Toiselle päivälle olimme järjestäneet itsellemme siis edellisenä iltana Delhin kiertoajelun. Ajatuksena oli kiertää kaupungin tärkeimmät turistinähtävyydet ja muutenkin tutustua paikkaan. Suunnitelmat eivät vain tuntuneet oikein toteutuvan.
Tiesimme jo hyvissä ajoin Suomessa ennen matkaan lähtöä, että matkamme aikana maassa vietetään yhtä kolmesta virallisesta lomapäivästä, Republic Day:tä. Jos on reilusti luppoaikaa, niin tässä myös linkki yli kaksi tuntiseen videoon tämän vuoden paraatista Delhistä (osa selotuksesta vaikutti olevan hindiksi ja osa englanniksi) ja arkistoista löytyy myös aiempien vuosien vastaavia. Olimme ottaneet tämän huomioon esimerkiksi siten, että emme olleet menossa Taj Mahalille kyseisenä päivänä ja että olimme matkustamassa muina päivinä. Opas kuitenkin kertoi heti Delhin kierrokselle lähtiessämme, että kyseinen päivä sulkee joitakin nähtävyyksiä noin viikon etukäteen ja emme voi näin ollen käydä kyseisissä kohteissa tänä päivänä ollenkaan. Eli puolet suunnitelluista kohteistamme (Lal Qil'ah eli Red Fort, iso linnoitusrakennelma Delhin keskustassa; Masjid-i Jahan-Namaa, tavallisemmin Jama Masjid, Intian suurin moskeija, johon mahtuu noin 25000 henkeä; ja India Gate) onkin suljettuna, no mutta sehän on hienoa!
Joku voisi kuvitella, että tämä oikeasti tarkoitti, että opas oli vain laiska eikä halunnut meidän käyvän näissä kohteissa, mutta näin ei ollut. Paikat oli oikeasti suljettu ja paikkoja vartioi aika paljon sotilaita. Jos syytä haluatte pohtia, niin kai tulee mieleen ne joulukuun tapahtumat Mumbaissa...
Johtuen uusista suunnitelmista, emme oikein enää tienneet mitä tulemme reissulla näkemään. Koska tuntui, että kaikki paikat olivat kiinni, aikoivatko kaverit vain ajeluttaa meitä ympäriinsä ja palauttaa sitten hotelille vai mitä?
Aloitimme kierroksen Rajghatilta eli Mahatma Gandhin muistomerkiltä. Muistomerkin keskeisin kohta on mustasta marmorista tehty tasanne, joka sijaitsee sillä paikalla jolla Gandhin ruumis poltettiin. Herran merkittävyyttä Intiassa ei voi oikein liiaksi korostaa, joten ehkä tämä olikin aika hyvä aloituspaikka kierrokselle. Paikka oli yksinkertaisuudessaan ihan mielenkiintoinen, mutta eipä sen väliin jättäminen kovin suuri menetys olisi tainnut olla. Jännä juttu oli tietenkin se, että kengät piti jättää muistomerkin ulkopuolelle (tai siis se tuntui kummalta tässä vaiheessa, mutta samaa tehtiin melkein joka nähtävyydellä). Vaikka suurin osa paikasta olikin hyvin siisti, taisimme Millan kanssa kierrellä vähän turistipolun ulkopuolella, sillä mutaakin saatiin sukkien pohjiin ihan kivasti mukaan.
Paikassa käynti herätti kyllä kiertuettamme ajatellen uusia mielenkiintoisia kysymyksiä.
Seuraavat päivän kohteemme selvisi jumittaessamme tässä ruuhkassa aamupäivän ruuhkassa. Ensin tulisimme poikkeamaan Bahai'i-uskonnon lootustemppelillä. En ollut itseässä paikasta mitään etukäteen lukenut, mutta ymmärsin ainakin mistä temppelin nimi tuli, kun lähestyimme paikkaa.
Bahai'i:stakaan en tiedä mitään, joten lukekaa netistä. Paikka oli kyllä aika vaikuttava ja myös kenkien säilytys oli edistyksellisesti hoidettu. Täällä Milla myös kohtasi ensimmäisen kerran laattakäymälät (Petri nyt on sen verran nirppanokka ettei semmoisissa vessoissa käykään). Ilmeisesti eivät lainehtineet ja olivat muutenkin ihan hyvässä kunnossa. Kuvia ei tullut otetuksi. Ehkä tiedätte kuitenkin mistä on kysymys.
Qutb Minar ja sen läheisyydessä olevat arkeologiset kohteet olivat yksi niistä paikoista, joita vähän salaa toivoin että pääsisimme näkemään. Syynä ei ollut paikan tuo maailman korkein tiilestä tehty minareetti (72m) vaan sen läheisyydessä oleva pienempi rautainen tolppa. Iron pillar on tullut esiin ainakin pari kertaa omien opiskeluideni yhteydessä ja olen kai siitä metallurgian historiasta lueskellessa itsekin lisää tankannut. Seitsemän metrinen erittäin puhtaasta raudasta valettu rautatolppa on 400-luvulta, ja vuosista huolimatta erittäin hyvässä kunnossa. Muut kuin metallurgit eivät kai voi saadat tästä tolpasta mitään fiiliksiä irti. Jos kiinnostaa, tuolta Wikipedian sivun linkeistä pääsee aika hyvin liikkeelle.
Intian kummallisuudet jatkuivat tänä toisenakin päivänä. Itse koin ne elämäni 15 minuuttia julkisuudessa, kun vähän aikaa alueella käveltyämme jouduin suuren väkijoukon saartamaksi. Ensimmäisenä paikalle riensi vanhempi herra, joka tuli käsikynkkään ja pyysi saada olla samassa kuvassa Petrin kanssa. Vain pari askelta hänen perässään juoksi luokallinen koululaisia, joista osa halusi nimmaria ja kaikki halusivat vähintään kätellä. Kaiken tämän härdellin jälkeen kesti aika pitkää ennen kuin pystyi sanomaan mitään muuta kuin että mitä ihmettä juuri tapahtui!
Hämmästys oli ihan ymmärrettävää kun kyseessä oli ensimmäinen kunnollinen päivä, mutta tätä jatkui koko loman ajan. Lähes tulkoon jokaisella nähtävyydellä joku tuli kysymään saiko ottaa kuvan meidän kanssamme ja jos paikassa oli koululaisia käymässä, he tulivat joko kättelemään tai sitten tyytyivät huutelemaan kauempaa "hello mister, how are you!".
Täällä kohtasimme myös reissumme ensimmäiset maaoravat, mutta niistä tullee kuvia myöhemmin, joten palataan niihin silloin paremmin.
Käteltyämme parin koulun verran koululaisia, päätimme palata parkkipaikalle, jossa olimme eronneet oppaastamme ja kuskistamme (eli vastaus yhteen aiemmin heränneeseen kysymykseen, opas ei seurannut meitä kaikkialle). Hämmästyksemme oli suuri, kun emme nähneet heitä emmekä autoa missään. Auton löytäminen oli toki aika hankalaa, kun samannäköisiä valkoisia autoja oli jopa tuolla parkkipaikalla aika monta. Kiertelimme pari kertaa alueen, mutta tuttuja naamoja ei vain näkynyt. Paikalla kyllä hyöri vaikka kuinka paljon populaa ja jossain autossa nukkuikin väkeä, mutta meitä ei vain tunnuttu huomioitavan.
Jonkun aikaa odottelimmekin, jos he olisivat vaikka lähteneet käymään virvokkeilla tai jotain, mutta mikään ei muuttunut. Hetken kuluttua Milla päätti lähteä kiertämään parkkialuetta uudelleen ja kohta kuuluikin huutoa, että auto löytyi. Kävi ilmi, että se auto, jossa oli ihmisiä nukkumassa olisi ollut oikea valinta. No, ei kai hitaita turisteja hereillä jaksa odotellakaan.
Jos ihan rehellisiä ollaan, en ole ihan varma tuliko ostostauko tähän väliin vai tuliko se edes tänä päivänä (Milla korjatkoon, jos muistin väärin). Mutta mielestäni Qutb Minarilta lähtiessämme suuntasimme oppaan "suosittelemaan" kauppaan. Ensin näytettiin mattoja ja juotettiin kuumaa, mutta päästyämme kangaspuolelle, Millan silmät kirkastuivat. Pitkän mietiskelyn ja jonkin aikaa kestäneen tinkimisen jälkeen mukaan lähtikin aika monta metriä kaupan hillityimpiä värivaihtoehtoja. Ensimmäiset ostoksetkin tuli siis tehtyä! Kaupasta halusimmekin sitten mahdollisimman nopeasti pois, ettemme vahingossakaan tekisi mitään heräteostoksia tämän jälkeen.
Käytyämme vähän haukkaamassa syötävää jatkoimme matkaa päivän viimeiselle nähtävyydelle. Humayun's Tomb ei ehkä nimenä kerro mitään ja en ole varma olinko itsekään kuullut siitä yhtään mitään, mutta oppaan (ja myös kirjallisten oppaiden) mukaan paikka on toiminut vähän kuuluisamman Taj Mahalin esikuvana. Noin 80 vuotta ennen Taj Mahalia rakennettu hauta olikin aika vaikuttava ja erinomainen valinta viimeiseksi nähtävyydeksi.
Päivä oli pitkä ja saimme jonkin verran treenattua seuraavan päivän Agran matkaa varten autossa istumista, mutta osoittautui erittäin hyväksi kiertoajeluksi vaikkei siltä aluksi vaikuttanutkaan. Pitkän päivän jälkeen oli mukava päästä jo vähän siedettävämmältä tuntuvaan hotellihuoneeseen ja hyödyntää sen edukasta huonepalvelua. Huonepalvelu tuli heti reissun alusta lähtien aika tutuksi, sillä Delhin hotellissamme oli ravintola remontissa, mikä merkitsi esim. sitä että aamupala tilattiin huoneeseen. Toki tulimme sitä käyttäneeksi aika runsaasti muinakin aikoina.
Tiesimme jo hyvissä ajoin Suomessa ennen matkaan lähtöä, että matkamme aikana maassa vietetään yhtä kolmesta virallisesta lomapäivästä, Republic Day:tä. Jos on reilusti luppoaikaa, niin tässä myös linkki yli kaksi tuntiseen videoon tämän vuoden paraatista Delhistä (osa selotuksesta vaikutti olevan hindiksi ja osa englanniksi) ja arkistoista löytyy myös aiempien vuosien vastaavia. Olimme ottaneet tämän huomioon esimerkiksi siten, että emme olleet menossa Taj Mahalille kyseisenä päivänä ja että olimme matkustamassa muina päivinä. Opas kuitenkin kertoi heti Delhin kierrokselle lähtiessämme, että kyseinen päivä sulkee joitakin nähtävyyksiä noin viikon etukäteen ja emme voi näin ollen käydä kyseisissä kohteissa tänä päivänä ollenkaan. Eli puolet suunnitelluista kohteistamme (Lal Qil'ah eli Red Fort, iso linnoitusrakennelma Delhin keskustassa; Masjid-i Jahan-Namaa, tavallisemmin Jama Masjid, Intian suurin moskeija, johon mahtuu noin 25000 henkeä; ja India Gate) onkin suljettuna, no mutta sehän on hienoa!
Joku voisi kuvitella, että tämä oikeasti tarkoitti, että opas oli vain laiska eikä halunnut meidän käyvän näissä kohteissa, mutta näin ei ollut. Paikat oli oikeasti suljettu ja paikkoja vartioi aika paljon sotilaita. Jos syytä haluatte pohtia, niin kai tulee mieleen ne joulukuun tapahtumat Mumbaissa...
Johtuen uusista suunnitelmista, emme oikein enää tienneet mitä tulemme reissulla näkemään. Koska tuntui, että kaikki paikat olivat kiinni, aikoivatko kaverit vain ajeluttaa meitä ympäriinsä ja palauttaa sitten hotelille vai mitä?
Aloitimme kierroksen Rajghatilta eli Mahatma Gandhin muistomerkiltä. Muistomerkin keskeisin kohta on mustasta marmorista tehty tasanne, joka sijaitsee sillä paikalla jolla Gandhin ruumis poltettiin. Herran merkittävyyttä Intiassa ei voi oikein liiaksi korostaa, joten ehkä tämä olikin aika hyvä aloituspaikka kierrokselle. Paikka oli yksinkertaisuudessaan ihan mielenkiintoinen, mutta eipä sen väliin jättäminen kovin suuri menetys olisi tainnut olla. Jännä juttu oli tietenkin se, että kengät piti jättää muistomerkin ulkopuolelle (tai siis se tuntui kummalta tässä vaiheessa, mutta samaa tehtiin melkein joka nähtävyydellä). Vaikka suurin osa paikasta olikin hyvin siisti, taisimme Millan kanssa kierrellä vähän turistipolun ulkopuolella, sillä mutaakin saatiin sukkien pohjiin ihan kivasti mukaan.
Paikassa käynti herätti kyllä kiertuettamme ajatellen uusia mielenkiintoisia kysymyksiä.- Aikooko hiljainen oppaamme (Omar) oikeasti seurata meitä kaikkialle?
- Pitäisiköhän sille sanoa, että voisimme ehkä haluta kierrellä kohteita ihan omassa rauhassa?
- Pitääkö meidän tulla ottamaan kenkiä pois ihan jokaisessa paikassa, jossa käymme?
Seuraavat päivän kohteemme selvisi jumittaessamme tässä ruuhkassa aamupäivän ruuhkassa. Ensin tulisimme poikkeamaan Bahai'i-uskonnon lootustemppelillä. En ollut itseässä paikasta mitään etukäteen lukenut, mutta ymmärsin ainakin mistä temppelin nimi tuli, kun lähestyimme paikkaa.
Bahai'i:stakaan en tiedä mitään, joten lukekaa netistä. Paikka oli kyllä aika vaikuttava ja myös kenkien säilytys oli edistyksellisesti hoidettu. Täällä Milla myös kohtasi ensimmäisen kerran laattakäymälät (Petri nyt on sen verran nirppanokka ettei semmoisissa vessoissa käykään). Ilmeisesti eivät lainehtineet ja olivat muutenkin ihan hyvässä kunnossa. Kuvia ei tullut otetuksi. Ehkä tiedätte kuitenkin mistä on kysymys.
Qutb Minar ja sen läheisyydessä olevat arkeologiset kohteet olivat yksi niistä paikoista, joita vähän salaa toivoin että pääsisimme näkemään. Syynä ei ollut paikan tuo maailman korkein tiilestä tehty minareetti (72m) vaan sen läheisyydessä oleva pienempi rautainen tolppa. Iron pillar on tullut esiin ainakin pari kertaa omien opiskeluideni yhteydessä ja olen kai siitä metallurgian historiasta lueskellessa itsekin lisää tankannut. Seitsemän metrinen erittäin puhtaasta raudasta valettu rautatolppa on 400-luvulta, ja vuosista huolimatta erittäin hyvässä kunnossa. Muut kuin metallurgit eivät kai voi saadat tästä tolpasta mitään fiiliksiä irti. Jos kiinnostaa, tuolta Wikipedian sivun linkeistä pääsee aika hyvin liikkeelle.
Intian kummallisuudet jatkuivat tänä toisenakin päivänä. Itse koin ne elämäni 15 minuuttia julkisuudessa, kun vähän aikaa alueella käveltyämme jouduin suuren väkijoukon saartamaksi. Ensimmäisenä paikalle riensi vanhempi herra, joka tuli käsikynkkään ja pyysi saada olla samassa kuvassa Petrin kanssa. Vain pari askelta hänen perässään juoksi luokallinen koululaisia, joista osa halusi nimmaria ja kaikki halusivat vähintään kätellä. Kaiken tämän härdellin jälkeen kesti aika pitkää ennen kuin pystyi sanomaan mitään muuta kuin että mitä ihmettä juuri tapahtui!
Hämmästys oli ihan ymmärrettävää kun kyseessä oli ensimmäinen kunnollinen päivä, mutta tätä jatkui koko loman ajan. Lähes tulkoon jokaisella nähtävyydellä joku tuli kysymään saiko ottaa kuvan meidän kanssamme ja jos paikassa oli koululaisia käymässä, he tulivat joko kättelemään tai sitten tyytyivät huutelemaan kauempaa "hello mister, how are you!".Täällä kohtasimme myös reissumme ensimmäiset maaoravat, mutta niistä tullee kuvia myöhemmin, joten palataan niihin silloin paremmin.
Käteltyämme parin koulun verran koululaisia, päätimme palata parkkipaikalle, jossa olimme eronneet oppaastamme ja kuskistamme (eli vastaus yhteen aiemmin heränneeseen kysymykseen, opas ei seurannut meitä kaikkialle). Hämmästyksemme oli suuri, kun emme nähneet heitä emmekä autoa missään. Auton löytäminen oli toki aika hankalaa, kun samannäköisiä valkoisia autoja oli jopa tuolla parkkipaikalla aika monta. Kiertelimme pari kertaa alueen, mutta tuttuja naamoja ei vain näkynyt. Paikalla kyllä hyöri vaikka kuinka paljon populaa ja jossain autossa nukkuikin väkeä, mutta meitä ei vain tunnuttu huomioitavan.
Jonkun aikaa odottelimmekin, jos he olisivat vaikka lähteneet käymään virvokkeilla tai jotain, mutta mikään ei muuttunut. Hetken kuluttua Milla päätti lähteä kiertämään parkkialuetta uudelleen ja kohta kuuluikin huutoa, että auto löytyi. Kävi ilmi, että se auto, jossa oli ihmisiä nukkumassa olisi ollut oikea valinta. No, ei kai hitaita turisteja hereillä jaksa odotellakaan.
Jos ihan rehellisiä ollaan, en ole ihan varma tuliko ostostauko tähän väliin vai tuliko se edes tänä päivänä (Milla korjatkoon, jos muistin väärin). Mutta mielestäni Qutb Minarilta lähtiessämme suuntasimme oppaan "suosittelemaan" kauppaan. Ensin näytettiin mattoja ja juotettiin kuumaa, mutta päästyämme kangaspuolelle, Millan silmät kirkastuivat. Pitkän mietiskelyn ja jonkin aikaa kestäneen tinkimisen jälkeen mukaan lähtikin aika monta metriä kaupan hillityimpiä värivaihtoehtoja. Ensimmäiset ostoksetkin tuli siis tehtyä! Kaupasta halusimmekin sitten mahdollisimman nopeasti pois, ettemme vahingossakaan tekisi mitään heräteostoksia tämän jälkeen.
Käytyämme vähän haukkaamassa syötävää jatkoimme matkaa päivän viimeiselle nähtävyydelle. Humayun's Tomb ei ehkä nimenä kerro mitään ja en ole varma olinko itsekään kuullut siitä yhtään mitään, mutta oppaan (ja myös kirjallisten oppaiden) mukaan paikka on toiminut vähän kuuluisamman Taj Mahalin esikuvana. Noin 80 vuotta ennen Taj Mahalia rakennettu hauta olikin aika vaikuttava ja erinomainen valinta viimeiseksi nähtävyydeksi.
Päivä oli pitkä ja saimme jonkin verran treenattua seuraavan päivän Agran matkaa varten autossa istumista, mutta osoittautui erittäin hyväksi kiertoajeluksi vaikkei siltä aluksi vaikuttanutkaan. Pitkän päivän jälkeen oli mukava päästä jo vähän siedettävämmältä tuntuvaan hotellihuoneeseen ja hyödyntää sen edukasta huonepalvelua. Huonepalvelu tuli heti reissun alusta lähtien aika tutuksi, sillä Delhin hotellissamme oli ravintola remontissa, mikä merkitsi esim. sitä että aamupala tilattiin huoneeseen. Toki tulimme sitä käyttäneeksi aika runsaasti muinakin aikoina.
2 kommenttia:
Mitä ihmettä ne sun nimmarilla teki? Kuvat voin vielä ymmärtää, varmaan poikkeat kantaväestöstä sekä koon että ihonvärin että parran värin puolesta aika merkittävästi. Oliko Milla yhtä suosittu? Kiva se rautatolppa, täytyy sanoa, ettei viehätys todellakaan aukea humanistille...
Nimmarin pyytäjä oli kyllä poikkeus. Ei vastaavaa eteen myöhemmin tullut. Kyllä Millakin reilusti huomiota sai. Enemmän tai vähemmän on vaikea sanoa.
En mä kyllä usko, että rautatolppa aukeaa monelle tekniikan puolen ihmisellekään. Eiköhän se tärkein yhdistelmä ole metallurgia ja historia =)
Lähetä kommentti