Vimonen päivä puistossa alkoi kivasti, kun aamupalalle mennessäni olin aamupöhnissä melkein törmätä hotellin alueella aamukävelyllä olleeseen biisoniin. Tai ehkä törmätä oli vähän liian voimakas sana. Ajoin (huoneet olivat erillisissä mökeissä kohtuu kaukana ruokailupaikassa) kävelyvauhtia ja vähän säpsähdin kun näin elukan ilmestyvän pusikosta vähän matkan päässä. Jatkoin hiljaista köröttelyä sen ohi ja selvisimme molemmat ilman kolhuja.
Masu täynnä aamiaista suuntasin kulkuni hotlaa lähellä olevalle kanjonille. Grand Canyon of Yellowstone on paikan nimi. Tuossa hotellin lähellä oli pari hienoa vesiputousta, joiden takia paikka oli pysähtymisen arvoinen.
Toisella pysähdys/tähystyspaikalla tein sitten taas kerran sen tyhmän päätöksen. Huomasin kartasta, että lähellä tuota kuvassa näkyvää putousta, lähti kanjonin pohjalle suuntautuva kävelyreitti. Se näytti kartalta lyhyeltä ja vaikka osa reitistä oli merkitty raskaskulkuiseksi, päätin että sehän olisi hyvä aloitus päivälle. Olisi ehkä pitänyt uskoa myöhempiä varoitustauluja, mutta minkäs omalle päälleen voi.
Reitin nimi on Uncle Tom's Trail ja se laskeutuu melkein kanjonin pohjalla olevalle joelle asti, mutta vain melkein. Korkeuseroa noin 150m ja reitti on käytännössä katsoen portaita ylhäältä alas. 328 askelta, en laskenut itse vaan infotaulu kertoi.
Voitte tehdä osittaisen virtuaalimatkan reitillä, sillä bongasin YouTubesta videon, jossa tuo matka kuljetaan ylhäältä alas. Ehkä siitä saa lisäkäsitystä minkälainen keikka se oli. Alaspäin oli tosi helppoa, ylöspäin oli kyllä yhtä tuskaa. Onneksi putousnäkymä siellä alhaalla oli sentään hieno, muuten olisi voinut vähän harmittaa.
Trafiikkia vähän enemmän kuin mun reissulla, mutta silti aika vähäisesti. Silti voi kiinnittää huomiota siihen kuinka amerikkalaiset (tai tarpeeksi kauan maassa oleilleet ulkomaalaiset, Petri myöntää moikkausvaihteen käynnistyvän aina USA:ssa ollessaan) moikkaavat järjestään kaikkia vastaantulevia kävelijöitä. Siis ääntä pitää käyttää, pään nyökkäys ei tunnu riittävän. Vastaavaan toimintaan törmäsi myös esim. Santa Fessä, jos oli kävelemässä muualla kuin keskustan alueella.
Tämän jälkeen jouduinkin ajamaan aika matkan ennen kuin mitään mielenkiintoista tuli vastaan. Tai siis ennen kuin mitään uutta tuli vastaan, sillä olin edellisenä tynkäpäivänä kuitenkin kerennyt näkemään lähimmät tämän kierroksen geisireistä. Ensimmäiset uudet näkymät olivat vasta lähellä puiston pohjoista sisäänkäyntiä.
Valkoisten terassien jälkeen ajamiseenkin tuli vähän vaihtelua, kun olin kartasta huomannut, että tavallisen pääreitin lisäksi yhdellä siirtämävaiheella tarjottiin vaihtoehtoista reittiä.
Mutta jos rehellisiä ollaan ei tuo pohjoiskierros jättänyt käteen oikeastaan mitään muuta kuin hienoja maisemia. Mikä ei siis ole tosiaan mitään pahaa, mutta jotenkin odotin tältäkin alueelta vähän enemmän. Selvästi tosiaankin huomasi, kuten aiemminkin kirjoittelin, että etelään ja erityisesti Old Faithfulin alueeseen oli panostettu paljon enemmän kuin tänne pohjoiseen. Ehkä kaikki muut sen tiesivätkin, kun liikennettä oli paljon vähemmän.
Päivän lopuksi oli tarjolla taas metsäpaloa, joka tällä kertaa oli myös lähempänä matkailijaa ja viivytti lopulta matkan tekoa parilla tunnilla. Palo oli ilmeisesti niin lähellä tietä, että osa tiestä suljettiin. Vain pieniä autokolonnia päästettiin kerralla kulkemaan pätkää ja silloinkin tosiaan poliisisaattueessa.
Ainoat todisteet siitä, että tuli oli vissiin aika lähellä oli se, että savua oli aika runsaasti ja näin pariinkin otteeseen kun sammutushelikopteri kävi nakkaamassa vettä metsään vähän matkan päässä.
Masu täynnä aamiaista suuntasin kulkuni hotlaa lähellä olevalle kanjonille. Grand Canyon of Yellowstone on paikan nimi. Tuossa hotellin lähellä oli pari hienoa vesiputousta, joiden takia paikka oli pysähtymisen arvoinen.
Toisella pysähdys/tähystyspaikalla tein sitten taas kerran sen tyhmän päätöksen. Huomasin kartasta, että lähellä tuota kuvassa näkyvää putousta, lähti kanjonin pohjalle suuntautuva kävelyreitti. Se näytti kartalta lyhyeltä ja vaikka osa reitistä oli merkitty raskaskulkuiseksi, päätin että sehän olisi hyvä aloitus päivälle. Olisi ehkä pitänyt uskoa myöhempiä varoitustauluja, mutta minkäs omalle päälleen voi.Reitin nimi on Uncle Tom's Trail ja se laskeutuu melkein kanjonin pohjalla olevalle joelle asti, mutta vain melkein. Korkeuseroa noin 150m ja reitti on käytännössä katsoen portaita ylhäältä alas. 328 askelta, en laskenut itse vaan infotaulu kertoi.
Voitte tehdä osittaisen virtuaalimatkan reitillä, sillä bongasin YouTubesta videon, jossa tuo matka kuljetaan ylhäältä alas. Ehkä siitä saa lisäkäsitystä minkälainen keikka se oli. Alaspäin oli tosi helppoa, ylöspäin oli kyllä yhtä tuskaa. Onneksi putousnäkymä siellä alhaalla oli sentään hieno, muuten olisi voinut vähän harmittaa.Trafiikkia vähän enemmän kuin mun reissulla, mutta silti aika vähäisesti. Silti voi kiinnittää huomiota siihen kuinka amerikkalaiset (tai tarpeeksi kauan maassa oleilleet ulkomaalaiset, Petri myöntää moikkausvaihteen käynnistyvän aina USA:ssa ollessaan) moikkaavat järjestään kaikkia vastaantulevia kävelijöitä. Siis ääntä pitää käyttää, pään nyökkäys ei tunnu riittävän. Vastaavaan toimintaan törmäsi myös esim. Santa Fessä, jos oli kävelemässä muualla kuin keskustan alueella.
Tämän jälkeen jouduinkin ajamaan aika matkan ennen kuin mitään mielenkiintoista tuli vastaan. Tai siis ennen kuin mitään uutta tuli vastaan, sillä olin edellisenä tynkäpäivänä kuitenkin kerennyt näkemään lähimmät tämän kierroksen geisireistä. Ensimmäiset uudet näkymät olivat vasta lähellä puiston pohjoista sisäänkäyntiä.
Valkoisten terassien jälkeen ajamiseenkin tuli vähän vaihtelua, kun olin kartasta huomannut, että tavallisen pääreitin lisäksi yhdellä siirtämävaiheella tarjottiin vaihtoehtoista reittiä.Mutta jos rehellisiä ollaan ei tuo pohjoiskierros jättänyt käteen oikeastaan mitään muuta kuin hienoja maisemia. Mikä ei siis ole tosiaan mitään pahaa, mutta jotenkin odotin tältäkin alueelta vähän enemmän. Selvästi tosiaankin huomasi, kuten aiemminkin kirjoittelin, että etelään ja erityisesti Old Faithfulin alueeseen oli panostettu paljon enemmän kuin tänne pohjoiseen. Ehkä kaikki muut sen tiesivätkin, kun liikennettä oli paljon vähemmän.
Päivän lopuksi oli tarjolla taas metsäpaloa, joka tällä kertaa oli myös lähempänä matkailijaa ja viivytti lopulta matkan tekoa parilla tunnilla. Palo oli ilmeisesti niin lähellä tietä, että osa tiestä suljettiin. Vain pieniä autokolonnia päästettiin kerralla kulkemaan pätkää ja silloinkin tosiaan poliisisaattueessa.
Ainoat todisteet siitä, että tuli oli vissiin aika lähellä oli se, että savua oli aika runsaasti ja näin pariinkin otteeseen kun sammutushelikopteri kävi nakkaamassa vettä metsään vähän matkan päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti