Toiselle päivälle oli suunnitelmissani siirtyä tutustumaan Yellowstonen pohjoisosiin, mutta nyt oli taas aika tehdä muutoksia niihin. Syyt johtuivat puhelinsoitosta, joka puhelimeeni oli tehty jonain aiempana yönä (ei muista enää). Puhelu oli siis tullut keskellä yötä ja jos ihan rehellisiä ollaan, en ollut siihen kyllä edes herännyt. Soitto oli tullut Suomesta ja vaikka numeroa ei ollut puhelimeeni tallennettu, niin sen ollessa hyvin lähellä tuttuja numeroja, päätin soittaa takaisin. Oliko se sitten hyvä vai huono juttu, ei ole ihan selvää.
Soitto oli tullut American Expressin luotonvalvonnasta. Puhelun sisältö oli lyhykäisyydessään se, että olen käyttänyt liikaa korttia ja se jäädytetään, kunnes olen maksanut vähintään puolet veloituksista. Yritin vähän selittää, että olen reissussa ja näin ollen maksaminen ei ole ihan yhtä helppoa kuin Suomessa ollessani.
Jostain syystä tätä ei sen enempää noteerattu ja kortti tosiaan jäädytettiin näin ollen aika tylysti. Onneksi mulla oli vielä Visa ja jonkun verran käteistä, mutta vähäksi aikaa meni lomafiilis. Samalla vedettiin pois myös se Amexin hyvä ominaisuus, jonka takia olen kortista pitänyt aiemmista ongelmista huolimatta. Se hyvä ominaisuus on siis ollut se, että varsinaisia luottorajoja ei ole, sen avulla sain USA:ssa autonkin ostettua. No, nyt en enää oikein osaa luottaa tuohon korttiin, joten ehkä tässä pitää hommata uusi kortti (Mastercard varmaankin) tai nostaa Visan luottorajaa, ettei tarvitse enää kokea vastaavia tilanteita.
Puhelun lopetettuani aloinkin miettiä sitten sitä itse maksuoperaatiota. Periaatteessahan homma olisi aika simppeli : menisin nettiin, tsekkaisin Amexin sivuilta tarkan summan, menisin Nordean nettipankkiin ja maksaisin.
Niin... hotellissa ei ollut siis nettiä... hmmm... missähän olisi lähin paikka? Seuraavana aamuna (aikaeron takia tämä soitto luotonvalvontaan piti tehdä siis keskiyön aikoihin) meninkin heti aamiaisen jälkeen kyselemään Visitor Centeristä asiasta. Ai, että koko Yellowstonen alueella ei ole lainkaan nettiyhteyksiä. Sehän mielenkiintoista. Ai, että lähin löytyy siis tosiaan vasta puiston ulkopuolelta ja se on läntisen sisäänkäynnin lähellä. Ok ja ajoaika sinne oli?
West Yellowstone (Montana) on pieni kaupunki/kylä (asukkaita noin tuhat) ihan puiston läntisen sisäänkäynnin vieressä ja sekä Visitor Centerin että check-inn tiskin tytön mukaan se tosiaan oli lähin netillinen paikka. Ajoaika suuntaansa oli "vain" puolitoista tuntia. Kerrottiin myös oikeasti lähimmän nettiyhteyden sijainti (pizzeria, jonka yhteydessä internet-kahvila oli ensimmäinen rakennus oikealla), joten apua sain kyllä. Se ei kuitenkaan poistanut sitä tosiseikkaa, että aikataulu lorahti sitten kätsysti reisille, mutta ei kai muu auttanut kuin lähteä ajamaan taas edellisenä päivänä näkemieni alueiden ohitse.
Onneksi matkalla ei nyt ainakaan voinut eksyä ja pääsin West Yellowstoneen odotettuun aikaan. Tullessani paikalle, näin myös pizzeria/nettikahvilan, mutta päätin kuitenkin kävellä ympäriinsä, jos vaikka löytäisin ilmaisen nettipaikan jostain. Yllätykseni laitoin auton kuin kohtalon ohjaamana suurin piirtein tämmöisen paikan viereen. Olin vahingossa löytänyt kaupungin yleisen kirjaston ja sieltä löytyi myös ilmainen netti!
Ei siis muuta kuin maksamaan ja sen jälkeen luin myös parit meilitkin. Sain pidettyäni itseni kurissa ja luin vain yhden työmeilin. Nyt piti sitten enää toivoa, että kortti saataisiin mahdollisimman nopeasti takaisin käyttöön, mutta koska nyt oli tosiaan viikonloppu (lauantai), niin se ei ihan pian tapahtuisi.
Kävin lyhyen visiittini lopuksi kaupassa ostamassa juotavaa ja jotain syötävää, kun nyt edessä oli sitten aika paljon ajamista. Täytyihän mun edes yrittää ottaa kiinni menetettyä aikaa.
Tulin tosiaan istuneeksi aika monta tuntia ratin takana tänä päivänä, mutta onneksi vuokra-auto oli kiva ajaa ja onneksi selkä oli paljon paremmassa kunnossa kuin Utahissa. Sain myös iPodini autossa kuuluviin, joten matka meni kohtuu jouhevasti. Vaikka suurin osa ajasta menikin vanhoja reittejä ajaessa, pääsin myös jonkun verran uusille alueillekin pyörähtämään.
Yellowstonen pohjoisalue olikin sitten vähän erilainen kuin tuo Old Faithfulin ympäristö. Toki täälläkin oli aika paljon geisireitä, mutta pysähdyspaikkoja oli selvästi aiempaa vähemmän ja jotenkin kaikesta huokui läpi se, että ihmisvirtoja odotettiin vain tuonne etelään.
Ehkä olin vähän kärttyisällä tuulella noiden omien korttiongelmieni takia, mutta jotenkin tänään tuntui muut ihmiset ärsyttävän (aiempaakin) enemmän. Erityisesti nyt tuli kiinnitettyä huomiota huonoihin ajotapohin. Ei se vilkun käyttö oikeasti ole kovin hankalaa ja jos on aikeissa vetää auton siihen tien pientareelle, niin siitä voisi ehkä kertoa vähän ennen kuin vetää jarrut pohjaan.
Sen lisäksi illallisellakin jouduin kuuntelemaan kikattelevia amerikkalaisia teinityttöjä, kun he flirttailivat ecuadorilaisen tarjoilijan kanssa. Onneksi ruoka oli sentään ihan hyvää!
Soitto oli tullut American Expressin luotonvalvonnasta. Puhelun sisältö oli lyhykäisyydessään se, että olen käyttänyt liikaa korttia ja se jäädytetään, kunnes olen maksanut vähintään puolet veloituksista. Yritin vähän selittää, että olen reissussa ja näin ollen maksaminen ei ole ihan yhtä helppoa kuin Suomessa ollessani.
Jostain syystä tätä ei sen enempää noteerattu ja kortti tosiaan jäädytettiin näin ollen aika tylysti. Onneksi mulla oli vielä Visa ja jonkun verran käteistä, mutta vähäksi aikaa meni lomafiilis. Samalla vedettiin pois myös se Amexin hyvä ominaisuus, jonka takia olen kortista pitänyt aiemmista ongelmista huolimatta. Se hyvä ominaisuus on siis ollut se, että varsinaisia luottorajoja ei ole, sen avulla sain USA:ssa autonkin ostettua. No, nyt en enää oikein osaa luottaa tuohon korttiin, joten ehkä tässä pitää hommata uusi kortti (Mastercard varmaankin) tai nostaa Visan luottorajaa, ettei tarvitse enää kokea vastaavia tilanteita.
Puhelun lopetettuani aloinkin miettiä sitten sitä itse maksuoperaatiota. Periaatteessahan homma olisi aika simppeli : menisin nettiin, tsekkaisin Amexin sivuilta tarkan summan, menisin Nordean nettipankkiin ja maksaisin.
