Ensimmäinen aamu Jacksonissa antoi viitteitä siitä, että nyt oltiin "kaukana" pohjoisessa. Toki aamut saattoivat olla kirpeitä Utahissakin, mutta koska nukuin siellä sikeästi aamuisin, niin vasta täällä oli ensimmäinen kerta kun tarvitsin takkia tämän kertaisen reissun aikana. Sama tilanne oli jokaisena aamuna Yellowstonessa : lämpöä auton mittarin mukaan noin 30°F eli himpun verran pakkasen puolella. Jokainen päivä kuitenkin lämpeni täälläkin lopulta aika nopeasti t-paitakeliksi (siis ihan normaalilla skaalallakin, noin 25 astetta). Toki vähän jäätiin Utahin lämpötiloista, mutta ihan kesäkeli silti.
Jo ensimmäisistä silmäyksistä Grand Tetoniin olin kyllä aika myyty! Tasangolta yhtäkkiä yli neljään tonniinkin nousevat vuoret olivat aika hieno näky vaikka reissuilla on tuommoisia aiemminkin nähnyt. Sen verran hienoilta näyttivät, että tuli sitten pysähdyttyä vissiin kaikilla näköalapaikoilla ottamassa kuvia niistä samoista nyppylöistä. Tästä syystä aikataulu levähtikin sitten tältä päivältä nopeasti.
Esitteiden perusteella Grand Tetonissakin on paljon vaellusreittejä, käytännössä vuorten toiselle puolelle ja voi vain kuvitella minkälaisia kuvia niiltä reiteiltä olisi saanut. Ikävä kyllä, tai ehkä aikataulun takia ihan hyvä ettei, tarjolla ei ollut lyhyitä tunnin rykäisyjä. Näin ollen tyydyin vain ihailemaan maisemia näköalapaikoilta.
Sen lisäksi, että reissu puiston halki kesti reilusti suunniteltua pidempään, niin myös tietyöt hidastivat matkaa tällä kertaa. Olin onneksi niistä jo tietoinen ennen päivän alkua, kun Jaksonin infopisteellä oli siitä isoja lappuja ja myös Tetonin sisäänkäynnillä siitä jaettiin lappuja. Viimeiset metrit Tetonissa kuljettiinkin autosaattueessa soratiellä, kun jostain syystä leveälle tielle ei haluttu kahteen eri suuntaan kulkevia autoja. Ehkä amerikkalaisilla on vaikeuksia ajaa muilla kuin asvaltoiduilla teillä.
Maisema ei aluksi muuttunut kovinkaan paljon kun siirryttiin Yellowstoneen : havupuita ja komeita jokimaisemia. Ainoastaan ne komiat vuoret jäivät taakse, mutta eiköhän täältäkin jotain omaa löytyisi. No, itse asiassa se "juttu" oli kyllä tiedossa jo etukäteen. Ainakin joidenkin tilastojen mukaan puolet maailman kaikista geisireistä sijaitsee Yellowstonen alueella. Joten odotin niitä näkeväni aika runsaasti seuraavien päivien aikana.
Ja niin näinkin ja jo heti ekana päivänä. Ennen kuin mitään geisirejä tai kuumia lähteitä näkee, ne haistaa. Asian huomaa selvästi alueita lähestyessä.
Enpä tiedä onko mussa jotain vikaa, mutta nää lähdejutut ei oikein napannut. Siis jo tän ekan puolikkaan päivän aikana tuntui jonkinlainen kyllästyminen lähestyvän. Toki oikeastaan jokainen lähde ja geysir näyttää erilaiselta, yksilöltä, mutta alkoi vähän epäilyttää meneekö koko Yellowstonen reissu tylsyyden puolelle.
Onneksi nämä mietteet kuitenkin väistyivät, ainakin hetkeksi, kun sain ensi kontaktini puiston eläimiin. Kuten kunnon puistossa ei täälläkään eläimistön kulkua ole rajoitettu lainkaan ja ensimmäiset karibut ilmaantuivatkin yhtäkkiä kaikkien geysirejä tuijottelevien ihmisten keskelle.
Aika kivaa!
Matkan aikana tuli usemmankin kerran seisottua autojonossa, kun kaikki hidastivat ja jopa pysäyttivät menopelinsä, kun joku elukka käveli tien reunalla. Varsinkin kun suoranainen tien varteen pysäyttäminen oli kielletty ja kun en oikein halunnut isossa porukassa kuvata ja tuijotella eläimiä, en itse lähtenyt tälle linjalle. Seurauksena oli se, että kuvia eläimistä ei kertynyt kovinkaan paljon, toisin kuin varmaan noille pysähtyjille.
Illan tullen tuli hotellilla huomattua mielenkiintoisia pointteja : ei telkkaria, eikä nettiä!
Jo ensimmäisistä silmäyksistä Grand Tetoniin olin kyllä aika myyty! Tasangolta yhtäkkiä yli neljään tonniinkin nousevat vuoret olivat aika hieno näky vaikka reissuilla on tuommoisia aiemminkin nähnyt. Sen verran hienoilta näyttivät, että tuli sitten pysähdyttyä vissiin kaikilla näköalapaikoilla ottamassa kuvia niistä samoista nyppylöistä. Tästä syystä aikataulu levähtikin sitten tältä päivältä nopeasti.
Esitteiden perusteella Grand Tetonissakin on paljon vaellusreittejä, käytännössä vuorten toiselle puolelle ja voi vain kuvitella minkälaisia kuvia niiltä reiteiltä olisi saanut. Ikävä kyllä, tai ehkä aikataulun takia ihan hyvä ettei, tarjolla ei ollut lyhyitä tunnin rykäisyjä. Näin ollen tyydyin vain ihailemaan maisemia näköalapaikoilta.
Sen lisäksi, että reissu puiston halki kesti reilusti suunniteltua pidempään, niin myös tietyöt hidastivat matkaa tällä kertaa. Olin onneksi niistä jo tietoinen ennen päivän alkua, kun Jaksonin infopisteellä oli siitä isoja lappuja ja myös Tetonin sisäänkäynnillä siitä jaettiin lappuja. Viimeiset metrit Tetonissa kuljettiinkin autosaattueessa soratiellä, kun jostain syystä leveälle tielle ei haluttu kahteen eri suuntaan kulkevia autoja. Ehkä amerikkalaisilla on vaikeuksia ajaa muilla kuin asvaltoiduilla teillä.
Maisema ei aluksi muuttunut kovinkaan paljon kun siirryttiin Yellowstoneen : havupuita ja komeita jokimaisemia. Ainoastaan ne komiat vuoret jäivät taakse, mutta eiköhän täältäkin jotain omaa löytyisi. No, itse asiassa se "juttu" oli kyllä tiedossa jo etukäteen. Ainakin joidenkin tilastojen mukaan puolet maailman kaikista geisireistä sijaitsee Yellowstonen alueella. Joten odotin niitä näkeväni aika runsaasti seuraavien päivien aikana.Ja niin näinkin ja jo heti ekana päivänä. Ennen kuin mitään geisirejä tai kuumia lähteitä näkee, ne haistaa. Asian huomaa selvästi alueita lähestyessä.
Enpä tiedä onko mussa jotain vikaa, mutta nää lähdejutut ei oikein napannut. Siis jo tän ekan puolikkaan päivän aikana tuntui jonkinlainen kyllästyminen lähestyvän. Toki oikeastaan jokainen lähde ja geysir näyttää erilaiselta, yksilöltä, mutta alkoi vähän epäilyttää meneekö koko Yellowstonen reissu tylsyyden puolelle.
Onneksi nämä mietteet kuitenkin väistyivät, ainakin hetkeksi, kun sain ensi kontaktini puiston eläimiin. Kuten kunnon puistossa ei täälläkään eläimistön kulkua ole rajoitettu lainkaan ja ensimmäiset karibut ilmaantuivatkin yhtäkkiä kaikkien geysirejä tuijottelevien ihmisten keskelle.Aika kivaa!
Matkan aikana tuli usemmankin kerran seisottua autojonossa, kun kaikki hidastivat ja jopa pysäyttivät menopelinsä, kun joku elukka käveli tien reunalla. Varsinkin kun suoranainen tien varteen pysäyttäminen oli kielletty ja kun en oikein halunnut isossa porukassa kuvata ja tuijotella eläimiä, en itse lähtenyt tälle linjalle. Seurauksena oli se, että kuvia eläimistä ei kertynyt kovinkaan paljon, toisin kuin varmaan noille pysähtyjille.
Illan tullen tuli hotellilla huomattua mielenkiintoisia pointteja : ei telkkaria, eikä nettiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti