Kohtalo on aika voimakas voima. Se silloin tällöin muistuttaa olemassaolostaan ja sotkee pienen ihmisen kovalla vaivalla tekemiä suunnitelmia. Ikävä kyllä tällä kertaa vaikutukset tulivat koskemaan lomaani koto-Suomeen. Jos suunnitelmani olisivat pitäneet paikkansa olisin tällä hetkellä todennäköisesti mukavasti Viherlaaksossa unten mailla, mutta koska kirjoittelen kuitenkin blogiani Santa Féstä, jokin ilmeiseisti meni pieleen. Vaikka Kohtalo varmasti vaikutti tämänkertaisten asioiden kulkuun jo ennen lauantaita, näkyvät vaikutukset ovat nähtävissä siitä alkaen.
Olin viettänyt lähes tulkoon viikon kesäisessä Birminghamissa (lämpötilat joka päivä yli 36 astetta Celsiusta), kun lähtöpäivä koitti. Lentoni oli lähdössä BHM:stä noin kuuden pintaan iltapäivällä. Koneen vaihto Houstonissa ja jatko Albuquerqueen, missä olisin noin kymmeneltä illalla. Siinä olisi runsaasti aikaa käydä kotona, pakata Suomen reissun kamat, nukkua vähän ja siirtyä sunnuntaina takaisin ABQ:n kentälle.
Kun kello alkoi saavuttaa tuota kuutta, eikä mitään kuulutusta koneen lastauksesta ollut vielä tullut, olisi pitänyt jo arvata mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. Kun menin asiasta kysymään, selvisi että se kone, millä matka BHM:stä Houstonin lentokentälle (Houston International Airport, joka myös nimellä George Bush Intercontinental Airport tunnetaan) oli juuri päässyt lähtemään IAH:n kentältä. Syy viivytykseen siellä päässä oli ollut voimakas ukkosmyrsky, joka oli estänyt lentoliikenteen. Kun kyselin, mitenkäs jatkolentoni, niin vastaus oli ehkä se mitä silloin halusinkin kuulla : kaikki lennot ovat siellä ainakin kaksi tuntia myöhässä. Ehkä oli kuitenkin parempi, että en ruvennut stressaamaan vielä siinä vaiheessa.
Lento lähti viimein Birminghamista puolitoista tuntia myöhässä ja lenteli ilman mitään sen erikoisempaa tapahtumaa Houstoniin asti. Heti koneesta päästyäni kävelin infomonitorien eteen ja yllätys oli melkoinen, kun seuraavaksi lähdöksi Albuquerqueen ilmoitettiin 9.35am! Kello oli silloin noin puoli kymmenen illalla. Koska en halunnut uskoa tuota ja toisaalta, jos se piti paikkansa oli tehtävä vähän muutoksia lentoihini, menin jonottamaan pääsyäni lentoyhtiön infotiskille.
Kyseessä ei ollut aiemman viestin United Airlines (Untied ei ollut sitten kirjoitusvirhe) vaan Continental Airlines. Tällä kertaa en kyllä syytä heitä, minkäs tuolle säälle voi ja lisäksi mua yritettiin kovasti auttaa tiskillä. Se 9.35am oli oikeasti seuraava lento New Mexicoon, koska illan viimeinen lento (joka olisi ollut se alkuperäinen vaihtoehto) oli ennättänyt jo lähteä. Koneelta kävi myös ilmi, että tuo 9.35 lähtö oli täynnä ja minut oli merkitty sunnuntain toiselle lennolle (11.10am). Tästähän tietenkin seurasi "pieniä" ongelmia.
Ensimmäinen eteentullut oli tietenkin se missä viettäisin odotusajan. Aikaa aamun ensimmäiseen lentoon oli kuitenkin melkein kaksitoista tuntia. Pihi kun olen, valitsin hengaamisen lentokentällä tarkemmin ottaen terminaalissa B, koska yhteydet muihin terminaaleihin katkaistiin yöksi. Mitäs menomestoja kentällä sitten oli? No, ei tietty mitään. Kaikki ruokapaikat ja kaupat olivat jo kiinni, kun kentälle tulin, joten etsin parhaimman (rauhallisimmalla paikalla ja lähellä virtapistokkeita) penkin ja leiriydyin siihen. Pettymyksekseni huomasin, että lentokentän langaton verkko olikin maksullinen (9.95$ / 24h) ja päätin olla ostamatta tunnuksia, koska en olisi halunnut kuin tsekkailla vaihtoehtolentoja Suomeen. Olisi kuitenkin tullut vain paha mieli. Toinen ikävä puoli oli se, että kaikkien penkkien välissä oli käsinoja, jota ei voinut millään tavoi siirtää eli penkeillä ei pystynyt nukkumaan. Lattiallakin oli hieman huono, koska ei ollut mitään pehmeää päänalusta. Kyllä siinä kuitenkin sai pari tuntia silmiä ummistettua. Ei Houstonin kenttä yöllä ollut muutenkaan kovin hyvä kokemus. Aamusellakin ainoat aamupalaa tarjoavat paikat olivat McDonalds ja joku donitsipaikka, joihin oli ainakin tunti ennen aukeamista jonoja (en siis ollut ainoa kentällä yöpynyt!). Aamupalani oli sitten puolen litran appelsiinimehutölkki. Jos siis joskus jostain syystä olette joutumassa samaan tilanteeseen, suosittelenkin siis rahan tuhlaamista ja yöpymistä jossain lähihotellissa. Ellei ole hyvää matkaseuraa, eväitä, makuupussia, tyynyä eli siis yöpykää hotellissa. Pääkin toiminee vähän paremmin, kun allekirjoittaneella.
Yön aikana ennätti ajatellakin kaikenlaisia kauhuskenaarioita loman skippaamisesta ja muista kauheuksista. Tein tuona aikan myös päätöksen, että olisin tulossa Suomeen nyt, viivästyisi se vähän tai paljon.
Ongelma : kiire. Lentoni Helsinkiin (Denverin ja Frankfurtin kautta) lähtisi Albuquerquesta samaisena sunnuntaina klo 13.01. Ensimmäinen lento Houstonista olisi ABQ:ssa 10.55, mikä merkitsisi etten pääsisi hakemaan kotoa Santa Féstä matkalla ajateltuja lisätavaroita (puku, tuliaiset, kännykän sim-kortti, jne.), mutta ennättäisin kuitenkin sille lennolle. Päivän toisella lennolla Houstonista myöhästyisin takuulla Denverin koneesta. Ei tarvitse mitään yliluonnollisia kykyjä arvatakseen pääsinkö siihen ekaan koneeseen. Eipä kyllä päässyt ison partiolaisseureen kolme jäsentäkään. Lennon kone oli jouduttu vaihtamaan ennen lähtöä ja se oli 50 paikkaisen koneen sijaan 35 paikkainen, eikä numero 3 stand-by-listalla paljon auttanut.
Ongelma : uudet matkasuunnitelmat. Kun selvisi, etten pääsekään alkuperäisillä lennoilla Suomeen, alkoi jälleen vähän ahdistaa. Olihan yölläkin jo ollut vähän itku lähellä, mutta niin oli nytkin. Vaihtoehtoja oli muutama : 1) vaihdan UA:n liput toisiin, 2) etsin uudet lennot muilta yhtiöltä tai 3) en tule Suomeen ollenkaan. Viimeinen vaihtoehto ei ollut realistinen (kerran jo siirretty, Markuksen ja Liisan häät sekä pään hajoaminen ilman lomaa). Olin ajatellut yrittää hoitaa lentoja jo Houstonista käsin, mutta aamun metsästämisen perusteella tiesin, ettei sieltä muita kuin Continentalin palvelupisteitä löydy. Olin jo aikeissa soittaa Unitedin puhelinvaihteesen, kun tajusin ettei kännykässä riitä virta ja laturi oli siinä isoimmassa laukussa, joka oli odottamassa siirtoa koneeseen. Koska ei käteistä ollut enkä viitsinyt käyttää Visaa (kuukausiraja paukkuisi kohta ja halusin pitää jonkinlaista apurahastoa tulevaisuuden varalta) ja koska en löytänyt mitään ilmaispuhelinta (jälkikäteen kuulin toki, että olisin ehkä voinut soittaa käytävien "Courtesy Phone"-puhelimista, koska ne soitot varauspalveluun ovat vissiin ilmaisia, en tiedä onko totta), en sitten tehnyt asian eteen mitään vaan menin syömään. Kävin myös Millan ehdotuksen innoittamana ostamassa namia että pahan mielen iskiessä olisi jotain mutustettavaa.
Saapuessani Albuquerqueen oli se alk.per. lento lähtenyt ja itse asiassa jännitinkin enemmän sitä oliko matkalaukkuni löytänyt tiensä tänne asti. Onneksi ei tullut yllätyksiä, sieltähän se muiden laukkujen kanssa saapui. Sitten suuntasinkin kulkuni kohti pahamaineista United Airlinesin tiskiä. Onneksi siellä oli runsaasti henkilökuntaa, joista yksi suostui ilman sen kummempia mukinoita auttamaan minua. Jos viime kirjoitukseni oli hyvin UA-vastainen, voin vetää osan kommenteista asiakaspalvelun huonosta laadusta takaisin, sillä tällä kertaa sain todella hyvää palvelua. Ensinnäkin minua palveltiin, eikä vain pyydetty soittamaan varauspalveluun. Toiseksi tyyppi, joka asiaani hoiti, ei yhtään ihmetellyt niitä kaikenmaailman alennuskoodeja alkuperäisessä lipussani vaan tiesi mitä pitää tehdä. Vaikka lentoni oli jo mennyt, hän sanoi että liput voidaan vaihtaa (johtuiko se sään aiheuttamasta myöhästymisestä, en ole ihan varma, ehkä) eikä hän ottaisi mitään vaihtomaksuakaan (tämä ehkä johtui säälittävästä olemuksestani). Ainoa huono puoli olisi se, että uusi lento lähtisi vasta keskiviikkona! Hetken aikaa pohdin asiaa mielessäni ja sanoin että se sopii. Sain uudet liput, tarjosin minua auttaneelle henkilölle namin ja lähdin vähän iloisemmin mielin autolle.
Olen siis nyt tulossa Suomeen torstaina aiemman maanantain sijaan. Muutama päivä menee hukkaan muutenkin lyhyestä lomastani, mutta minkäs sille voi. Siirrän suuren vastuun lomani onnistumisesta Markuksen ja Liisan harteille : häiden on sitten paras olla ainakin vuosisadan upeimmat! Yritän nyt ennen keskiviikkoa nukkua kunnolla, niin ei tartte lomalla sitten siihen aikaa tuhlata.
Ehkä joskus ymmärrän mikä oli tämänkertaisen Kohtalon näkyvän osallistumisen perimmäinen tarkoitus.
Olin viettänyt lähes tulkoon viikon kesäisessä Birminghamissa (lämpötilat joka päivä yli 36 astetta Celsiusta), kun lähtöpäivä koitti. Lentoni oli lähdössä BHM:stä noin kuuden pintaan iltapäivällä. Koneen vaihto Houstonissa ja jatko Albuquerqueen, missä olisin noin kymmeneltä illalla. Siinä olisi runsaasti aikaa käydä kotona, pakata Suomen reissun kamat, nukkua vähän ja siirtyä sunnuntaina takaisin ABQ:n kentälle.
Kun kello alkoi saavuttaa tuota kuutta, eikä mitään kuulutusta koneen lastauksesta ollut vielä tullut, olisi pitänyt jo arvata mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. Kun menin asiasta kysymään, selvisi että se kone, millä matka BHM:stä Houstonin lentokentälle (Houston International Airport, joka myös nimellä George Bush Intercontinental Airport tunnetaan) oli juuri päässyt lähtemään IAH:n kentältä. Syy viivytykseen siellä päässä oli ollut voimakas ukkosmyrsky, joka oli estänyt lentoliikenteen. Kun kyselin, mitenkäs jatkolentoni, niin vastaus oli ehkä se mitä silloin halusinkin kuulla : kaikki lennot ovat siellä ainakin kaksi tuntia myöhässä. Ehkä oli kuitenkin parempi, että en ruvennut stressaamaan vielä siinä vaiheessa.
Lento lähti viimein Birminghamista puolitoista tuntia myöhässä ja lenteli ilman mitään sen erikoisempaa tapahtumaa Houstoniin asti. Heti koneesta päästyäni kävelin infomonitorien eteen ja yllätys oli melkoinen, kun seuraavaksi lähdöksi Albuquerqueen ilmoitettiin 9.35am! Kello oli silloin noin puoli kymmenen illalla. Koska en halunnut uskoa tuota ja toisaalta, jos se piti paikkansa oli tehtävä vähän muutoksia lentoihini, menin jonottamaan pääsyäni lentoyhtiön infotiskille.
Kyseessä ei ollut aiemman viestin United Airlines (Untied ei ollut sitten kirjoitusvirhe) vaan Continental Airlines. Tällä kertaa en kyllä syytä heitä, minkäs tuolle säälle voi ja lisäksi mua yritettiin kovasti auttaa tiskillä. Se 9.35am oli oikeasti seuraava lento New Mexicoon, koska illan viimeinen lento (joka olisi ollut se alkuperäinen vaihtoehto) oli ennättänyt jo lähteä. Koneelta kävi myös ilmi, että tuo 9.35 lähtö oli täynnä ja minut oli merkitty sunnuntain toiselle lennolle (11.10am). Tästähän tietenkin seurasi "pieniä" ongelmia.
Ensimmäinen eteentullut oli tietenkin se missä viettäisin odotusajan. Aikaa aamun ensimmäiseen lentoon oli kuitenkin melkein kaksitoista tuntia. Pihi kun olen, valitsin hengaamisen lentokentällä tarkemmin ottaen terminaalissa B, koska yhteydet muihin terminaaleihin katkaistiin yöksi. Mitäs menomestoja kentällä sitten oli? No, ei tietty mitään. Kaikki ruokapaikat ja kaupat olivat jo kiinni, kun kentälle tulin, joten etsin parhaimman (rauhallisimmalla paikalla ja lähellä virtapistokkeita) penkin ja leiriydyin siihen. Pettymyksekseni huomasin, että lentokentän langaton verkko olikin maksullinen (9.95$ / 24h) ja päätin olla ostamatta tunnuksia, koska en olisi halunnut kuin tsekkailla vaihtoehtolentoja Suomeen. Olisi kuitenkin tullut vain paha mieli. Toinen ikävä puoli oli se, että kaikkien penkkien välissä oli käsinoja, jota ei voinut millään tavoi siirtää eli penkeillä ei pystynyt nukkumaan. Lattiallakin oli hieman huono, koska ei ollut mitään pehmeää päänalusta. Kyllä siinä kuitenkin sai pari tuntia silmiä ummistettua. Ei Houstonin kenttä yöllä ollut muutenkaan kovin hyvä kokemus. Aamusellakin ainoat aamupalaa tarjoavat paikat olivat McDonalds ja joku donitsipaikka, joihin oli ainakin tunti ennen aukeamista jonoja (en siis ollut ainoa kentällä yöpynyt!). Aamupalani oli sitten puolen litran appelsiinimehutölkki. Jos siis joskus jostain syystä olette joutumassa samaan tilanteeseen, suosittelenkin siis rahan tuhlaamista ja yöpymistä jossain lähihotellissa. Ellei ole hyvää matkaseuraa, eväitä, makuupussia, tyynyä eli siis yöpykää hotellissa. Pääkin toiminee vähän paremmin, kun allekirjoittaneella.
Yön aikana ennätti ajatellakin kaikenlaisia kauhuskenaarioita loman skippaamisesta ja muista kauheuksista. Tein tuona aikan myös päätöksen, että olisin tulossa Suomeen nyt, viivästyisi se vähän tai paljon.
Ongelma : kiire. Lentoni Helsinkiin (Denverin ja Frankfurtin kautta) lähtisi Albuquerquesta samaisena sunnuntaina klo 13.01. Ensimmäinen lento Houstonista olisi ABQ:ssa 10.55, mikä merkitsisi etten pääsisi hakemaan kotoa Santa Féstä matkalla ajateltuja lisätavaroita (puku, tuliaiset, kännykän sim-kortti, jne.), mutta ennättäisin kuitenkin sille lennolle. Päivän toisella lennolla Houstonista myöhästyisin takuulla Denverin koneesta. Ei tarvitse mitään yliluonnollisia kykyjä arvatakseen pääsinkö siihen ekaan koneeseen. Eipä kyllä päässyt ison partiolaisseureen kolme jäsentäkään. Lennon kone oli jouduttu vaihtamaan ennen lähtöä ja se oli 50 paikkaisen koneen sijaan 35 paikkainen, eikä numero 3 stand-by-listalla paljon auttanut.
Ongelma : uudet matkasuunnitelmat. Kun selvisi, etten pääsekään alkuperäisillä lennoilla Suomeen, alkoi jälleen vähän ahdistaa. Olihan yölläkin jo ollut vähän itku lähellä, mutta niin oli nytkin. Vaihtoehtoja oli muutama : 1) vaihdan UA:n liput toisiin, 2) etsin uudet lennot muilta yhtiöltä tai 3) en tule Suomeen ollenkaan. Viimeinen vaihtoehto ei ollut realistinen (kerran jo siirretty, Markuksen ja Liisan häät sekä pään hajoaminen ilman lomaa). Olin ajatellut yrittää hoitaa lentoja jo Houstonista käsin, mutta aamun metsästämisen perusteella tiesin, ettei sieltä muita kuin Continentalin palvelupisteitä löydy. Olin jo aikeissa soittaa Unitedin puhelinvaihteesen, kun tajusin ettei kännykässä riitä virta ja laturi oli siinä isoimmassa laukussa, joka oli odottamassa siirtoa koneeseen. Koska ei käteistä ollut enkä viitsinyt käyttää Visaa (kuukausiraja paukkuisi kohta ja halusin pitää jonkinlaista apurahastoa tulevaisuuden varalta) ja koska en löytänyt mitään ilmaispuhelinta (jälkikäteen kuulin toki, että olisin ehkä voinut soittaa käytävien "Courtesy Phone"-puhelimista, koska ne soitot varauspalveluun ovat vissiin ilmaisia, en tiedä onko totta), en sitten tehnyt asian eteen mitään vaan menin syömään. Kävin myös Millan ehdotuksen innoittamana ostamassa namia että pahan mielen iskiessä olisi jotain mutustettavaa.
Saapuessani Albuquerqueen oli se alk.per. lento lähtenyt ja itse asiassa jännitinkin enemmän sitä oliko matkalaukkuni löytänyt tiensä tänne asti. Onneksi ei tullut yllätyksiä, sieltähän se muiden laukkujen kanssa saapui. Sitten suuntasinkin kulkuni kohti pahamaineista United Airlinesin tiskiä. Onneksi siellä oli runsaasti henkilökuntaa, joista yksi suostui ilman sen kummempia mukinoita auttamaan minua. Jos viime kirjoitukseni oli hyvin UA-vastainen, voin vetää osan kommenteista asiakaspalvelun huonosta laadusta takaisin, sillä tällä kertaa sain todella hyvää palvelua. Ensinnäkin minua palveltiin, eikä vain pyydetty soittamaan varauspalveluun. Toiseksi tyyppi, joka asiaani hoiti, ei yhtään ihmetellyt niitä kaikenmaailman alennuskoodeja alkuperäisessä lipussani vaan tiesi mitä pitää tehdä. Vaikka lentoni oli jo mennyt, hän sanoi että liput voidaan vaihtaa (johtuiko se sään aiheuttamasta myöhästymisestä, en ole ihan varma, ehkä) eikä hän ottaisi mitään vaihtomaksuakaan (tämä ehkä johtui säälittävästä olemuksestani). Ainoa huono puoli olisi se, että uusi lento lähtisi vasta keskiviikkona! Hetken aikaa pohdin asiaa mielessäni ja sanoin että se sopii. Sain uudet liput, tarjosin minua auttaneelle henkilölle namin ja lähdin vähän iloisemmin mielin autolle.
Olen siis nyt tulossa Suomeen torstaina aiemman maanantain sijaan. Muutama päivä menee hukkaan muutenkin lyhyestä lomastani, mutta minkäs sille voi. Siirrän suuren vastuun lomani onnistumisesta Markuksen ja Liisan harteille : häiden on sitten paras olla ainakin vuosisadan upeimmat! Yritän nyt ennen keskiviikkoa nukkua kunnolla, niin ei tartte lomalla sitten siihen aikaa tuhlata.
Ehkä joskus ymmärrän mikä oli tämänkertaisen Kohtalon näkyvän osallistumisen perimmäinen tarkoitus.
