaihto ja koska uusi kone oli toisessa terminaalissa, paluu samaa reittiä minkä juuri hetki sitten olin juossut läpi. Uusi kone pääsi lopulta lähtemään kaksi tuntia myöhässä. Yöpyminen Dallasissa näytti aika todennäköiseltä, sillä Dallasin vaihto oli alunperin ollut 45 minuuttia. Onneksi sain selville, että kaikki lennot Dallasista ovat myöhässä ison ukkosmyrskyn takia ja olisi todennäköistä, että ennättäisin omalle lennolleni sielläkin. Tämä olisi toki aika mukavaa, koska se sattui olemaan illan viimeinen lento sieltä Albuquerqueen eli jos en siihen kerkeäisi, olisin yön Dallasissa.

Dallasin päässä sama kuin JFK:llä eli ripeästi jalkaa toisen eteen ja kappas kummaa, jatkolennon täyttö oli vasta puolessa välissä! Pääsin kuin pääsin siis kotikentälle suoraan, vain kolmisen tuntia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä.

Kyllä se lentäminen näyttää lähestulkoon aina olevan aikamoista seikkailua meikäläiselle!

Turistikuvia

Menin lipsauttamaan viime kirjoituksen yhteydessä sen, että pääsin taas leikkimään AutoStitchillä ja siis tekemään hienoja panoraamakuvia. Vaikka ne taitavatkin olla yleensä hienoja vain ylpeän tekijänsä silmissä, niin ehkä sitä on pikkuhiljaa sekä oppinut kuvaamaan oikealla lailla että uskaltanut muutella ohjelman asetuksia.

Edellisen kirjoituksen Monaco-kuva vain yksi niistä hyvistä Ranskasta saaduista panoraamakuvista. Antibesistä ja lähiseuduista sai lähinyppylältä aika kivan yleiskuvan, vaikka keskellä olevat istuskelijat (ja heidän haamunsa) hieman häiritsevätkin muuten harmonista maisemaa.
Nizzan tunnelmallinen auringon pilkahdus tuotti loppujen lopuksi vähän hankaluuksia panoraaman teossa. Yritys-erehdys-tekniikalla tehtyjen rohkeiden kokeiden jälkeen pääsin kärryille ja lopputulos oli aikana hyvä, vaikka itse sanonkin.Petrin Euroopan turnee jatkui Ranskan viikon jälkeen Pohjolaan, jossa ainakin parit päivät jatkettiin turistimeiningillä. Jostain syystä ei Stadionin torniin ollut tullut aiemmin kavuttua ja kappas kummaa, sieltähän avautui aika hienot näkymät. Eli kamera joutui tehokäyttöön. Ihan maksimilevyistä kuvaa en pystynyt tekemään, mutta Helsingin keskustaan suuntautuva maisema onnistui vallan mainiosti.
En ole vielä(kään) jaksanut laittaa kuvia kuvasivustolle, mutta ehkä sekin tässä tulevien päivien/viikkojen/kuukausien aikana onnistuu. Loppujen lopuksi nämä maistiaiset taitaa olla sieltä mielenkiintoisimmasta päästä.