Olin päättänyt aloittaa Yellowstonen osuuden sieltä kaikista tunnetuimmasta paikasta, ettei vain unohtuisi. Ekan päivän pääkohde oli siis Old Faithful geisir.
Geisirin nimi tulee tietty siitä seikasta, että toisin kuin monet muut isot geisirit alueella, tämä kaveri purkautuu ennustettavasti ja, mikä tärkeintä turistien kannalta, kohtuullisen usein (noin tunnin välein on vissiin hyvä aloitus, oikea väli näyttää olevan 45-125min). Tullessani paikalle kävelin ilmeisesti kätevästi niiden ennustettun purkautumisajan ilmoittavien taulujen ohi. Onnistuin kuitenkin hoitamaan asia aika hienosti. Ajattelin kävellä semmoisella alueella, josta pystyin tarkkailemaan tuota Oldia ja kun se purkautuisi, katsoisin kelloa ja tulisin paikalle sitten noin tunnin kuluttua.
Hommahan menikin niin kätevästi, että kun olin kierrellyt läheisen kukkulan geisir-alueen, huomasinkin että ihmisiä oli kerääntynyt runsain määrin tuonne Oldien ympärille. Tästä vähän päättelin, että ehkä se H-hetki olisi lähettyvillä ja jäin itsekin vähän palloilemaan alueelle. Hetken odottelun ja parin väärän hälytyksen (vain pieniä ryöpsähdyksiä) jälkeen se sitten tapahtuikin.
Ihan näyttävä esitys. Täällä myös huomasi ekan kerran kuinka paljon ihmisiä tässä puistossa sitten vieraileekin. Old Faithfulin ja muidenkin suurien ennustettavien geisirien ympärille oli nimittäin laitettu penkkirivistöjä vierailijoita varten. Aiemmin en ollut puistoissa tämmöisiä järjestelyjä nähnyt.
Yellowstone on kuitenkin vanhin kaikista USA:n puistoista (perustettu 1872) ja myös isoin (8980 neliökilometriä, noin suurinpiirtein Kyproksen kokoinen), joten ehkä täällä on vain keretty viemään homma pisimmälle. Ehkä myös se noin 2 miljoonaa kävijää vuodessa on vähän pakottanut tekemään isompia järjestelyjä.
Tuo Oldien ympärillä oleva geisir-alue oli yllättävän iso keskittymä ja siellä riittikin katsottavaa aika pitkäksi aikaa. Pidemmäksi mitä olin kuvitellut ja johtuen hyvin aurinkoisesta päivästä, tulin vissiin vähän polttaneeksi itseäni. Olin kyllä mielestäni laittanut aurinkorasvaa, mutta olisiko muisti sittenkin pettänyt.
Ikävä kyllä kovin paljon mitään "erikoista" ei sitten tänä päivänä oikein tullut eteen. Lisää geisireitä, mutta kun olin niitä jo aikamoisesti nähnyt, ei oikein taaskaan napannut. Eli se edellisessä kirjoituksessa mainittu tylsistyminen iski taas.
Päivän aikana oli näkynyt vähän selvästi metsäpalosta aiheutuneita pilviä taivaalla ja hotellille palattuani, huomasin että ne olivat tulleet järven toiselta puolelta.
PS. Laura: järvi on Yellowstone Lake, ja jos luin sen NG:n artikkelin kunnolla, niin tämä on juurikin se järvi, joka "elää".
Geisirin nimi tulee tietty siitä seikasta, että toisin kuin monet muut isot geisirit alueella, tämä kaveri purkautuu ennustettavasti ja, mikä tärkeintä turistien kannalta, kohtuullisen usein (noin tunnin välein on vissiin hyvä aloitus, oikea väli näyttää olevan 45-125min). Tullessani paikalle kävelin ilmeisesti kätevästi niiden ennustettun purkautumisajan ilmoittavien taulujen ohi. Onnistuin kuitenkin hoitamaan asia aika hienosti. Ajattelin kävellä semmoisella alueella, josta pystyin tarkkailemaan tuota Oldia ja kun se purkautuisi, katsoisin kelloa ja tulisin paikalle sitten noin tunnin kuluttua.Hommahan menikin niin kätevästi, että kun olin kierrellyt läheisen kukkulan geisir-alueen, huomasinkin että ihmisiä oli kerääntynyt runsain määrin tuonne Oldien ympärille. Tästä vähän päättelin, että ehkä se H-hetki olisi lähettyvillä ja jäin itsekin vähän palloilemaan alueelle. Hetken odottelun ja parin väärän hälytyksen (vain pieniä ryöpsähdyksiä) jälkeen se sitten tapahtuikin.
Ihan näyttävä esitys. Täällä myös huomasi ekan kerran kuinka paljon ihmisiä tässä puistossa sitten vieraileekin. Old Faithfulin ja muidenkin suurien ennustettavien geisirien ympärille oli nimittäin laitettu penkkirivistöjä vierailijoita varten. Aiemmin en ollut puistoissa tämmöisiä järjestelyjä nähnyt.
Yellowstone on kuitenkin vanhin kaikista USA:n puistoista (perustettu 1872) ja myös isoin (8980 neliökilometriä, noin suurinpiirtein Kyproksen kokoinen), joten ehkä täällä on vain keretty viemään homma pisimmälle. Ehkä myös se noin 2 miljoonaa kävijää vuodessa on vähän pakottanut tekemään isompia järjestelyjä.
Tuo Oldien ympärillä oleva geisir-alue oli yllättävän iso keskittymä ja siellä riittikin katsottavaa aika pitkäksi aikaa. Pidemmäksi mitä olin kuvitellut ja johtuen hyvin aurinkoisesta päivästä, tulin vissiin vähän polttaneeksi itseäni. Olin kyllä mielestäni laittanut aurinkorasvaa, mutta olisiko muisti sittenkin pettänyt.
Ikävä kyllä kovin paljon mitään "erikoista" ei sitten tänä päivänä oikein tullut eteen. Lisää geisireitä, mutta kun olin niitä jo aikamoisesti nähnyt, ei oikein taaskaan napannut. Eli se edellisessä kirjoituksessa mainittu tylsistyminen iski taas.Päivän aikana oli näkynyt vähän selvästi metsäpalosta aiheutuneita pilviä taivaalla ja hotellille palattuani, huomasin että ne olivat tulleet järven toiselta puolelta.
PS. Laura: järvi on Yellowstone Lake, ja jos luin sen NG:n artikkelin kunnolla, niin tämä on juurikin se järvi, joka "elää".
2 kommenttia:
Kas, eli näit sen järven siis sittenkin. Aika makeen näköisiä nuo geysirit lepotilassa, niin kirkas vesi. Hyviä kuvia oot saanut sillä mun ex-vehkeellä.
Joo, näin järven. Kuvittelin vissiin aikaisemmin, että se olisi joku pikkujärvi jossain pusikossa, eikä se alueen isoin järvi.
Geisirien vesi oli tosiaan hyvin kirkasta, mutta niin kyllä oli kaikkien järvien ja jokienkin.
Olen ollut tosi tyytyväinen tohon sun vanhaan kameraan. Mutta eikös niitä tarkennusongelmia ollut ihmisiä kuvatessa... eli mun käyttöön juurikin oikein loistava =)
Lähetä kommentti