Täällä USA:n maassa ovat töppöseni joutuneet kokemaan aika kovia, erityisesti yksi pari. Birminghamissa ne joutuivat "pienen" ukkoskuuron kouriin ja kävi ilmi etteivät ne todellakaan ole vedenpitävät. Siitä lähtien ne ovat tuoksahtaneet aika... voimakkaasti. Tosin jos tunkee jalan sisään, niin mitään hajuja ei pääse vieraita häiritsemään, mutta avot kun sen jalan ottaa pois! Olenkin kiusannut niillä tämän maan lentokenttäviranomaisia käyttämällä niitä lentokenkinäni. Niin, siis täällä USA:ssa lentokentillä joutuu laittamaan kengät läpivalaisuun aina, jos joku ei tiennyt.
Kenkien kärsimysnäytelmä jatkui tuolla Etelän Kierroksella. White Sandsin hiekat olivat aika hiekkaisia ja en ole vielä tähän päivään mennessä saanut kaikkia hiekkoja kengistä pois (yritys ei ole ollut tosin kovin aktiivista).
Olin toki jo aiemminkin katsellut uusia lenkkareita. San Franciscossa törmäsin jo todella hyvään vaihtoehtoon, mutta en sitten jostain syystä niitä halunnut silloin kokeilla. Tyhmä minä. Niitä en ole täällä New Mexicossa nähnyt vaikka monet puljut on läpi käyty. Mutta koin että tarvisin kuitenkin juuri nyt uudet kengät.
Viime lauantain vietinkin sitten kaupungin isoimmassa Mallissa uusia popoja etsimässä. Ikäväkseni jouduin huomaamaan ettei semmoisia kovin hyviä vaihtoehtoja tähän tarpeeseen löytynyt. Suurin osa oli aivan liian omituisen designin takana tai muuten vain eivät miellyttäneet ostajaa. Monesti oli myös numerovalikoima kovin rajoittunutta. Lisäksi toki se, että halusin pääasiassa juoksukengiksi luokiteltavat lenkkarit, vähensi tarjontaa. Löysin kuitenkin parit ehdokkaat yhdestä urheiluliikkeestä.
Päädyin kuin päädyinkin sitten ihmejousitussysteemillä varustettuun designiin, vaikka olin yrittänyt semmoisia "avaruuskenkiä" välttää. Olisin kyllä halunnut tavanomaiset ilmatyynyt,mutta nämä olivat kaupassa todella hyvän tuntuiset jalkaan. Paljon paremmat kuin ne konservatiiviset vaihtoehdot. Syytäkin kyllä oli sillä hinnalla ($110 + verot). Ai, miltä ne siis näyttävät :
Viereisestä kaupasta hommasin sitten toisetkin kengät. Olivat halvat ja siellä oli kokojakin. Ne olivat ilman mitään kantapäähäkkyröitä.
Koska kaupassa jalkaan kokeileminen ei tietenkään vastaa mitään oikeaa testiä kengille,päätinkin ilman suurempia suunnitelmia lähteä seuraavana päivänä Los Alamoksen suunnassa olevalle National Monumentille. Hyvä idis myös sen suhteen, etten ollut siellä koskaan aiemmin ollut. Ei mitään käsitystä miksi olin sen jättänyt väliin.
Pääturistireitti täällä Bandelier National Monumentissa näyttivät keskittyvän enimmäkseen vanhoihin natiiviamerikkalaisten (oliko tarpeeksi poliittisesti korrektia?) luola-asumuksiin ja muuhun sivilisaation merkkeihin alueella.
Muut reissaajat tuntuivat tykkäävän kovasti ohimennen heitä kuultuani, mä en niinkään. Enemmän tykkäsin, siitä että pääsi pitkästä aikaa taittamaan matkaa vehreässä maastossa eikä semmoisessa alueen normaalissa karussa puoliaavikossa. Niistä Jimin kanssa tehdyistä metsävaelluksista on jo jonkun aikaa. Isoimman kuntotestin alueella tuotti yllättäen tikapuiden kapuaminen. Isoin turistien käyttöön luovutettu luola (monet paikat ovat ihan arkeologisia tutkimuskohteita, joten niissä ei saanut riehua omin nokkinensa) oli nimittäin vähän joen vartta korkeammalla. 140 jalkaa eli noin 40 metriä korkeammalla ja sinne pääsi vain yhtä reittiä.
Sadekuurot alkoivat riepotella aluetta, kun olin turvallisesti päässyt takaisin alas. Johtuen tästä luonnovoimien vastaiskusta, en päässyt kunnolla kenkiä testaamaan. Tarkoituksena oli kävellä yksi parin mailin reitti alueella, mutta en halunnut testata kenkien vedenpitävyyttä ihan näin aikaisessa vaiheessa. Jätin siis tutustumisen hieman kesken. Koska paikka on niinkin lähellä kämppääni, niin tulen tuolla piipahtamaan toistamiseen. Ehkä reilun kuukauden kuluttua tulevan ulkomaan vieraan kanssa
Kenkien kärsimysnäytelmä jatkui tuolla Etelän Kierroksella. White Sandsin hiekat olivat aika hiekkaisia ja en ole vielä tähän päivään mennessä saanut kaikkia hiekkoja kengistä pois (yritys ei ole ollut tosin kovin aktiivista).
Olin toki jo aiemminkin katsellut uusia lenkkareita. San Franciscossa törmäsin jo todella hyvään vaihtoehtoon, mutta en sitten jostain syystä niitä halunnut silloin kokeilla. Tyhmä minä. Niitä en ole täällä New Mexicossa nähnyt vaikka monet puljut on läpi käyty. Mutta koin että tarvisin kuitenkin juuri nyt uudet kengät.
Viime lauantain vietinkin sitten kaupungin isoimmassa Mallissa uusia popoja etsimässä. Ikäväkseni jouduin huomaamaan ettei semmoisia kovin hyviä vaihtoehtoja tähän tarpeeseen löytynyt. Suurin osa oli aivan liian omituisen designin takana tai muuten vain eivät miellyttäneet ostajaa. Monesti oli myös numerovalikoima kovin rajoittunutta. Lisäksi toki se, että halusin pääasiassa juoksukengiksi luokiteltavat lenkkarit, vähensi tarjontaa. Löysin kuitenkin parit ehdokkaat yhdestä urheiluliikkeestä.
Päädyin kuin päädyinkin sitten ihmejousitussysteemillä varustettuun designiin, vaikka olin yrittänyt semmoisia "avaruuskenkiä" välttää. Olisin kyllä halunnut tavanomaiset ilmatyynyt,mutta nämä olivat kaupassa todella hyvän tuntuiset jalkaan. Paljon paremmat kuin ne konservatiiviset vaihtoehdot. Syytäkin kyllä oli sillä hinnalla ($110 + verot). Ai, miltä ne siis näyttävät :
Viereisestä kaupasta hommasin sitten toisetkin kengät. Olivat halvat ja siellä oli kokojakin. Ne olivat ilman mitään kantapäähäkkyröitä.Koska kaupassa jalkaan kokeileminen ei tietenkään vastaa mitään oikeaa testiä kengille,päätinkin ilman suurempia suunnitelmia lähteä seuraavana päivänä Los Alamoksen suunnassa olevalle National Monumentille. Hyvä idis myös sen suhteen, etten ollut siellä koskaan aiemmin ollut. Ei mitään käsitystä miksi olin sen jättänyt väliin.
Pääturistireitti täällä Bandelier National Monumentissa näyttivät keskittyvän enimmäkseen vanhoihin natiiviamerikkalaisten (oliko tarpeeksi poliittisesti korrektia?) luola-asumuksiin ja muuhun sivilisaation merkkeihin alueella.
Muut reissaajat tuntuivat tykkäävän kovasti ohimennen heitä kuultuani, mä en niinkään. Enemmän tykkäsin, siitä että pääsi pitkästä aikaa taittamaan matkaa vehreässä maastossa eikä semmoisessa alueen normaalissa karussa puoliaavikossa. Niistä Jimin kanssa tehdyistä metsävaelluksista on jo jonkun aikaa. Isoimman kuntotestin alueella tuotti yllättäen tikapuiden kapuaminen. Isoin turistien käyttöön luovutettu luola (monet paikat ovat ihan arkeologisia tutkimuskohteita, joten niissä ei saanut riehua omin nokkinensa) oli nimittäin vähän joen vartta korkeammalla. 140 jalkaa eli noin 40 metriä korkeammalla ja sinne pääsi vain yhtä reittiä.
Sadekuurot alkoivat riepotella aluetta, kun olin turvallisesti päässyt takaisin alas. Johtuen tästä luonnovoimien vastaiskusta, en päässyt kunnolla kenkiä testaamaan. Tarkoituksena oli kävellä yksi parin mailin reitti alueella, mutta en halunnut testata kenkien vedenpitävyyttä ihan näin aikaisessa vaiheessa. Jätin siis tutustumisen hieman kesken. Koska paikka on niinkin lähellä kämppääni, niin tulen tuolla piipahtamaan toistamiseen. Ehkä reilun kuukauden kuluttua tulevan ulkomaan vieraan kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti