Konferenssimatka takana

Noin se viikko taas hurahti ja sitä ollaan taas takaisin Santa Fessä. Töiden suhteen on aina tosi mukava huomata palatessaan viikon reissulta, että laskentatietokone on kaatunut tuntemattomasta syystä kahden päivän laskennan jälkeen. Eipä taas tullut mieleen pyytää jotakuta seuraamaan koneen eloa, kun tuntui että jos se kone on ollut ajossa viimeiset kaksi kuukautta ilman ongelmia, ei ne kaatumiset nyt voi tietenkään tapahtua mun poissa ollessa. Toivottavasti seuraavalla kerralla muisti pelaa paremmin.

Mutta siis se konferenssi. Kyseessä oli siis 2006 Flow-3D® World Users Conference, jonne nimensä mukaan kerääntyi joukko Flow-3D ohjelman käyttäjiä maailmalta kertomaan tutkimuksistaan. Koska kokouspaikka oli Denver, joka on tuossa ihan vieressä, olin jo hyvissä ajoin päättänyt ajaa sinne autolla lentämisen sijaan. Matkaahan tuossa kertyi suuntaansa vajaat 400 mailia, kun lyhintä reittiä ajeli (Interstate 25 moottoritie). Tällä reissulla sain maistiaisen siitä miksi tuota Kalliovuorten itäpuolella olevaa aluetta kutsutaan nimellä "Great Plains". Noin tunnin ajon jälkeen Santa Festä tutun oloinen vuoristomaisema muuttui silmänkantamattomiin ulottuvaksi tasangoksi! Tai siis jos hieman siirsi katsetta länteen näki Kalliovuorten kupeen, mutta muualla näkyi vain tasaista peltoa/ruohikkoa horisonttiin asti. Välillä olisi tehnyt mieli pysähtyä tien reunaan ja napsia kunnolla kuvia tästä todella lumoavasta näkymästä, mutta koska lähtö oli hieman viivästynyt alkuperäisestä suunnitelmasta, ei ylimääräisiä pysähdyksiä hirveästi halunnut tehdä. Seuraavalla kerralla sitten. Taukopaikan kuva antaa vähän viitteitä mistä puhun.
Matka sujui ilman kommelluksia ja eksymisiä. Onneksi matkamusaa löytyi tarpeeksi monta levyä. Yllätyksekseni menopelini bensankulutus oli vähäisempää kuin kuvittelin (ehkä ton kokoinen järkäle tykkää enemmän maantieajelusta). Ensi kertaa olin myös todella tyytyväinen, että kärrystä löytyy vakionopeudensäädin.

Hotellille saavuttuani ensimmäisenä oli mielessä syöminen, kun en ollut sitten viitsinyt pysähtyä syömään tuon noin kuusi tuntisen reissun aikana (olin toki syönyt ennen lähtöä hyvin) ja toisena nukkuminen. Hieman mauttoman (taidan olla jo liian tottunut siihen newmexican-tyyliseen chilin käyttöön) biisoniburgerin jälkeen meninkin suoraan koisimaan. Tämä taisi olla ihan hyvä veto, kun seuraavan päivän "Advanced Training Class"-nimellä kulkenut luentosessio venyi hieman pitkäksi. Ilman kunnon unia ja hotelliaamiaista, olisi päivä voinut olla liian tuskallinen. Hotellin aamiainen oli iloinen yllätys Ameriikan hotelliaamiaisiin pettyneelle Petrille, koska täällä se tuntui melkein siihen mihin olin tottunut. Pitäisiköhän seuraavallakin kerralla kokeilla hieman hintavampaa hotellia?

Torstain ja perjantain valoinen aika menikin sitten kuunnellessa esitelmiä hyvinkin erilaisista aiheista. Oma esitykseni meni normaalisti, mitä nyt kilttinä poikana suostuin siirtämään sen aikaisempaan ajankohtaan. Siirtoneuvottelut suoritettiin edellisen esityksen aikana, joten tilanne olisi voinut jännittää vähän enemmänkin. Ehkä kokemus (lähestulkoon sama esitys on pidetty jo muutamaan kertaan) auttoi asiaan, vaikka kuulijoita olikin hieman aiempia kertoja enemmän (noin 50).

Normaalin konferenssin tavoin ei kaupunkia itsessään tullut paljoa nähtyä. Tähän vaikutti paljon myös se, että hotelli sijaitsi aika kaukana Denverin keskustasta. Keskiviikkoillan piipahdus siellä syömässä vähän valaisi näkemystäni paikasta. Torstain baari"kierros" käsitti vain lähimmän urheilubaarin ja perjantaina tunnin nokosten venähdettyä tarkempi tutustuminen Denverin yöelämään jäi tuohon.

Ennen reissua oli tarkoituksenani jäädä Denveriin tai lähiseuduille hengailemaan. Nämä ideat kokivat hieman vastoinkäymisiä jo etukäteen, kun en ennättänyt suunnitella näitä menoja. Viime hetkellä tietooni tullut Six Flags Elitch Gardens huvipuisto tippui suunnitelmista saatuani selville sisäänpääsyhinnan (40$, yksin rellestäessä en uskoisi olevan hinnan väärtti) ja hieman samasta syystä jäi myös Major League Baseball-ottelu katsomatta (Colorado Rockies vs. Atlanta Braves, neljä peliä to-su). Pääajatukseksi oli jäänyt siirtyminen Colorado Springsiin ja siellä tutustuminen yhteen luonnonpuistoon (Garden of Gods) ja junakyyti yhden vuoren huipulle (Pikes Peak, 4302 m).

Ikävä kyllä luonto puuttui peliin. Denverin seudulle ja varsinkin vuoristoon ennustettiin tuoksi viikonlopuksi lumimyrskyjä. Tämähän merkitsi siis tietenkin sitä, että sää ei ollut ihan niitä parhaimpia ulkoiluun. Vaikka myrsky menikin ennustettua nopeammin alueiden ylitse, oli lauantaina puolenpäivän aikaan, kun lopulta lähdin ajelemaan takaisin etelään, lämpötila noin 5 astetta ja taivas kovin kovin pilvinen. Jos oikein katsoin noita Weather Channelin karttoja hotellissa ennen lähtöä, Colorado oli tuohon aikaan USA:n kylmin kolkka. Ehkä se kesä on tosiaan ohi.
Täytynee siis suunnata myös noille seuduille uudelleen paremmalla ajalla ja varsinkin säällä.

Konferenssimatka edessä

Viikonlopun suuret suunnitelmat kariutuivat normaaliin laiskuuteen ja suurelta osin myös vessanpöntön toimimattomuuteen, mutta huoli pois. Petri lähtee konferenssiin! Itse asiassa suurin piirtein heti kun tämä ilmoitus on kirjoitettu.

Koska tapahtumapaikkana on Denver, on matkustusmuoto tällä kertaa autoilu eikä iänikuinen lentely. Konferenssi loppuu jo perjantaina, joten ajatuksena on jäädä joko Denveriin tai lähistölle viikonlopuksi. Ikävämpi puoli on se, etten ole pitkästä valmistautumisajasta huolimatta keksinyt oikein mitään tekemistä tuoksi ajaksi.

Mutta älkää murehtiko, saatte lukea reissusta oli se sitten mielenkiintoinen tai ei.

Zozobra

Kuvaämpärin muutokset ja laiskuus sotkivat hieman kirjoittelua. On nimittäin jäänyt kirjoittamatta Zozobrasta (The Burning of Zozobra). Tämä tapahtui viime viikolla, päänäytös itse asiassa juuri viikko sitten.

Olin saanut jo hyvissä ajoin pomolta kutsun tulla juhlistamaan vuotuista Zozobran polttoa hänen kotiinsa. Zozobra on iso (49 jalkaa eli 15 metriä korkea) "ukkeli", jonka valmistusmateriaalin valinnassa on tärkeintä vain se että sen pitää palaa. Tämä nyt yksinkertaisesti siitä syystä, että koko homman idea on polttaa se maan tasalle. Päivän aikana se myös täyttyy kasasta lappusia, joihin juhlaan osallistuvat kirjoittavat niitä asioita, joista haluavat päästä eroon. Palamisen yhteydessä nämä lapulle kirjoitetut itseään vaivanneet asiat sitten toivottavasti häviävät Zozobran tavoin taivaan tuuliin! Hiphei. Itse polttoprosessiin tuntui kuuluvan myös kovaääninen "Burn it! Burn it down!"-huutelu.
Tämmöistä hommaa on täällä kuulemma harjoitettu ties kuinka pitkään ja tässä nykymuodossa (saman näköinen Zozobra, suurin piirtein sama ajankohta ja paikka) on pippaloita pidetty noin 70 vuotta. Samalla se vakiintunut myös tietynlaiseksi kesän lopettajaiseksi ja myös juhlaksi siitä, että viimein ne pirun turistit ovat lähteneet kotiinsa (monet kyllä valittelivat sitä, että moni turisti tuppaa viipymään juhlaan asti ja jotkut ovat ihan asettuneet alueelle asumaan).

Pomon kämppä sattuu olemaan mäen päällä noin 500 metriä itse polttopaikasta, joten se tuntui täydelliseltä juhlapaikalta. Itse polttopaikalle meno olisi maksanut ja siellä on kuulemma yleensä noin 20000 muutakin silmäparia, joten vähemmän kansoitetussa talossa oli parempi viettää iltaa. Kuvitelmani pippaloiden rajoittumisesta ainoastaan firman väkeen karisivat oikeastaan jo siinä vaiheessa kun näin pomon kämpän koon. Vaikka se onkin noin 10min kävelymatkan päässä Santa Fen keskustasta, niin se nyt oli jopa Jimin ranchia isompi. Tietenkin kahden auton autotalli, vierastalo, mun kämpän kokoinen parveke, jne. Tännehän mahtuikin sitten viitisenkymmentä henkilöä, joista suurin osa oli ihan tuntematonta väkeä minulle. Onneksi vieraat tuntuivat olevan peri-amerikkalaisia siinä suhteessa, että small-talkkasivat kaiken aikaa, jopa meikäläisen kanssa. Eniten tuntui ihmetystä herättävän allekirjoittaneen kylmän sietokyky (koko ilta t-paidassa, tosin isäntäkin oli), vaikka mielestäni lämpötila oli vain himpun verran alle 20 astetta. Toki vähän vettä vihmoi, mutta eikös se kuulu kesään?
Tietenkin paikalla oli myös jotain syötävää, mutta koska olin lähtenyt liikkeelle Archanan ruokapatojen äärestä (menimme kolmistaan Satyan autolla, koska yhdellä autolla on melko helppo löytää parkkipaikka) ei uudelleen tankkausta paljoakaan tarvinnut. Tarkoitus ei tosin ollut syödä ennen lähtöä, mutta koska "pientä" purtavaa oli kaksikolla tarjolla ja koska myös Satya söi, niin kävi miten kävi. Koska olin missannut kolme aiempaa firman sisäistä tapahtumaa (olin joko Birminghamissa tai matkalla sieltä), tutustuin nyt ensi kertaa muutamien työntekijöiden parempiin puoliskoihin ja mukuloihin. Juomatarjonnan kautta taas ymmärsin viimein miksi amerikkalaisia oluita pidetään litkuina. En yhtään ihmettele, että tarjolla oli myös tuontioluita.

Juhlaväki oli hyvinkin värikästä ja keskustelutkin sen mukaisia. Illan hämärtyessä huomasin myös, että kovin monet miespuolisesta juhlaväestä kaulailivat toisiaan hieman liian toverillisesti eikä se kovin usein jäänyt edes tähän. Heteromiesten katkerista keskusteluista sain myös selville sen, että huomattava osa vapaiden markkinoiden naistarjonnasta taitaa olla myös enemmän kallellaan oman sukupuolensa suuntaan. Itse en pysty sanomaan kuinka paljon puheissa oli totuutta. En kyllä ollut ainoa, jolle pomoni (heteromies) suuri homoystävien määrä tuli yllätyksenä ("Give me quickly another beer! I just saw my boss kissing other man!").

Vaikka itse ilta olikin semmoinen tavanomainen "syödään, nähdään tuttuja ja hengaillaan"-pippalot (josta ei lopulta ole kovin paljon kirjoitettavaa), niin hyvä, että viimein pääsin osallistumaan näihin sosiaalisiin rientoihin ja nähdä vähän muitakin ihmisiä kuin työpaikan samat tutut naamat. Oli myös jälleen kiva jutella muistakin kuin työjutuista ihmisten (tuttu tai tuntematon) kanssa.

Mikään ei ole ilmaista

Jep. Kuten tuossa edellisen viestin lopussa jo vaahtosin, PhotoBucket näytti tehneen muutamia muutoksia palveluunsa ja näin ollen sitten menetti yhden käyttäjän. Olin hieman normaalia aktiivisempi ja sain tehtyä siirron näinkin nopeasti.

Uuden sivuston osoite on nyt jopa melko helppo muistaa : http://petrivayrynen.myphotoalbum.com

Poistan tuon vanhan sivuston varmaan tässä viikon sisällä, joten saatte aikaa sisäistää muutoksen.

Uusi palvelu näyttäisi olevan aikas monipuolinen. Tämä saattaa johtua siitä, että etsiessäni uutta palvelua huomasin, että mikään ilmainen ei tuntunut oikein hyvältä. Tämä MyPhotoAlbum taisi olla vaihtoehtona jo ekalla kierroksella, mutta päädyin hyllyttämään sen koska se maksoi. No, päätin nyt että jos haluaa edes jotenkin toimivaa ja sopivaa, kannattaa maksaa. Eikä mielestäni 15$ vuoden jäsenyydestä ole ihan hirmuisesti.

Näkyvin ero taitaa olla tuo mainosten puuttuminen (ilman jäsenyyttä mainossontaa olisi ollut). Muuten en ole edes ottanut kaikkia herkkuja käyttöön. Mielenkiintoisista ominaisuuksista taitaa hyödyllisin olla tuo RSS-feedin mahdollisuus. Itse en ole niitä koskaan käyttänyt, mutta kai se voisi olla uusien kuvien kyttääjille iloksi. Nyt jo päällä oleva kuvien kommentointi voi joitakin kiinnostaa.

Tutustun vähän paremmalla ajalla mitä kaikkea tuolla voin säätääkään ja kerron sitten mitä kaikkea voitte uudessa palvelussa tehdä.

Hengissä ollaan...

...ainakin joten kuten : kesälomalla kiusannut selkä- ja rintakipu ovat palanneet. Onneksi ei sentään ihan samassa mittakaavassa vaan pystyn vielä töissä käymään, mutta paljon muuta ei oikein viitsi sitten tehdäkään.

Ennen tätä ennätin kuitenkin käymään vähän tuolla ulkoilmassa vaeltamassa. Seurana oli jälleen työkaveri Jim ja hänen kaksi koiraansa. Kohteena oli taas nuo lähikukkulat, mutta vähän eri alueella. Itse lähtötouhussa oli tällä kertaa hieman jännitystä pelissä. Ensinnäkin pääsin viimein istuskelemaan Jimin kakkosauton kyydissä. Onneksi, sillä kaveri meni sitten myymään sen viikko tuon jälkeen. Tämä numero kakkonen oli kahden istuttava avo-BMW (Z3, laskettavalla rättikatolla) ja tuntui myös kulkevan ihan kelpo vauhtia. Kunnon jännitys kuitenkin alkoi vasta päästyämme Jimin ranchille. Yllätykseksemme muut matkalaiset eivät olleetkaan paikalla!

Koirat olivat päässeet jotenkin noin kaksimetrisen aidan yli ja päättäneet, kuten Jim asian esittää, "lähteä tekemään koirajuttuja". Tämä karkailu on vissiin myös aika yleistä. Kyllä ne aina takaisin ovat tulleet, mutta tietenkin kun nyt oli reissusuunnitelmia, tämä oli hieman ikävää. Ja sen kyllä huomasi Jimistä, joka vaikutti olevan valmis myymään kaksikon ensimmäiselle halukkaalle! Mieli kyllä muuttui, kun viimein (30min myöhemmin?) karkulaiset saapuivat paikalle. Molemmat neitokaiset tuntuivat olevan niin vallan riemuissaan Jimin nähdessään, että olisi voinut luulla niiden olleen kauemminkin kuin pari tuntia erossa omistajastaan.

Pääsimme siis reissuun ja mukavaa oli. Vaikka pumppu on jo aika hyvin vissiin tottunut tähän Santa Fén korkeuteen (about 2km merenpinnasta), niin tuolla vuorilla vielä tuntee olevansa aika korkealle. Mutta sen kyllä kestää, kun saavuttaa reitin korkeimman kohdan ja näkee ne maisemat! Tällä kertaa oli kamerakin mukana, mutta ei nuo kuvat kyllä tee mitään oikeutta näkymille.Pari lisäkuvaa (esim. kuskista ja luottomaasturista) löytyy tuolta Bucketista (kansiossa 008_SantaFeNationalForest) ja sieltä saa myös viimeisimmän päivityksen bloginpitäjän olemuksesta. Ei sitä painonpudotusta kyllä huomaa, joten mestarikokki taisi olla vain kohtelias. Intialaisten kasvisruokareseptien perään kyselleille sen verran tilannekatsausta, että ilmeisesti sukureseptejä ette tule saamaan mutta joitain melko hyviä korvikkeita tullee tänne myöhemmin.

PS. Kun noita kuvia menin lisäilemään huomasin, että ovat menneet pirut rajoittamaan kuvien dimensioita tuolla PhotoBucketissa. Jos vain jaksan viikonloppuna istua koneella (syytä olisi, kun pitäisi tehdä yksi konferenssiesitys valmiiksi), niin suurella todennäköisyydellä kuvat siirtyvät jonnekin muualla ihan pian.

PPS. Scheisse! Eihän se edes osaa näyttää ääkkösiä kuvaustekstissä. Vaihtoon lähtee!