Sivuhuomautuksia

Kylläpä sitä tartti pitkään odottaa, blogin ensimmäistä spämmikommenttia nimittäin. Vuoden verran ennätin turhuuksia naputella, ennen kuin se saapui. Ilmeisesti portugalin kielinen t-paitamainos on poistettu, muttei lopullisesti.

Tästä on pitänyt kertoa jo aiemminkin, mutta taisi tulla jotain tähdellisempää kerrottavaa. Tiedän etten ole mikään ruusperi ja autojen sielunelämän ymmärtäminen ei ole mun hommia, mutta että näin surkea olen, oli aika yllätys. Tuossa yhtenä päivänä (tänä vuonna) olin sattunut parkkeeraamaan auton toimiston pihalle siten, että pystyin koko matkan ovelta ovelle tarkkailemaan auton yleisilmettä. Huomioni kiinnittyi siihen, että oikea takarengas oli lähes tyhjä! Se oli oikeasti tyhjempi kuin muut eikä vain näyttänyt siltä. Aloin jo miettiä järjestelyjä ja koitin myös muistella missä sen olisin hajottanut. Pihi kun olen, päätin katsoa kuin pahasti se on hajalla ennen kuin teen renkaanvaihtosuunnitelmat. Kävin siis huoltamolla ja täytin renkaan. Nyt tuosta täyttöhetkestä on kulunut jo monia viikkoja ja kappas kummaa, mikään renkaista ei ole tyhjentynyt! Johtopäätös : olen ajanut melkein vuoden verran lähes tyhjällä takarenkaalla! Todellinen vuoden autoilija!

Ameriikan meininkiä. "This milk is from cows not treated with rbST. The food and drug administration has determined there is no significant difference between milk from rbST treated cows and non-rbST treated cows." Olen kuitenkin iloinen, että tää mun "grade A vitamin D milk" ei ole kuitenkaan hormoni-lehmien tuottamaa. Pitänee pikkuhiljaa ruveta lukemaan mitä näissä pakkauksissa lukee. Toi ei kuitenkaan ollut edes pikkuprintillä siinä putelin kyljessä.Parit leffasuositukset. Ensimmäisenä vanha siskonkin jo mainitsema kevyt tapaus : The Holiday. Mitä siitä jos se on ennalta-arvattava ja höpsö, jos sen jälkeen jää hymyilemään loppupäiväksi. Kaipa ne siellä Hollywoodissakin osaa sitten kivoja romanttisia komedioita tehdä... Jos tuo Loma jätti hymyn huulille loppupäiväksi, niin tämä seuraava jätti varmaan sitten vähintään viikolopuksi. Waitress oli myös ennalta-arvatta romanttinen komedia, mutta mukana oli myös vähän synkempää osuutta. Mutta ainakin itselleni leffan suurin ilo oli, Keri Russellin (joo, se Felicity-tyttö) esittämän tarjoilijan ohella, päähenkilön mielikuvituksellisilla nimillä varustetut makoisat leivokset (vaikka "pie" nimellä kulkivatkin, niin en oikein osannut niitä piirakoiksi ajatella). Leffa meni ilman muuta ostoslistalle. Viimoinen suositus onkin sitten ihan toista maata kuin noi kaksi : Pan's Labyrinth (El Laberinto del Fauno). Olin kuullut jo etukäteen, että kritiikot olivat ylistäneet. Pahat muistikuvat (kriitikkojen sanat The Happinessistä) mielessä olin välttänyt leffaa aika pitkään. Tosin sitä ei täällä Santa Fessä oikein näkynyt leffateattereissa menevänkään. Onneksi kävin katsomassa. Ei se toki täydellinen ole, mun mielestä ne parit "pöö"-kohtaukset, liika väkivalta ja välillä vähän löysä käsikirjoitus tiputtavat sen korkeuksista, mutta eihän mitään täydellistä elokuvaa olekaan vielä tehty tai ainakaan en ole semmoista nähnyt. Espanjan sisällissota taustalla ohjaaja del Toro kertoi aika mielenkiintoisen tarinan pikkutytön synkästä seikkailusta taruolentojen maassa. Ehkä lopetuksen loisteliaisuus jätti sittenkin liian hyvän maun, tiedä häntä. Pitää katsoa uudelleen että tiedän.

Pikkupaluu vielä niihin yksiin valmistujaisiin. Mä huomasin, että jotkut napsivat siellä kuvia ainakin pippaloiden alkuvaiheessa. Mua kiinnostaisi nähdä niitä. Voisiko joku, joka voisi mulle niitä antaa, ottaa yhteyttä? Kiitos.

PS. Parit fotot Kaliforniasta lisätty nettialbumiin. Ei sisällä Antin loisto-otoksia, joten mitään pakottavaa tarvetta klikata etiäpäin ei pitäisi olla.