Niin... hotellissa ei ollut siis nettiä... hmmm... missähän olisi lähin paikka? Seuraavana aamuna (aikaeron takia tämä soitto luotonvalvontaan piti tehdä siis keskiyön aikoihin) meninkin heti aamiaisen jälkeen kyselemään Visitor Centeristä asiasta. Ai, että koko Yellowstonen alueella ei ole lainkaan nettiyhteyksiä. Sehän mielenkiintoista. Ai, että lähin löytyy siis tosiaan vasta puiston ulkopuolelta ja se on läntisen sisäänkäynnin lähellä. Ok ja ajoaika sinne oli?
West Yellowstone (Montana) on pieni kaupunki/kylä (asukkaita noin tuhat) ihan puiston läntisen sisäänkäynnin vieressä ja sekä Visitor Centerin että check-inn tiskin tytön mukaan se tosiaan oli lähin netillinen paikka. Ajoaika suuntaansa oli "vain" puolitoista tuntia. Kerrottiin myös oikeasti lähimmän nettiyhteyden sijainti (pizzeria, jonka yhteydessä internet-kahvila oli ensimmäinen rakennus oikealla), joten apua sain kyllä. Se ei kuitenkaan poistanut sitä tosiseikkaa, että aikataulu lorahti sitten kätsysti reisille, mutta ei kai muu auttanut kuin lähteä ajamaan taas edellisenä päivänä näkemieni alueiden ohitse.
Onneksi matkalla ei nyt ainakaan voinut eksyä ja pääsin West Yellowstoneen odotettuun aikaan. Tullessani paikalle, näin myös pizzeria/nettikahvilan, mutta päätin kuitenkin kävellä ympäriinsä, jos vaikka löytäisin ilmaisen nettipaikan jostain. Yllätykseni laitoin auton kuin kohtalon ohjaamana suurin piirtein tämmöisen paikan viereen. Olin vahingossa löytänyt kaupungin yleisen kirjaston ja sieltä löytyi myös ilmainen netti!Ei siis muuta kuin maksamaan ja sen jälkeen luin myös parit meilitkin. Sain pidettyäni itseni kurissa ja luin vain yhden työmeilin. Nyt piti sitten enää toivoa, että kortti saataisiin mahdollisimman nopeasti takaisin käyttöön, mutta koska nyt oli tosiaan viikonloppu (lauantai), niin se ei ihan pian tapahtuisi.
Kävin lyhyen visiittini lopuksi kaupassa ostamassa juotavaa ja jotain syötävää, kun nyt edessä oli sitten aika paljon ajamista. Täytyihän mun edes yrittää ottaa kiinni menetettyä aikaa.
Tulin tosiaan istuneeksi aika monta tuntia ratin takana tänä päivänä, mutta onneksi vuokra-auto oli kiva ajaa ja onneksi selkä oli paljon paremmassa kunnossa kuin Utahissa. Sain myös iPodini autossa kuuluviin, joten matka meni kohtuu jouhevasti. Vaikka suurin osa ajasta menikin vanhoja reittejä ajaessa, pääsin myös jonkun verran uusille alueillekin pyörähtämään.Yellowstonen pohjoisalue olikin sitten vähän erilainen kuin tuo Old Faithfulin ympäristö. Toki täälläkin oli aika paljon geisireitä, mutta pysähdyspaikkoja oli selvästi aiempaa vähemmän ja jotenkin kaikesta huokui läpi se, että ihmisvirtoja odotettiin vain tuonne etelään.
Ehkä olin vähän kärttyisällä tuulella noiden omien korttiongelmieni takia, mutta jotenkin tänään tuntui muut ihmiset ärsyttävän (aiempaakin) enemmän. Erityisesti nyt tuli kiinnitettyä huomiota huonoihin ajotapohin. Ei se vilkun käyttö oikeasti ole kovin hankalaa ja jos on aikeissa vetää auton siihen tien pientareelle, niin siitä voisi ehkä kertoa vähän ennen kuin vetää jarrut pohjaan.Sen lisäksi illallisellakin jouduin kuuntelemaan kikattelevia amerikkalaisia teinityttöjä, kun he flirttailivat ecuadorilaisen tarjoilijan kanssa. Onneksi ruoka oli sentään ihan hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti