Kuten tuli kerrottua, piipahdin Alabamassa viime viikolla. Reissun tärkein syy oli saada allekirjoitus viisumipapereihini (Travel validation by responsible officer : Exchange Visitor is in good standing at the present time), jotta seuraavalla kerralla kun maahan ulkomailta palailen, ei tule mitään ongelmia passin tarkastuksessa. Koska yliopiston kanssa tehtävässä projektissa ei ole mitään uutta tapahtunut eikä oikein mitään sen eteen tällä hetkellä voida tehdä, reissun muu sisältö näytti hieman tyhjältä. Koska en oikein olisi jaksanut löhöillä (tai siis kyllä olisin jaksanut, mutta tiedän ettei se ole hyväksi), päätin yhdistää reissun kampuksen alueella pidettävään konferenssiin.
Konferenssi oli nimeltään (2nd International) Lost Foam Casting Workshop ja en tosiaankaan ollut ainoa ulkomaalainen paikalla, vaan osallistujien joukossa oli ulkomaan ihmeitä niin Hollannista, Saksasta, Meksikosta, Kolumbiasta, Etelä-Koreasta ja Kiinasta. Aihe (eli siis lost foam casting) oli itse asiassa lähes tuntematon aihe meikäläiselle ennen reissua, joten kyseessä oli kunnon opintomatka. Aihe ei ole kovin lähellä omaa tutkimusaluettani, mutta mitäs siitä, kai sitä jotain uuttakin on hyvä oppia silloin tällöin. Outi-serkku mainitsi joskus pienestä miesvaltaisuudesta osallistuessaan oman alansa konferenssiin. Vaikka tämä olikin hieman pienempi tilaisuus (hieman vajaa 100 henkeä), niin jakauma oli kuitenkin aika kova, sillä osallistujissa ei ollut yhtään naista!
Kun olin konferenssista etukäteen täällä Santa Fessä puhunut ja oli käynyt ilmi, että kyseissä konferenssissä olisi myös "table top exhibition" (mitenkäs tän nyt suomeksi kääntäisi), alkoi kokoontuminen käydä kiinnostavaksi myös Flow Sciencen puolesta.
Koska kukaan oikea työntekijä ei päässyt paikalle, he kysyivät voisinko minä olla heidän edustajansa tuolla ja mitäs siinä vastaan sanomaan. Näin ollen roudasin mukanani ison kasan esitteitä ja valmistauduin olemaan edustava (kuvassa vasemmalla, siinä kuvaa ottavan tyypin takana missä on yksinäinen kannettava, on juuri pystytetty Flow Sciencen ständi). Tämä ei olisi ollut tarpeen, koska noiden päivien aikana huomasin hieman yllätyksekseni, että täällä osataan olla ihan yhtä etäisiä kuin Suomessakin. Kahden päivän aikana pöydän ääreellä kävi minua jutustamassa firmaan tai sen softaan liittyen kaksi henkeä. Muuten pöydän äärellä, silloin kun minäkin olin siinä, kävi ehkä yhteensä noin kymmenen tyyppiä. Jouduin siis kävelemään ihmisten keskellä yrittämässä jutella niitä näitä ja voitte arvata kuinka hankalaa se meikäläiselle on.En usko, että sain myydyksi yhtään lisenssiä. Dammit. Olisin varmaan saanut provikat. No, ehkä joku niistä, jotka esitteitä pöydältä keräsivät (parin kymmenen kappaleen nippu oli hävinnyt konferenssin vikaan päivään mennessä) kiinnostuu.
Samalla kun opin paljon lost foam tekniikasta, opin myös siitä kuinka kolmen tai neljän päivän esitykset saadaan ahdetuksi kahteen päivään. Ilmeisesti tämä on hiema tapa tässä maassa (ainakin Jim jotain semmoista vihjaili), mutta en ole oikein tottunut siihen, että joudun kuuntelemaan esityksiä ja yrittää olla virkeä 8.00-20.00 kahtena päivänä peräkkäin (itse asiassa eka päivä alkoi klo 7.00). Pilkkimistä tapahtui runsaasti ekan päivän aikana, mutta sain juonesta kiinni ja toinen päivä meni jo paremmin. Kolmas päivä oli pyhitetty tehdaskäynneille eli joutui olemaan sosiaalinen hieman lyhyemmän aikaa.
Yleisiä huomioita matkan varrelta :- joko mä en ole tämän noin vuoden aikana oppinut yhtään ymmärtämään tämän maan kieltä tai sitten ihmiset eivät täällä Alabamassa (eikä Georgiassa, sama juttu jatkui vielä nimittäin Atlantan lentokentällä) puhu englantia
- lähes tulkoon joka kerta kun jouduin kommunikoimaan kaupassa ja muualla paikallisten kanssa, jouduin osan puheesta arvailemaan, koska en vain voinut käsittää mitä he yrittivät sanoa ja neljättä kertaa ei oikein kehtaa pyytää toistamaan kysymystä
- lentomatkustusonni tuntuu ainakin hetkellisesti kääntyneen
- kaikki lennot olivat ajallaan (paluulentojen viimeinen etappi oli itse asiassa noin kymmenen minuuttia etuajassa) eikä mikään matkalaukku jäänyt minnekään jumiin, omituista
- hotellinvarausonni taas jatkaa normaalilla tasolla
- tällä kertaa olin soittanut hotelliin ja tehnyt varauksen (ottaen huomioon etten oikein ymmärrä aina mitä toisessa päässä puhutaan tämä oli aika iso askel, olin kuitenkin soiton yhteyssä saanut kerrottua tarvittavat tiedot ja saanut sieltä selkokielisen vastauksen, että kaikki oli kunnossa). Kaikki piti tosiaan olla OK, kunnes saavuin hotellille ja kävi ilmi ettei sieltä tälläkään kertaa löytynyt varausta matkalaiselle. Edellisellä kerralla varasin netitse, sama lopputulos. No, vapaita huoneita oli ja sain semmoisen halvimmalla mahdollisella hinnalla (joka kyllä on sama minkä muutenkin saisin UAB:n henkilökuntaan kuuluvana)
- Alabama on juuri niin kaunis ja kurja kuin olin kuvitellutkin
- tehdasvierailut taitettiin bussilla ja vaikka suuri osa matkasta kulkikin moottoriteitä pitkin, niin pitkän aikaa reitit kulkivat myös siellä pikkuteillä lähempänä ihmisasutusta (pääkohteet olivat Sylacauga, asukkaita noin 12000 ja Columbiana, asukkaita noin 3000). Maisemat olivat kauniin vihreitä ja juuri semmoisia missä tekisi mieli oleilla, mutta joka puolella näkyi tyhjillään olevia vanhoja taloja ja tehdashalleja, mikä kyllä kertoi omaa karua kieltään. Toiminnassa olevista tönöistä sai aika stereotyyppisen kuvan osavaltion asukkaista : kirkkoja ja autokauppoja
- Alabamassa ja muualla Etelässä olisi mielenkiintoista vähän kierrellä ittekseen sanovat muualla asuvat mitä sanovat! En saa tätäkään varmasti tehtyä, mutta minkäs sille voi
