Aamulla päädyin hymyilevän nuorehkon intialaisnaisen kanssa pieneen, betonilattiaiseen huoneeseen, jossa oli puinen, hierontapöytää muistuttava rakennelma, yksi muovituoli ja pieni ”steam bath”-kaappi. Olin sitonut hiukseni huolellisesti kiinni, jotta ne eivät olisi tiellä tai mahdollisessa hierontaöljyssä, mutta nainen päätyi aloittamaan hoidon riipimällä varsin ronskein ottein hiukseni auki ja päivittelemään niiden värjäyskäsittelyä. Päivittely jatkui olkavarsieni läpsimisellä. Jäi hieman epäselväksi, oliko käsivarsieni ongelma vaalea ihonväri vai sinänsä valitettava ja vaikeasti peiteltävä haukkarilihasten löysyys. Seuraavaksi minut riisutettiin alastomaksi ja vyötärölleni kiedottiin eräänlainen paperinen lannevaate. Maallikon kuvaaman hoidon seuraavat vaiheet koostuivat lähinnä vartaloni sotkemisesta erilaisiin öljyihin, eri ruumiinosien läpsimisestä ja vetämisestä sekä joka välissä hiusten ja päänahan ronskiotteisesta elvyttämisestä. Olin melko huojentunut, kun hoito päättyi, vaikka ulkonäölleni (hiukseni ja kasvoni olivat punaruskean liejun peitossa) naureskelun jälkeen nainen kehtasi vielä vaatia tippiä. Nainen sai tippinsä (hoito oli varmaankin erittäin laadukas, vaikka en sitä typeränä länsimaalaisena osannut arvostaa) ja minä pesin seuraavat puoli tuntia öljyä pois hiuksistani. Onneksi Petrillä oli mukana iso pullollinen suihkusaippuaa, koska omat shampoovarantoni eivät riittäneet alkuunkaan. Päätin kuitenkin jättää muut suositellut Ayurveda-hoidot tällä matkalla kokeilematta.
Petrin kuume oli edelleen yli 39, joten sovimme, että yritän järjestää paikalle lääkäriä. Respan mies ehdotti sairaalaan menoa, mutta suostui kuitenkin kutsumaan lääkärin käymään. Käytyäni kertomassa Petrille arvioidun lääkärin saapumisajan, menin aamiaiselle, jossa tällä kertaa sain olla yksin. Ravintolasalissa soi usein puhelin, koska tarjoilijat hoitivat samalla myös huonepalvelua. Näin tälläkin kertaa ruokarauhani keskeytyi. Tarjoilija vastasi ja huikkasi yllättäen, että puhelu on minulle. No, siellä oli tilaamamme tohtori, joka halusi saada puhelimitse yksityiskohtaisen kuvauksen Petrin vatsan toiminnasta: vessakäyntien tiheydestä, ulosteen koostumuksesta, mahdollisesta oksentelusta ym. jotta voisi varautua oikeanlaisilla lääkkeillä. Kaikenlaisiin tilanteisiin jo tottuneena vastailin siis kiltisti kaikenlaisiin kysymyksiin seisoen keskellä ravintolasalia. Jälkeenpäin mietin, miten olisin selvinnyt tilanteesta, jos ravintolassa olisi sattunut olemaan myös muita asiakkaita. Lääkäri ilmestyi kuitenkin sovitusti paikalle ja toi mukanaan noin seitsemää erilaista purnukkaa ja tablettia, joiden oli tarkoitus Petrin tilannetta parantaa. Kotikäynti keskelle ei mitään ja sen seitsemän erilaista lääkettä maksoivat n. 11 euroa. Lääkkeillä Petrin kuume alkoikin tehokkaasti laskea ja pääsimme suunnittelemaan seuraavan päivän ohjelmaa, jolle toivoimme Petrinkin pystyvän osallistumaan. Päädyimme erinäisten neuvottelujen jälkeen varamaan seuraavaksi iltapäiväksi vesistöristeilyn. Päätimme myös käydä tutustumassa jokseenkin ainoaan paikalliseen nähtävyyteen ”Bird Sanctuaryyn”, johon piti kuulemma lähteä kuudelta aamulla. Tiistai-iltapäivä kului minun osaltani uima-altaalla makaillessa ja Petrikin uskaltautui jo istuskelemaan bungalowimme terassille. Illalla sain seuraa hotellin ravintolaan, vaikka Petri söikin vain ”breadbutterjamin”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti