Tänään vielä roskien vientiä, kämpän nopea loppusiivous (matossa on kuitenkin jotain tahroja, joiden siivouksesta tulee laskua, joten voi saman tien jättää muutkin siivoukset vähän vähemmälle), matkavaatteiden peseminen ja loppujen matkatavaroiden pakkaaminen (oikeastaan vain viimeisinä päivinä tarvitut tavarat laukkuihin ja sillä selvä). Joko en osaa enää pakata tai sitten mun maallinen omaisuuteni on täällä ollessani kasvanut reilusti, sillä nyt lähti postitse jo yksi paketti enemmän kuin tänne tullessa ja olen koneeseen viemässä vielä kahta ylimääräistä laukkua (toinen on kyllä laatikko), kun tullessa oli "vain" yksi ylimääräinen.
Illalla kun asiat ovat järjestyksessä niin haen viimeisen red smothered burriton ja sitten eikai muuta tehdä kuin odotellaan aamua.
En yritäkään vetää tältä istumalta mitään yhteenvetoa vierailusta. Ehkä semmoinen seuraa sitten kun olen kotiutunut takaisin Suomeen ja pystyn jotenkin rationaalisesti asiaa ajattelemaan.
Sillä täytyy myöntää, että eilen illalla lähes tyhjässä kämpässä istuessani tuli kyllä aika haikea fiilis. Kyllä tätä paikkaa on voinut ihan kodiksi kutsua ja kyllä noita Flow Sciencen kavereitakin jää kaipaamaan. Katsotaan kuinka hyvin pystyn estämään turhat tunteilut tässä työpäivän lopulla.
Huomenaamulla sitten tavarat vuokrattuun pick-upiin ja suunta Albuquerquea kohti. Jos kone on ajallaan, niin viimeinen vilkaisu New Mexicoon tapahtuu noin puoli yhdeltätoista paikallista aikaa. Dallasin kautta Frankfurtiin ja sieltä sunnuntain aikana sitten Helsinki-Vantaalle.
Niin se vain 18 kuukautta sujahti. Eipä olisi uskonut.
Illalla kun asiat ovat järjestyksessä niin haen viimeisen red smothered burriton ja sitten eikai muuta tehdä kuin odotellaan aamua.
En yritäkään vetää tältä istumalta mitään yhteenvetoa vierailusta. Ehkä semmoinen seuraa sitten kun olen kotiutunut takaisin Suomeen ja pystyn jotenkin rationaalisesti asiaa ajattelemaan.
Sillä täytyy myöntää, että eilen illalla lähes tyhjässä kämpässä istuessani tuli kyllä aika haikea fiilis. Kyllä tätä paikkaa on voinut ihan kodiksi kutsua ja kyllä noita Flow Sciencen kavereitakin jää kaipaamaan. Katsotaan kuinka hyvin pystyn estämään turhat tunteilut tässä työpäivän lopulla.
Huomenaamulla sitten tavarat vuokrattuun pick-upiin ja suunta Albuquerquea kohti. Jos kone on ajallaan, niin viimeinen vilkaisu New Mexicoon tapahtuu noin puoli yhdeltätoista paikallista aikaa. Dallasin kautta Frankfurtiin ja sieltä sunnuntain aikana sitten Helsinki-Vantaalle.
Niin se vain 18 kuukautta sujahti. Eipä olisi uskonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti