Terassikauden avaus

Jos kutsukortissa lukee lokakuun loppupuolella, että "patio opening" tuli hieman omituinen fiilis. Jostain syystä se myös tuntui jotenkin... suomalaiselta.

Viime viikon maanantaina, kun saavuin töihin viime aikaiseen tapaan hieman muita myöhemmin, löysin pöydältäni pienen kirjekuoren. Koska se oli pöydälläni ja siinä luki "Petri" arvelin sen myös olevan minulle osoitettu. Sisältä löytyi kutsukortti ("I'm so happy it's happy hour") ajo- ja muine ohjeineen. Erä asia jäi vähän askarruttamaan, nimittäin se kenen pippaloista oli kyse. En sitä sillä hetkellä sen enempää jäänyt miettimään vaan ajattelin kysäistä asiasta myöhemmin. Perjantaina kotiin töistä palattuani tajusin unohtaneeni koko kysymyksen. Lyhyen mietintätuokion jälkeen pystyin rajaamaan mahdolliset henkilöt muutamaan vaihtehtoon, koska tiesin kuitenkin melko monen henkilön nykyisen asuinpaikan ja olin pannut merkille muutamien työkavereiden lomailun. Mutta jos kutsussa erikseen mainitaan, että juomaa ja ruokaa tarjolla, ei asiaa sen enempää tarvitse miettiä.

Erittäin hyvänä puolena näin myös sen, että juhlapaikka sijaitsi sen verran lähellä, että sen voisi ihan hyvin kävellä. Varsinkin kun tilaisuus oli merkitty alkavaksi jo kahdelta päivällä. Tätä kävelypäätöstä tuki myös lauantain kovin kaunis ilma : pilvetöntä ja melko lämmintä ajankohtaan nähden (arvioisin 15 astetta aurinkoisella puolella katua). Kaunis ilma ei kyllä näyttänyt houkuttelevan muita ihmisiä ulos, siis ainakaan kävellen. Matka meni normaalilla löntystelyvauhdillani noin puolessa tunnissa.

Saavuttuani aidatulle asuinalueelle ja kävellessäni kohti oikeaa taloa, huomasin saaneeni seuraa eräästä hyvin ystävällisestä vapaana olevasta koirasta. Tämä karvaturri nimittäin huomattuaan minut, tuli heti kerjäämään huomiota ja, vaikka kovasti yritin olla kiinnittämättä siihen sen enempää huomiota, jatkoi seuraamistani pidemmänkin matkaa. Koska hänestä ei näyttänyt pääsevän eroon enkä ollut kovin myöhässä, ajattelin vähän rapsuttaa ja samalla katsastaa olisiko kaulassa vaikka jotain osoitetta tai vastaavaa. Nimilaatan löydyttyä selvisi miksi koira vaikutti tutulta ja lopulta myös se kenen juhliin olin menossa. Kyseisen koiran olin nähnyt aiemmin ainakin sekä Jimin luona että toimistolla ja hänen omistajansa oli Amanda (juhlien kuvat eivät oikein olleet edustavia, joten Amandan ja Bachin kuvan löytää sitten ainakin Flow Sciencen sivuilta, "Moving Up" ja toinen kuva ylhäältä).

Jatkoimme haukun kanssa yhdessä matkaa asunnolle ja selvisi, että Bachi (siis se koira) oli hypännyt pihan aidan yli, kun Amanda oli häärännyt keittiössä. No, olen aiemminkin huomannut ettei aidat kyllä mitään koiria tässä kaupungissa pidättele. Ainiin, olin yllätyksekseni ensimmäinen vieras vaikka olin lähtenyt vähän myöhään liikkeelle. Itse pippalot olivat sitten semmoista normaalia illanviettoa jutustelun, syömisen ja juomisen kera. Koska sain puhuttua itselleni kyydin kotiin, ei juhlia tarvinnut onneksi jättää kesken.

Jatkoin hurjan sosiaalista viikonloppua sitten sunnuntaina ruokaseuran muodossa Joelin luona (tai siis Jimin ranchilla, jossa Joel asustelee). Ranchin asukasmäärä on myös kasvanut sitten viime reissun tai ainakin näin on kerrottu. Jimin ja Joelin lisäksi siellä ilmeisesti virallisesti pitää majaa myös joku puolalainen Jessica. Neitoa ei siellä kuitenkaan paljoa näy, koska huhujen mukaan hän oli nopea käänteissään ja löysi heti muuton jälkeisenä viikkona itselleen poikaystävän, jonka luona tuntuu nykyään asuvan. Eli oikeasti en edes tiedä asuuko siellä joku uusi tyyppi.

Jim vain piipahti paikalla pikaisesti väsäämässä jotain ruokaa johonkin nyyttäripippaloon, jonne riensi heti ruuan valmistuttua. Koska Joelin puhelin soi taukoamatta, päädyin ruuan jälkeen viettämään suuren osan ajasta telkkarin ääressä. Meksikon futisliigakatsauksen jälkeen näytti kanava jumittuneen Discovery Channelille. Siltä sitten tulikin katsottua taas pari jaksoa MythBustersia ja puolet jostain Australia-dokumentista, joka kyllä tuntui aikalailla matkailumainokselta. Melkein jo lähdettiin varaamaan lippuja sinne, sen verran hyvä pätkä oli.

Kokonaisuudessa vaihteeksi piristävän sosiaalinen viikoloppu.

Viivytyksiä

Viikkoko siinä taas hurahti? Kuluneen viikon alla on vain tapahtunut niiiiin paljon kaikenlaista, ettei ole ollut aikaa yhtään kirjoitella...

Enimmäkseen pettymyksiä. Suurin oli tietenkin se, että leffatilaus Intiasta koki pieniä logistisia ongelmia, kun Joelin sisko (jonka piti hoitaa ostosten teko, ilmeisesti herralla itsellään oli liian kiire aikataulu kuuden viikon lomallaan) oli hukannut ostoslistan ja sain tästä tietää vasta Joelin palattua töihin. Toivotaan, että jotain tulee postissa ennen joulua. Onneksi Flow Sciencen uusin intialaistyöntekijä, Prasad, ilahdutti synkistelevää Petriä parilla lehtileikkeellä. Oli muka vain sattunut löytämään ne tavaroidensa joukosta, uskokoon ken tahtoo.

Aiemminkin huomattu töiden hidas eteneminen on myös suuri pettymys, mutta hidasta se on koko ajan ollutkin. Syynä on tietenkin ihan liian hitaat tietokoneet. Nyt saisi hyvin vaikka kirjoiteltua sitä artikkelia, jonka deadline olisi helmikuussa (toisaalta voi olla myös, ettei sitä edes valita koko konferenssiin mukaan), mutta kun nukkumisongelmat vaivaavat vieläkin, ei siitäkään tule mitään. Vähän hankala saada runosuonta auki, kun enimmäkseen tuntuu töissä aika menevän pilkkiessä. Parin päivän musiikkitestauksen kautta olen kyllä havainnut, että sopivalla musiikilla saa onneksi pidettyä silmiä enimmäkseen työpäivän aikana auki (ainakin System of a Down ja Rage Against the Machine ovat tuntuneet toimivan). Ehkä sitä voisi siis saadakin jotain järkevää tehtyä.

Nothing important happened today, part 1

Kuten ehkä sivuston hurjasta päivitystahdista voi päätellä ei mitään raportoitavan arvoista ole oikein tapahtunut sitten Sandia Peakin seikkailun.

Yhtenä osasyynä voi pitää säätä. Tuo kaunis lauantaipäivä oli varmaankin viimeisiä kesäpäiviä, sillä sen jälkeen lämpötila on tippunut Suomen oloihin (en kyllä ole varma kuinka lämmintä Suomessa on ollut). Tänään auton lämpömittari oli poikkeuksellisesti jopa 15 asteessa, kun viikolla normilämpö on ollut alle kymmenen. Samainen lämpötilojen lasku on näkynyt myös yölämpötiloissa eli täällä ollaan useasti (jos nettitietoja on uskominen) oltu pakkasilla (melkein -10 parhaimmillaan). Pääosin taivas on kyllä ollut pilvetön, kuten tänne sopii, mutta myös sateita on ollut.

Huomasin viime myräkän yhteydessä uudestaan, että eivät ne täällä osaa ikkunoita tehdä. Aiemmin oli huomannut, ettei mikään ikkunoista mene kunnolla kiinni ilman suurta voimakäyttöä (edellinen asukas ei ollut käyttänyt lähtiessään), nyt huomasin etteivät ne edes kiinni ollessaan oikein pidä vettä. Ilmeisesti juuri sen takia niiden alareunassa on pieniä reikiä! Ovat sentään jotain ajatelleet.

Ulkoilua viikolla myös vähän häiritsee se, että kun töistä palailen, ei valoisaa aikaa ole enää kuin noin tunnin verran jäljellä. Ja kun täällä aurinko laskee, tulee oikeasti pimeä.

Olenkin siis unenpöperöisenä katsellut tuolta hyllystä löytyviä leffoja ja niiden lisämateriaaleja läpi. Isoista paketeista olin aiemmin saanut katsottua vain tuon Alien Quadrologyn läpi ennen tänne tuloa, mutta nyt on sitten myös Sormusten Herra- ja Matrix-paketit kahlattu läpi (tai onhan noi kommenttiraidat vielä katsomatta, ei ole sentään niin paljon intoa ollut). Täydennystä leffahyllyyn on tilattu ja kuriirin olisi tarkoitus tulla Intiasta ensi viikolla (jos nyt sai viisuminsa uusittua). Listalla oli pari, kolme, kuusi leffaa ja kun myös fanituotteita on tilattu, niin kaipa sitä ainakin ensi viikoksi on jotain uutta katsottavaa. Kaipa sitä voisi sitten tännekin kirjoitella Bollywood-spesiaalin, jos ei muuta keksi.

Todennäköisesti muuta kirjoiteltavaa ei tule. Birminghamiin ei tule reissattua tämän vuoden puolella, lähiseudulta ei tule mieleen mitä viitsisi "huonolla" ilmalla lähteä tekemään ja kauempana olevat jutut vaatisivat taas paljon valmisteluja. Jos siis jotain kirjoittelen, joutunette varmaan lukemaan Petrin hurjan jännittävästä arkielämästä. Sääliksi käy!

Sandia Peak

Ei sitä vieläkään olla pirteitä, mutta ei kai tätä kirjoittelua nyt kantsi liikoja viivytellä. Kaikki ovat kuitenkin käyneet katsomassa sivuja useita kertoja päivässä uutta kirjoitusta odotellessa.

Viime lauantai. Olin jo aiemmin viikolla päättänyt, että kävisin viimein selvittämässä seuraavan Suomen reissuni lentolippujen tilanteen. Niin, siis kesälomalta palatessani, kävi niinkin hassusti, että minulla ei ollut niitä oikeita paperisia lentolippuja kun yritin lentokentällä tehdä lähtöselvitystä. Korvausta vastaan toki sain Finnairin kautta uudet liput, joilla pääsin matkaan, mutta ongelmaksi jäi se, että ensimmäinen etappi paluureissullani joulukuussa lennetään lentoyhtiöllä, joka ei ole yhteistyössä Finnairin kanssa. Näin ollen Finski ei voinut Helsinki-Vantaalla kirjoitella minulle tämän etapin lippuja, vaan etapin Albuquerque - Denver lipussa luki vain "open ticket".

Myöhemmin sain käsiini alkuperäiset liput (ne olivat postitettu metallurgian labraan Otaniemeen, jossa ne oli "piilotettu" sihteerien pöydälle, josta en tietenkään niitä etsinyt) ja Suomen Matkatoimistosta sanottiin, että minun pitäisi käydä selvittämässä tuon ensimmäisen etapin hoitavan lentoyhtiön kanssa, onko kaikki kunnossa. Koska millään lentoyhtiöllä ei tunnu olevan täällä mitään toimistoa, ainoa paikka fyysisesti selvittää asiaa on lentokenttä, tässä tapauksessa Albuquerquen lentokenttä (kts. loppukevennys). Ja kyllä haluan selvittää nämä asiat kasvotusten, koska haluan mahdollisen oikean lentolipun mahdollisimman nopeasti käteeni! Olen huomannut tämän reissun aikana miten posti toimii.

Koska lauantaiaamu venähti taas aika pitkäksi, meinasin taas siirtää ABQ-reissua. Aamupalan syötyäni ja todettuani ikkunasta, että on mitä mainioin ilma (pilvetöntä ja noin 25 astetta normaalia asteikkoa, jälkimmäinen tieto tosin katsottiin netistä), päätin sittenkin hypätä autoon ja ajella isoon kaupunkiin. Kevyt varustus, juotavaa, pari levyä kuunneltavaksi ja tietenkin (useaan kertaan varmistettuna) lentoliput. Tuntia myöhemmin olikin sitten tutustumassa Sunport Internationalin parkkihalliin. Onneksi lentokenttä on pieni, joten myös parkkihalli oli jotenkin jopa meikäläisen kontrolloitavissa. Yllätyksekseni lentokenttä oli myös todella tyhjillään, ilmeisesti tulin paikalle juuri kun lähtöruuhka oli mennyt ohi (klo noin 16 tässä vaiheessa). Pääsin siis Frontier Airlinesin tiskille jonottamatta.

Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa lentoyhtiön tiskillä asioiden selvittäminen oli helppoa. Kerrottuani söpölle virkailijalle asiani ja ojennettuani liput hänelle, kului vain muutama naputtelu, kunnes sain haluamani vastauksen : "everything is OK!".

Tästä ilahtuneena ja koska aikaa tosiaan kului noin 10 minuuttia (johon kuuluu kävely autolta tiskille ja takaisin), päätin pidentää Albuquerquessa vierailuani ja piipahtaa (ainoassa) mieleen tulleessa turistikohteessa, Sandia Peakissa.

Matkalla sinne (siis harhaillessani Albuquerquessa ilman karttaa, olin ajaa yhteen armeijan tukikohtaan) meinasin jo luopua suunnitelmasta ja suunnata vain Santa Féhen vievälle motarille, mutta kun viimein löysin oikealle tielle, päätin käydä ainakin katsomassa missä se lähtöpaikka on.

Sandia Peak on itse asiassa laskettelukeskus. Se sijaitsee Albuquerquen lähivuorilla ja lyhin reitti huipulle on käyttää kaupungin laidalla olevaa Sandia Peak Tramwaytä (veikkaan, että monet kuitenkin laskettelukaudella ajavat vuoren toiselle puolelle). Se turistinähtävyys on juurikin tuo Tramway. Se on ilmeisesti maailman pisin köysirata sekä kokonaispituudeltaan (4467.5 metriä), että yksittäiseltä jänneväliltään (kakkostornilta huipulle, 2353 metriä). Ilmeisesti, koska ainakin tuosta jännevälistä sanottiin että "one of the longest spans" ja tuota kokonaispituuden juttua ei heidän esitteessään sanottu vaan luin sen Wikipediasta. Mutta siitä viis, sillä maisemat olivat kuitenkin sitä mitä olin tullut katsomaan. Hassu pikku yksityiskohta lippujen kanssa oli se, että tuota köysiratamatkaa kutsutaan "lennoksi", jonka huomasi vähän lentokenttäkuulutuksen omaisessa ilmoituksessa

Tässä se "one of the longest spans in the world"
(käy toki katsomassa muutkin kuvat)

Mitäs sitä nyt voisi sanoa. Maisemat olivat aivan mahtavat. Koska lähistöllä ei ole paljoakaan näkyvyyttä rajoittavia nyppylöitä, tuolta huipulta näki hyvinkin kauas. Toivottavasti se välittyy jotenkin kuvista. Hieno paikka! Koska toi laskettelu ei ole lähellä sydäntä, alueen vaellusmahdollisuudet ja maastopyöräreitit tuntuivat kiinnostavammilta. Todennäköisesti en kyllä aio pyörän selkään hypätä (pumppu ei varmaankaan kestäisi sitä tässä korkeudesta), pitänee kysellä onko joku töistä käynyt tuolla kävelemässä joskus.

Onneksi tuli päättettyä käydä tuolla. Piristi päivää kummasti. Nyt voikin taas odottaa viikon verran ennen kuin edes harkitsee tekevänsä jotakin. Ajatuksena on ensi viikonloppuna viedä auto huoltamolle, jotta saan selville mikä sen oikea kunto on.

Loppukevennys paikallisesta ilmaisjakelulehdestä, enklanniksi siis, kertoo pääsyyn miksi lennän aina Albuquerquesta käsin enkä käytä Santa Fén omaa lentokenttää, jonne olisi 10min ajo.

Santa Fe Airport could lose grant money if it doesn't do something to get more passengers - Such as offer flights to somewhere

Muutoksia

Tuonne sivupalkkiin on tehty pieniä muutoksia :

• Vanha kuvalinkki (PhotoBucket) on poistettu. Sivustolta olen poistanut jo kaikki kuvat ja itse "tili" sulkeutuu heidän mukaansa 48 tunnin sisällä. Kuvia näkee siis tästä eteenpäin vain MyPhotoAlbumissa, jonka linkki pysyi paikallaan

• USA:n osoitteeni on nyt kaiken kansan nähtävissä, jos vaikka joku haluaisi lähettää postia tai jotain (huhujen mukaan joku on osoittanut kiinnostusta)

Kävin vähän katselemassa tuota MyPhotoAlbumin asetuksia ja tein sinne sen ajattelemani muutoksen eli laitoin päälle RSS-feedin. Tästä on iloa niille, jotka ymmärtävät jotain tuon päälle, muille se ei taida kuitenkaan tehdä mitään vahinkoa.

Tämän lauantain reissusta otetut kuvat ovat jo laitettu esille. Itse juttu kuvien takaa tulee tänne blogiin, kunhan olen vähän pirteämpi.

PS. Ihan kuin joku muka haluaisi jutella tai kirjoitella, mutta blogin pitäjältä löytyy myös Skype-tunnus (kuten muutama harva ja valittu tietää). Aikaero voi vähän haitata yhteydenpitoa, mutta jos haluat joskus vaihtaa sanasen (tai chätä) tai nähdä Petrin webbikamerakuvaa, niin ilmoittele ja asialle voidaan ehkä tehdä jotain.