Petrin ensimmäiset hetket San Diegossa olivat ongelmia täynnä, kuten tuli kerrottua. Ei semmoisia isoja ja maailmoja pysäyttäviä, mutta jonkinlaisia mutkia matkassa nyt kuitenkin.
Auto-hankaluudet olivat alkaneet jo aiemmin, kun Petrin toiveautoa (Ford Mustang) ei halvalla olisi saatu vuokrattua. Tai siis avoversioita kyllä olisi löytynyt, mutta alueella ei ollut vielä oikeasti kesä alkanut, joten päädyimme yhdessä siihen, että kiinteäkatollinen olisi parempi. Vuokraamossa paikanpäällä tuli seuraava vastoinkäyminen, kun kävi ilmi että kaikki kakkosvaihtoehdotkin (Dodge Charger) olivat jo tienpäällä. Näin ollen piti sitten valita joku muu menopeli annetuista vaihtoehdoista. Koska autoluokka oli full-size/premium, ei korvaava auto onneksi ollut kovin huono. Autoista enemmän tietävät varmasti jo tunnistivat Antin kirjoituksen kuvasta ratsumme: Chrysler 300.
Isohan se oli, mutta yllättävän kevyt ajettava ainakin kun vertasi omaan laivaani. Toisaalta perussarjalaisena melko heikkotehoinen, mutta eihän Kaliforniaan tällä kertaa tultukaan kuin kruisailemaan.
San Diegoon tutustuminen alkoi tosiaan ensin eksymällä ja sitten melkein järjestämällä ketjukolari moottoritiellä. Loppuilta otettiinkin sitten rauhallisemmin burriton ja pakkaamisen merkeissä. Olisihan sitä kai voinut vähän tutustua Antin kämppiksiinkin, mutta kyllähän te mut tunnette.
Ensimmäinen ajopäivä alkoi kuulemma normaalin pilvisenä, mutta kun olimme päässeet Valenciaan, oli sää jo paljon aurinkoisempi. Huvipuisto vastasi täysin odotuksia eli isoja vuoristoratoja! Ikävämpi puoli oli toki se, että jonotusta kyllä riitti kaikkiin laitteisiin ja että kaikkiin ei kerennyt. Toisaalta ei mikään niistä varmasti olisi voinut olla sitä Tatsua parempia, joten mitäs siitä.
Ekan päivän aikana kuski ei vielä eksynyt, joten pääsimme tosiaan hotellillemme helposti perille.
Auto-hankaluudet olivat alkaneet jo aiemmin, kun Petrin toiveautoa (Ford Mustang) ei halvalla olisi saatu vuokrattua. Tai siis avoversioita kyllä olisi löytynyt, mutta alueella ei ollut vielä oikeasti kesä alkanut, joten päädyimme yhdessä siihen, että kiinteäkatollinen olisi parempi. Vuokraamossa paikanpäällä tuli seuraava vastoinkäyminen, kun kävi ilmi että kaikki kakkosvaihtoehdotkin (Dodge Charger) olivat jo tienpäällä. Näin ollen piti sitten valita joku muu menopeli annetuista vaihtoehdoista. Koska autoluokka oli full-size/premium, ei korvaava auto onneksi ollut kovin huono. Autoista enemmän tietävät varmasti jo tunnistivat Antin kirjoituksen kuvasta ratsumme: Chrysler 300.
Isohan se oli, mutta yllättävän kevyt ajettava ainakin kun vertasi omaan laivaani. Toisaalta perussarjalaisena melko heikkotehoinen, mutta eihän Kaliforniaan tällä kertaa tultukaan kuin kruisailemaan.
San Diegoon tutustuminen alkoi tosiaan ensin eksymällä ja sitten melkein järjestämällä ketjukolari moottoritiellä. Loppuilta otettiinkin sitten rauhallisemmin burriton ja pakkaamisen merkeissä. Olisihan sitä kai voinut vähän tutustua Antin kämppiksiinkin, mutta kyllähän te mut tunnette.
Ensimmäinen ajopäivä alkoi kuulemma normaalin pilvisenä, mutta kun olimme päässeet Valenciaan, oli sää jo paljon aurinkoisempi. Huvipuisto vastasi täysin odotuksia eli isoja vuoristoratoja! Ikävämpi puoli oli toki se, että jonotusta kyllä riitti kaikkiin laitteisiin ja että kaikkiin ei kerennyt. Toisaalta ei mikään niistä varmasti olisi voinut olla sitä Tatsua parempia, joten mitäs siitä.
Ekan päivän aikana kuski ei vielä eksynyt, joten pääsimme tosiaan hotellillemme helposti perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti