21. kesäkuuta 2007

Pari mailia myöhemmin

Viikko ja 1191 kilometriä. Eihän tuo nyt oikeasti ollut mikään isokaan urakka, mutta enpä vain ollut noin isoa ajourakkaa aiemmin tehnyt. Tieviittojen seuraaminen ei oikein tuntunut Petriltä San Franciscon jälkeen sujuvan. Kun nopeus laski ja/tai ajoimme jonkun pikkukaupungin halki, oli lähes tulkoon varmaa, että Antti joutui pian katsomaan kartasta kuinka pääsemme takaisin ykköstielle. Noo, mitään isompaa eksymistä ei tullut (kiitos Antin karttojen), mutta vähän jäi Petriä vaivaamaan. Fysiikassa ei tullut ongelmia kuin vasta viimeisin rutistuksen eli Los Angelesin läpiajon aikana. Sitä se liikennevalojen aiheuttama pakko käyttää jarrua aktiivisesti aiheuttaa. Kuski, kun oli tottunut New Mexicon "jarrutellaan kun kotiin tullaan"-asenteeseen.

Reissu oli hyvä. Vaihtoehtototeutuksien kanssa reissu oli voinut olla jännempikin (esim. lento San Franciscoon, siellä pidempi hengailu ja lento takaisin, mutta tämmöinen olisi toki vaatinut jo suunnittelua), mutta ei mua mikään nytkään harmittanut, kun olemme kuitenkin vielä puheväleissä Antin kanssa.

Viimeiselle päivälle San Diegossa (lopulta siis vain mun vika päivä siellä, kun Antti ei rohjennutkaan lähteä alkuperäisen suunnitelman mukaan) olimme keksineet vielä kiertelyä torilla ja käynnin San Diegon eläintarhassa.
Iso paikka, josta jätimme jotkut kiemurat väliin. Niinkuin kaikissa eläintarhoissa välillä tuli haikea mieli, kun kaverit joutuvat noin ahtaissa oloissa kärsimään, mutta ilman niitä ei tämmöisiä eläimiä livenä oikein tulisi nähtyä. Hieno ja, vielä kerran, iso eläintarha. Jännä, että piti tulla San Diegoon asti, että näkee jääkarhun (se on muuten todella iso nalle). Eikös niitä pitäisi Suomessa olla ihan kaikkialla?
Parit nukkuvat pandatkin tuli nähtyä (koska ainakin toinen raapi välillä nenäänsä, luulen että eivät olleet täytettyjä) ja viereisessä Panda-kaupassa myytiin meille tuttua Panda-lakua!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.