Tämän tutkijavaihdon viimeinen työmatka on sitten ohi. Viime viikolla järjestettiin vuotuinen Flow-3D-konferenssi naapuriosavaltiossa Texasissa. Kokouskaupungiksi oli valittu Dallas.
Itselläni ainoa kosketus kaupunkiin on aiemmin ollut parit vierailut sen lentokentällä. Sen lisäksi tulee tietenkin mieleen menneiden vuosien televisiosarja ja sitten vielä kauempaa historiasta JFK-jutut.
Aloitetaan siitä lentokentästä. Vaikka olenkin ollut niillä tätä Dallas/Fort Worthin kenttää (DFW) vilkkaimmilla kentillä, niin jotenkin tämä tuntuu paljon suuremmalta kuin ne. Ehkä ne on tuolla Texasissa halunneet tehdä kaikkia muita paikkoja fyysisesti isomman kentän tai jotain. Mutta kenttä on kyllä ihan miellyttävä paikka, kunhan ei ole kiire mihinkään. Tilaa on runsaasti, penkkejä jalkojen lepuuttamiseen ja runsaasti kaikenmoisia kauppojakin.
TV-sarjan maisemiin ei ollut aikaa lähteä käymään, joten ei siitä sen enempää. Southfork Ranch ei ole kuitenkaan kovin kaukana tuosta Downtownista, joten jos luppoaikaa tulee Dallasin reissuillanne, niin antakaa mennä vaan.
Sen sijaan käytin vähäisen vapaa-aikani (saavuin hotellille keskiviikkona noin klo 14.00 ja konferenssin ohjelma alkoi omalla kohdallani 17.30 eli hulppeat kolme ja puoli tuntia) turisteimalla JFK:n ampumapaikalla.
Kuten kaikki historian läksynsä lukeneet tietävät Amerikan Yhdysvaltojen 35. presidentti, John Fitzgerald Kennedy, ammuttiin Dallasissa marraskuun 22. päivä Herran vuonna 1963. Körötellessään kaupungin poikki pari luotia sattui lentelemään ensin kaulaan ja sitten vielä varmuuden vuoksi päähän (alla olevasta kuvasta voitte bongata ruksin tiessä, siinä se ensimmäinen luoti kohtasi herra Kennedyn, se toinen ruksi löytyy tuosta vähän matkaa oikealle).
Tapahtumapaikka taisi olla keskustan tärkein turistinähtävyys, sillä sen ympäristö oli oikeastaan ainoa paikka missä näin vähän enemmän ihmisiä ulkona. Samalla tällä alueella palloili myös paljon aiheeseen liittyvien lehtisten myyjiä, mikä alkoi ottaa päähän aika nopeasti. "Onneksi" olin ostanut ensimmäiseltä myyjältä ja pääsin lopuista helposti ohi vilauttamalla omaa lehdykkääni jo kaukaa. Myös Kuudennen Kerroksen museo tuli kierrettyä. Se ei suoraan sanottuna tarjonnut mitään uutta, vaikka omat tietoni perustuivat pääasiassa Oliver Stonen leffaan. Mutta kaipa tämän vapaa-ajan olisi voinut huonomminkin käyttää.
Asiaan liittyen olisin kovasti halunnut päästä käymään Lee Harvey Oswaldin haudalla, mikä sijaitsee Fort Worthin puolella, mutta se olisi vienyt hieman liikaa aikaa (auton kanssa varmaan reilu tunti). Jos joskus Dallasissa pidempään viivyn, niin sillä kertaa sitten.
Pääasiallisena fiiliksenä kaupungista jäi mieleen tyhjyys. Enkä ilmeisesti ollut ainoa konferenssiin osallistunut, joka oli samaa mieltä. Keskustan kadut tuolla Dallasissa olivat, riippumatta siitä mihin aikaan siellä liikkui, erittäin tyhjiä ihmisistä. Usein saattoi nähdä useita kortteleita eteenpäin ja huomata olevansa ainoa näkyvissä oleva ihminen. Ravintolat ja ne muutamat pikaruokapaikat tuntuivat olleen jopa luonasaikaan tyhjillään. Ihmettelen vieläkin missä ne kaikki tuolla alueella olevat ihmiset oikeasti olivat piilossa.
Tuo tyhjyys tuntui todella epätodelliselta ja vähän pelottavaltakin.
Itselläni ainoa kosketus kaupunkiin on aiemmin ollut parit vierailut sen lentokentällä. Sen lisäksi tulee tietenkin mieleen menneiden vuosien televisiosarja ja sitten vielä kauempaa historiasta JFK-jutut.Aloitetaan siitä lentokentästä. Vaikka olenkin ollut niillä tätä Dallas/Fort Worthin kenttää (DFW) vilkkaimmilla kentillä, niin jotenkin tämä tuntuu paljon suuremmalta kuin ne. Ehkä ne on tuolla Texasissa halunneet tehdä kaikkia muita paikkoja fyysisesti isomman kentän tai jotain. Mutta kenttä on kyllä ihan miellyttävä paikka, kunhan ei ole kiire mihinkään. Tilaa on runsaasti, penkkejä jalkojen lepuuttamiseen ja runsaasti kaikenmoisia kauppojakin.
TV-sarjan maisemiin ei ollut aikaa lähteä käymään, joten ei siitä sen enempää. Southfork Ranch ei ole kuitenkaan kovin kaukana tuosta Downtownista, joten jos luppoaikaa tulee Dallasin reissuillanne, niin antakaa mennä vaan.
Sen sijaan käytin vähäisen vapaa-aikani (saavuin hotellille keskiviikkona noin klo 14.00 ja konferenssin ohjelma alkoi omalla kohdallani 17.30 eli hulppeat kolme ja puoli tuntia) turisteimalla JFK:n ampumapaikalla.Kuten kaikki historian läksynsä lukeneet tietävät Amerikan Yhdysvaltojen 35. presidentti, John Fitzgerald Kennedy, ammuttiin Dallasissa marraskuun 22. päivä Herran vuonna 1963. Körötellessään kaupungin poikki pari luotia sattui lentelemään ensin kaulaan ja sitten vielä varmuuden vuoksi päähän (alla olevasta kuvasta voitte bongata ruksin tiessä, siinä se ensimmäinen luoti kohtasi herra Kennedyn, se toinen ruksi löytyy tuosta vähän matkaa oikealle).
Tapahtumapaikka taisi olla keskustan tärkein turistinähtävyys, sillä sen ympäristö oli oikeastaan ainoa paikka missä näin vähän enemmän ihmisiä ulkona. Samalla tällä alueella palloili myös paljon aiheeseen liittyvien lehtisten myyjiä, mikä alkoi ottaa päähän aika nopeasti. "Onneksi" olin ostanut ensimmäiseltä myyjältä ja pääsin lopuista helposti ohi vilauttamalla omaa lehdykkääni jo kaukaa. Myös Kuudennen Kerroksen museo tuli kierrettyä. Se ei suoraan sanottuna tarjonnut mitään uutta, vaikka omat tietoni perustuivat pääasiassa Oliver Stonen leffaan. Mutta kaipa tämän vapaa-ajan olisi voinut huonomminkin käyttää.Asiaan liittyen olisin kovasti halunnut päästä käymään Lee Harvey Oswaldin haudalla, mikä sijaitsee Fort Worthin puolella, mutta se olisi vienyt hieman liikaa aikaa (auton kanssa varmaan reilu tunti). Jos joskus Dallasissa pidempään viivyn, niin sillä kertaa sitten.
Pääasiallisena fiiliksenä kaupungista jäi mieleen tyhjyys. Enkä ilmeisesti ollut ainoa konferenssiin osallistunut, joka oli samaa mieltä. Keskustan kadut tuolla Dallasissa olivat, riippumatta siitä mihin aikaan siellä liikkui, erittäin tyhjiä ihmisistä. Usein saattoi nähdä useita kortteleita eteenpäin ja huomata olevansa ainoa näkyvissä oleva ihminen. Ravintolat ja ne muutamat pikaruokapaikat tuntuivat olleen jopa luonasaikaan tyhjillään. Ihmettelen vieläkin missä ne kaikki tuolla alueella olevat ihmiset oikeasti olivat piilossa.Tuo tyhjyys tuntui todella epätodelliselta ja vähän pelottavaltakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti