Lomaviikko

Vaikka nyt Antibes näyttikin ne huonommat puolensa (olisi toki voinut tapahtua muuallakin, joten ei ehkä sittenkään syytetä paikkaa), niin ajattelin kertoilla lyhyesti vierailuni huippuhetket. Laurahan ennätti aktiivisempana bloggaajana kirjoitella viikon tapahtumat omasta näkökulmastaan eli sieltä voi lueskella lisää vierailustani.

Top 3 : Monaco
Jo saapuminen tähän pikkuvaltioon oli kuin olisi saapunut johonkin toiseen maailmaan. Koko ajatus siitä, että voin lähijunalla mennä toiseen valtioon ilman mitään sen kummempia järjestelyjä on lopulta aika erikoista. Se toiseen maailmaan astuminen alkoi itse asiassa heti siirtyessä juna-asemalta pois : jalankulkutunnelit olivat kuin jostain hienommankin luokan hotellista! Kun on tottunut Suomen vastaaviin, esim. Leppävaaran radan ali menevään tunneliin, ei eroa paljoa enempää voisi ollakaan. Ei roskan roskaa, lähes kaikilta pinnoilta olisi pystynyt peilailemaan itseään ja ei yhtään laitapuolen kulkijaa (no ei kai Monacossa semmoisia voi ollakaan).

Ja kyllähän tuo hämmästys jatkui ulkoilmaan päästyäkin. Paikka oli täynnä sekä rumia että todella kauniita kerrostaloja ja vihreitä alueita ei näkynyt kuin kaukana vuoren rinteillä (eli siis Ranskassa).

Suoraan sanottuna en kyllä haluaisi asua tuossa maassa (tai no ehkä siellä vanhassa kaupungissa), mutta olihan tuo aika jännä paikka vierailla.
Top 2 : Antibes
Vaikka olin Lauran blogin perusteella jo ihastunut paikkaan, oli sinne itse pääseminen kuitekin todella ilahduttava kokemus. Pääsin Antibesissä todella pakoon amerikkaisesta kaupunkimallista. Kaikki kaupat olivat pieniä putiikkeja kapeiden katujen varrella samoin kuin ne viehättävät ravintolat ja kahvilat. Kapeat kadut olisi voinut kokea ahdistaviksikin kun on tottunut siihen Santa Fen väljyyteen, mutta näin ei käynyt. Se tuntui vain virkistävältä.

Lyhyesti sanottuna : ihan paikka!

Top 1 : vaellus Ezeen
Vaikka jotkut tuntuivatkin olleen huolissaan allekirjoittaneen kunnon kestämisestä, niin omasta mielestäni tämä viikon aloitus oli lopulta koko reissun kohokohta. Se nyt ei ehkä ole ihmekään. Silloin taisi olla koko viikon paras sää : auringon paistetta ja lämpöä reilusti. Tämän lisäksi paikka oli todella kaunis todella jyrkkine ja vehreine rinteineen. Itse Ezesssä (eli siellä nyppylän päällä) jyrkät ja kapeat kadut vanhassa kaupungiss ja näkymä vastakkaisen nyppylän peittymisestä kokonaan pilvenhattaroihin oli kyllä mieleenpainuvaa.

Kai se luonnon läheisyys ja hiljaisuus on jotain suomalaiselle niin tärkeää, että siellä tuntuu aina viihtyvän paremmin kuin kaupungin vilinässä. Eivät kaikki tietenkään ole samanlaisia, mutta näin siis olen huomannut itseni kohdalla. Ihmisvilinässä voi viihtyä kyllä jonkun aikaa, mutta aina sitä mieli palajaa sinne luonnon rauhaan.

Lauran blogista löytyy useita kuvia meikäläisestä tältä reissulta (punaisena ja vähemmän punaisena), joten niitä voi katsella sieltä. Muutenkin Lauran ottamat kuvat näyttivät jo tarpeellisen tuolta reissulta.

Runner-up : Nizza
Todennäköisesti hieman pidemmällä viipymisellä Nizzassa kaupunki olisi voinut päästä Monacon ohi tai ainakin tasoihin. Nyt se jäi listan ulkopuolelle, mutta koska sieltä sai mukavia kuvia aikaiseksi on siihen hyvä päättää. Parhaimmat viikon aikana otetut kuvat tullevat MyPhotoAlbumiin jossain vaiheessa sitten kun olen saanut niitä käytyä läpi ja tehtyäni loput panoraamakuvat.

Archanan keittiössä, osa 2 : Sambhar

Vaikka kukaan ei olekaan lähettänyt kommentteja ruokakokeiluistaan dosien ja chutneyn kanssa (eli todennäköisesti kukaan ei edes kokeillut niitä), päätin nyt ennen Euroopan turneeta laittaa myös sen kauan sitten lupaamani toisen (tai siis kolmannen) ohjeen esille. Kyseessä on siis sambhar.

Jälleen kerran mukana on muutamat ainekset, jotka kaiversivat ainakin kokkaustaidottoman sinkkumiehen mieltä. Monet tunnit käännöksiä etsien ja Archanaa konsultoiden toivat toivottavasti oikeat nimet esille.

"Toor Dal" tunnetaan englannin kielessä kahdella nimellä "Yellow Pigeon Pea" ja "Red Gram", mutta... Archanan hieman nettiä plärätessä selvisi ettei kyseessä olekaan tuo "red gram" vaan "yellow gram". Näin ollen se on suomeksi varmaankin keltainen linssi.

"Tamarind juice" on ilmeisesti tamarindin herneistä puristettua mehua tamarindipuun siemenpalkojen sisäosaa (päivitettyä tietoa, kts. kommentit). Ohjeen perusteella homma tapahtuu ostamalla tamarindin herneitä ja puristelet itse mehut ulos. En tiedä onko helppoa ratkaisua (eli löytyykö kaupan hyllyltä valmista mehua).

"Sambhar powder" eli aines, josta ruokalajin nimikin tulee. Tätä ei tehdä käsin, vaan käytetään kauppaa hyväksi. Tälle ei Archana antanut käännöstä, vaan kyseessä olisi vain tietyllä nimellä kulkeva mausteseos. Ilmeisesti "sambhar"-jauhe pitäisi olla aika yleinen aines, joten sen etnisen kaupan henkilökunta osannee auttaa asiaan. Archana suositteli MTR-merkkiä (MTR Sambhar powder)

"Turmeric" ainakin oman sanakirjani mukaan on suomeksi "maustekurkuma" ja "cilantro" tarkoittaa korianterikasvin lehtiä eli lehtikorianteria. Pelkkä "coriander" eli suomalaisittain korianteri ruuanlaitossa tarkoittaa puolestaan korianterin siemeniä, ettäs tiedätte (korianteri osuus päivitetty, kts. kommentit).

Mukana menossa myös aiempien ohjeiden "urad dal" eli valkoinen linssi ja eikun käsiksi itse ohjeeseen :

SAMBHAR

Ingredients Required :

• 4 fistfuls (about 3/4 cup) of Toor Dal (available either plain or oily)
• 12 to 15 shallots (baby onions)
• 2 ripe juicy tomatoes

Seasoning :

• 1 tablespoon of tamarind juice
• 1 tsp of sambhar powder
• 1/2 tsp of red chilli powder and salt
• 1/4 tsp of turmeric
• cilantro for garnish

Thadka :

• 1 tsp each of
• mustard seeds
• cumin
• urad dal
  
• curry leaves
• minced garlic
• Also few curry leaves and dried red chilli pieces

Preparation of Sambhar

• Pressure-cook the toor dal until soft, so that it can be mashed/pureed into smooth paste.
• Soak the tamarind in water to extract the juice.
• In the meantime, cut and cook vegetables for sambhar - usually tomatoes and vegetables (shallots). The process I follow is like this :
  
• Heat one teaspoon of oil a big saucepan, add and toast Thadka ingredients to it.
• Add chopped tomatoes and cook them until they turn soft and mushy.
• Then add and cook shallots (or vegetables), one cup of water and also the seasoning (sambhar powder, turmeric, red chilli powder and salt).
• To the cooked tomato-shallot mixture, add the mashed toor dal paste and tamarind juice. Stirring in between, let simmer for about 15 to 30 minutes.
• Just before turning off the heat, garnish with finely chopped cilantro and serve with idly or rice.

Koska idlien tekoon tarvitaan erikoisvälineitä (idlipannu), jota ei varmaan ihan joka suomalaisesta kodista löydy, sambharin syöminen riisin kera on helpompi vaihtoehto. Sambharin tekemisen jälkeen kun varmaan haluaa vähän hengähtää. Ainakin Archanan tekemänä kyseinen ruokalaji näytti ihan samalta kuin tuolla Wikipedian sivuilta löytyneen kuvan sambhar.
Se on tuo oikealla pienessä kipossa oleva nestemäinen seos (valkoinen "kastike" on kookoschutney, valkoiset kakut ovat idly ja donitsi on vada, jos kiinnostaa).

Saattaa olla, että Ranskan turneen aikana jotain näistä ohjeista tulemme Lauran kanssa yrittämään, joten eivät ehkä ole siis mennet hukkaan nämäkään kirjoitukset.

Archanan joskus käyttämiä ruokanettisivuja on :

Indian Food and Andhra Recipes from Sailu's Kitchen, vaikka siis tuo kasvisruokapuoli (oikean reunan valikko "Categories -> Vegetarian Recipes") on Archanalla ollut käytössä, sieltä siis löytyy myös lihaisampia reseptejä, toki hieman vähemmän ("Categories -> Non-vegetarian Recipes"). Nalini's Andhra Recipes on hieman sekavammin tehty sivusto, mutta hyviä ohjeita kuitenkin pullollaan. Huomasimme myös tuon ainesosien nimien kohdalla, että The Cook's Thesaurus helpotti kuviensa takia käännöstyötä muutamien ainesosien kohdalla huomattavasti (kuten esimerkiksi Lentils). Auttaa ainakin tämmöistä kädetöntä aloittelijaa.

Kuten kaikki varmaan jo tietävätkin, olen nyt tulevana lauantaina sitten taas matkaamassa. Ensimmäisenä kohteena on Antibes (7.-14.4.), mistä jatketaan Suomen kamaralle, missä vietän sekä synttärini että Vapun. Paluulennot Uuteen Meksikoon alkavat 2. päivä toukokuuta. Jos reissun aikana tapahtuu jotain mistä mielestäni kannattaa kirjoitella, niin yritän päivitellä sivustoa tuon reilun kolmen viikon aikana. Jos mitään ei tapahdu tai olen laiska, niin sitten päivitystä saa taas odotella ikuisuuden, mutta sehän ei ole mitään uutta.

Lunta ja raitista ilmaa

Viime perjantaina toimistolla ollessani tuli hetkeksi todella omituinen olo. Naputtelin koneella omassa rauhassa. Koska työpöytäni ei ole ikkunan vieressä, en koko ajan seuraile mitä tuolla ulkomaailmassa tapahtuu. Yhtäkkiä näin silmäkulmastani jotain valkoista liikettä ulkona. Katsoessani tarkemmin, en kyllä meinannut ensin uskoa silmiäni : "Ei tuo voi olla lunta". Silmiäni hieraisten ja katsoessani uudelleen, ei lumisade ollut hävinnyt ja, kun toimiston sisäpihalla sama ilmiö näkyi selvemmin, täytyi se uskoa.

Siis eihän se ole omituista, että täällä lunta sataa, mutta tällä kertaa se vain tuntui hieman kummalta. Kaksi päivää aiemmin oli lämpötila Santa Fessä ollut nimittäin 20 astetta plussan puolella, joten sitä jotenkin odotti ettei se sade ihan lumena sentään tulisi. No tuli kuitenkin. Illalla satoi vielä enemmän ja sitä jäi kunnolla jopa maahan.
Sunnuntaina olikin sitten taas se 20 astetta. Olin aloittanut lomasiivouksen jo lauantaina (pyykkäystä pääosin) ja olin ajatellut jatkaa sunnuntaina, mutta sää ikkunoiden toisella puolella kyllä vähän latisti siivousintoani. Näin ollen olikin mukavaa, että puhelin sattui soimaan vähän sen jälkeen kun olin urakan aloittanut. Jim soitteli ja kyseli olisiko intoa lähteä vähän jaloittelemaan maastoon.

Mikä loistava tekosyy lykätä siivoamista!

Jim oli katsastanut etukäteen lyhyen reitin Rio Granden varrelta ja houkutellakseen kehuskeli näkymiä. Eihän mua olisi tarvinnut houkutella. Lähdimme siis Jimin kakkosautolla pohjoiseen kohti Taosia. Jimin koirat olivat tietysti mukana, heidänhän takia tuolle reissulle lähdettiinkin. Näillä luontoreippailuilla kun haukut pääsevät vapaasti kirmaamaan metsissä tai tällä kertaa pusikoissa.
Paikka oli Rio Granden uurtamassa kanjonissa, jossa olikin ihan mukavat maisemat, kuten Jim oli sanonutkin. Emme viitsineet liikaa rasittaa itseämme, emmekä lähteneet laskeutumaan joen töyräälle vaan päädyimme istuskelemaan näköalapaikalle.
Pysähdyimme toki paluumatkalla vähän lähempänäkin jokea (koirien nestetankkaus).