Eihän tässä oikeasti ole mitään hyvää syytä siihen miksi en ole blogia Suomeen paluun jälkeen päivitellyt. Vaikka mitään kummoista ei tapahtunutkaan, Ameriikassa ollessa päivityksiä tuli sentään himpun verran useammin. Nyt kun ollaan täällä pohjoisessa, niin ei sitten kirjoitella edes joulusta, uudesta vuodesta tai mistään muustakaan.
Toki tähän hiljaisuuteen on parit ihan käytännön syyt, joita tekosyiksikin voi kutsua. Suurin on se, etten tietokonetta kotona paljoa nykyään käyttele. Sen jälkeen kuin sain puhallettua uutta tulta vanhaan romuuni (kone ei toiminut, joten diagnosoin ja korjasin ongelmat), en ole sillä oikeastaan muuta tehnyt kuin lukenut uutiset aamupalan yhteydessä. Töitten jälkeen en usein edes avaa sitä ja on sitä monet viikonloputkin menneet konetta aukaisematta. Tämä eroaa USA:n tilanteesta runsaasti, kun siellä kotikone oli läppäri, jolla suoritettiin simulointeja 24/7.
Se toinen tekosyy on paikkojen tuttuus. Se on vain vaikeaa keksiä mitään kirjoiteltavaa telkkarin katselusta, kauppareissuista tai bussin odottelusta. Kamerallakaan ei saa mitään aikaan, kun ihmisiä en osaa vielä kuvata ja ilman omia valoja ei ulkona kuitenkaan pysty kuvaamaan. Ja kun ei osaa katsoa tuttuja paikkoja uusin silmin, ei sitä kameraa tule edes kaivettua esille.
Onhan joku ehdottanut, että sitä voisi valita jonkun tietyn rajallisen aiheen ja kirjoitella siitä. Enhän mä tommoista saa aikaan, varsinkin kun ainoa "harrastus" eli leffat (varsinkin muttei pelkästään Bollyt) on jäänyt vähemmälle. Hyviä uusia BW-leffoja ei tunnu vuokraamossa olevan ja ne vanhat hyvät on ilmeisesti nähty. Tavallisiin leffavuokraamoihin taas en mene ennen kuin omasta hyllystä on kaikki katsottu (digipoksilla aika monta ja DVD:lläkin jotain katsomattomia). Eikä niitä kirjoituksia vanhoista leffoista muistin varassa kantsi tehdä, vaikka viime Bolly-iltamassa huomasikin kuinka hyvin jotkut leffat muistinkin.
Onhan tässä toki jotain uusia tapahtumiakin tullut. Kaikki liittyy töihin.
Ensimmäiseksi sain hoidettua asiat siten, että töitä riittää ainakin vuodeksi eteenpäin. Aiempaa monimutkaisemmeksi se kuitenkin meni, mutta ei tää vielä liian hankalaa ole. Noin 60% palkasta tulee Outokumpu Säätiön stipendistä. Koska summa on julkista tietoa ja löytyisi aika helposti ihan tuolta Säätiön sivuilta, voin sen tässä kertoakin. Eli stipendistä paukahtaa tilille 1250 euroa kuussa. Työnkuva on tätä väikkäritutkimuksen (ainakin toivon että se riittää väikkäriin) jatkoa.
Loppuosa palkasta tulee ja ajasta menee eräästä RFSC-hankkeesta (Research Fund for Steel and Coal, kaiketi?). Siinä toimenkuva on simulointia, mutta vähän (ihan vähän oikeasti) eri alueella kuin tossa väikkärijutussa. Koska aiempi simulointisofta ei pysty tätä tapausta käsittelemään, joudun opetella uuden softan käytön. Onneksi labrasta (itse asiasta samasta työhuoneesta) löytyy vuosien kokemuksen omaava omaava käyttäjä, joten ehkei homma olekaan ihan niin työläs kuin voisi olla.
Isoin uutinen onkin sitten vielä aikalailla auki. Joko kukaan ei kestä labrassa mun seuraa, mutta teen hyvää tutkimusta tai sitten kukaan muu ei suostu lähtemään ulkomaan komennuksille, sillä voi olla että jätän Suomen taas piakkoin.
Pomoni oli ollut parin viikon työreissulla joulukuussa. Näimme juuri ennen uutta vuotta ensimmäisen kerran tuon reissun jälkeen ja oikeastaan ensimmäisenä asiana hän kysyi, että miltä uusi ulkomaan reissu kuulostaisi. Toki reissu olisi ihan lyhyt piipahdus eli kyse olisi varmaan vain jostain parista kolmesta kuukaudesta. Se mikä vähän jännittää enemmän onkin se, että kyseessä olisi vähän eksoottisempi kohde.
Mua ollaan lähettämässä siis Brasiliaan!
Tarkemmin ottaen eteläiseen Brasiliaan, kaupunkiin nimeltä Porto Alegre ja siellä yliopistoon nimeltä Universidade Federal do Rio Grande do Sul (UFRGS). Kaupunki on tunnettu tietenkin jalkapallosta, sillä se on Ronaldinhon kotikaupunki ja sieltä löytyy kaksikin isoa joukkuetta (Grêmio, joka on rankattu Brasilian vahvimmaksi joukkueeksi, ja Internacional, joka voitti seurajoukkueiden maailmanmestaruuden vuonna 2006).
Ongelmaksi voisi laskea sen etten osaa portugalia tai edes espanjaa, mutta mitäs tuosta. Eihän mulla kuitenkaan mitään sanottavaa sielläkään olisi. Lähtö ei tosiaan ole vielä selvä, täällä päässä olemme valmiita tutkijavaihtoon tai muuhun järjestelyyn, joten tässä vain odotellaan vastausta tuolta etelästä. Katsotaan mitä tapahtuu. Sen perusteella, että mulle on lokakuun jälkeen nyt ehdotettu jo kahta ulkomaan komennusta (tää Brasilia ja aiemmin ajatuksissa ollutta melkein yhtä eksoottista Ukrainaa), voi olla että täältä ollaan joka tapauksessa jonnekin lähdössä.
Toki tähän hiljaisuuteen on parit ihan käytännön syyt, joita tekosyiksikin voi kutsua. Suurin on se, etten tietokonetta kotona paljoa nykyään käyttele. Sen jälkeen kuin sain puhallettua uutta tulta vanhaan romuuni (kone ei toiminut, joten diagnosoin ja korjasin ongelmat), en ole sillä oikeastaan muuta tehnyt kuin lukenut uutiset aamupalan yhteydessä. Töitten jälkeen en usein edes avaa sitä ja on sitä monet viikonloputkin menneet konetta aukaisematta. Tämä eroaa USA:n tilanteesta runsaasti, kun siellä kotikone oli läppäri, jolla suoritettiin simulointeja 24/7.Se toinen tekosyy on paikkojen tuttuus. Se on vain vaikeaa keksiä mitään kirjoiteltavaa telkkarin katselusta, kauppareissuista tai bussin odottelusta. Kamerallakaan ei saa mitään aikaan, kun ihmisiä en osaa vielä kuvata ja ilman omia valoja ei ulkona kuitenkaan pysty kuvaamaan. Ja kun ei osaa katsoa tuttuja paikkoja uusin silmin, ei sitä kameraa tule edes kaivettua esille.
Onhan joku ehdottanut, että sitä voisi valita jonkun tietyn rajallisen aiheen ja kirjoitella siitä. Enhän mä tommoista saa aikaan, varsinkin kun ainoa "harrastus" eli leffat (varsinkin muttei pelkästään Bollyt) on jäänyt vähemmälle. Hyviä uusia BW-leffoja ei tunnu vuokraamossa olevan ja ne vanhat hyvät on ilmeisesti nähty. Tavallisiin leffavuokraamoihin taas en mene ennen kuin omasta hyllystä on kaikki katsottu (digipoksilla aika monta ja DVD:lläkin jotain katsomattomia). Eikä niitä kirjoituksia vanhoista leffoista muistin varassa kantsi tehdä, vaikka viime Bolly-iltamassa huomasikin kuinka hyvin jotkut leffat muistinkin.
Onhan tässä toki jotain uusia tapahtumiakin tullut. Kaikki liittyy töihin.Ensimmäiseksi sain hoidettua asiat siten, että töitä riittää ainakin vuodeksi eteenpäin. Aiempaa monimutkaisemmeksi se kuitenkin meni, mutta ei tää vielä liian hankalaa ole. Noin 60% palkasta tulee Outokumpu Säätiön stipendistä. Koska summa on julkista tietoa ja löytyisi aika helposti ihan tuolta Säätiön sivuilta, voin sen tässä kertoakin. Eli stipendistä paukahtaa tilille 1250 euroa kuussa. Työnkuva on tätä väikkäritutkimuksen (ainakin toivon että se riittää väikkäriin) jatkoa.
Loppuosa palkasta tulee ja ajasta menee eräästä RFSC-hankkeesta (Research Fund for Steel and Coal, kaiketi?). Siinä toimenkuva on simulointia, mutta vähän (ihan vähän oikeasti) eri alueella kuin tossa väikkärijutussa. Koska aiempi simulointisofta ei pysty tätä tapausta käsittelemään, joudun opetella uuden softan käytön. Onneksi labrasta (itse asiasta samasta työhuoneesta) löytyy vuosien kokemuksen omaava omaava käyttäjä, joten ehkei homma olekaan ihan niin työläs kuin voisi olla.
Isoin uutinen onkin sitten vielä aikalailla auki. Joko kukaan ei kestä labrassa mun seuraa, mutta teen hyvää tutkimusta tai sitten kukaan muu ei suostu lähtemään ulkomaan komennuksille, sillä voi olla että jätän Suomen taas piakkoin.Pomoni oli ollut parin viikon työreissulla joulukuussa. Näimme juuri ennen uutta vuotta ensimmäisen kerran tuon reissun jälkeen ja oikeastaan ensimmäisenä asiana hän kysyi, että miltä uusi ulkomaan reissu kuulostaisi. Toki reissu olisi ihan lyhyt piipahdus eli kyse olisi varmaan vain jostain parista kolmesta kuukaudesta. Se mikä vähän jännittää enemmän onkin se, että kyseessä olisi vähän eksoottisempi kohde.
Mua ollaan lähettämässä siis Brasiliaan!
Tarkemmin ottaen eteläiseen Brasiliaan, kaupunkiin nimeltä Porto Alegre ja siellä yliopistoon nimeltä Universidade Federal do Rio Grande do Sul (UFRGS). Kaupunki on tunnettu tietenkin jalkapallosta, sillä se on Ronaldinhon kotikaupunki ja sieltä löytyy kaksikin isoa joukkuetta (Grêmio, joka on rankattu Brasilian vahvimmaksi joukkueeksi, ja Internacional, joka voitti seurajoukkueiden maailmanmestaruuden vuonna 2006).Ongelmaksi voisi laskea sen etten osaa portugalia tai edes espanjaa, mutta mitäs tuosta. Eihän mulla kuitenkaan mitään sanottavaa sielläkään olisi. Lähtö ei tosiaan ole vielä selvä, täällä päässä olemme valmiita tutkijavaihtoon tai muuhun järjestelyyn, joten tässä vain odotellaan vastausta tuolta etelästä. Katsotaan mitä tapahtuu. Sen perusteella, että mulle on lokakuun jälkeen nyt ehdotettu jo kahta ulkomaan komennusta (tää Brasilia ja aiemmin ajatuksissa ollutta melkein yhtä eksoottista Ukrainaa), voi olla että täältä ollaan joka tapauksessa jonnekin lähdössä.
