Taas se Petri vaahtoaa lentämisesti, hohhoijaa...

Viime kerralla matkustaessa kaikki lennot olivat myöhässä ja matkalaukut halusivat nauttia matkasta pitempään kuin minä. Mitähän tapahtuikaan kun Petri palasi Ameriikan maahan?

Pettymykset alkoivat jo ennen kentälle menoa, kun en saanut talvitavaroita tai Carcassonnea tungettua kahteen laukkuuni mukaan laisinkaan. Ehkä pitää ostaa sitten täältä jotain yhden talven kestävää sekundaa ettei mahdolliset lumimyrskyt ihan täysin jumiuta neljän seinän sisälle. Kyyti kentälle saapui odotettua aiemmin, itse asiassa niin aikaisin että ennätin jo pelästyä että oven takana olisi Jehovan todistajat vaikka veikkaisin vuokralaisen pelottaneen ne pois poissaollessani. Kaikki näytti menevän hienosti, mutta vatsan pohjassa oli koko ajan fiilis, että joko jotain on unohtunut tai että jokin menee pieleen. Se oli tuo kakkosvaihtoehto sitten tällä kertaa (edellisellä kerralla lähtiessä se oli se eka).

Kentälle saavuttaessa huomasimme, että lentoni kohdalla luki "Lisätietoa" sekä kellon aika, joka oli sattumoisin juuri lennon alkuperäinen lähtöaika. Lähtöselvitystiskillä asia selvisi eli että koneessa oli havaittu jotain teknistä häikkää (hydrauliikkapumppu?) ja että se olisi todennäköisesti myöhässä. Setä tiskillä sanoi, että olisi paras mennä alas lipputiskille asiaa selvittämään, koska lipuissani oli joka kentälle varattu oikeastaan vain se kentän minimivaihtoaika. Seuraavalla tiskillä minulle kerrottiin, että koneen myöhästyminen ei ole mikään selviö ja että saattaisin jopa keretä jatkolennolleni Nykissä. Jiihaa. Katsoimme kuitenkin varmuuden vuoksi hieman vaihtoehtolentoja ja täti sanoi, että on paras henkisesti valmistautua hotelliyöhön jossain kaupungissa.
Lopulta kävi niin, että lento Helsinki - New York (JFK) oli myöhässä kaksi tuntia. Tiesin siis jo ennen lähtöä, että edessä on hotelliyö Nykissä. Lennon laskeuduttua pääsin sitten pitkien jonottelujen jälkeen passintarkastuksen ja tullin ohitse, vain löytääkseni seuraavasta jonosta. Jono oli yksinomaan tuon Finnairin tietyn lennon epäonnisille tarkoitettu ja tiskiltä löytyi jopa yksi suomea puhuva virkailija. En tosiaankaan siis ollut ainoa, joka oli missannut jatkolennot. Ne joiden kanssa juttelin enemmänkin olivat menossa vain Las Vegasiin, mutta oli jonossa myös kaverukset joiden määränpää oli vielä useamman vaihdon päässä kuin omani. He kun olivat matkalla Limaan.

Minulle oli varattu lento New Yorkista (kenttänä LaGuardia tällä kertaa) Minneapolisin kautta Albuquerqueen seuraavana aamuna. Kello 7.55 ja aamun ainoa kuljetus LGA:lle lähti kello 5.00. Aamiaistarjoilu hotellilla alkoi klo 7 eli pikku-Pete jäi ilman hotelliaamiasta. Nyyh! Käytin ilmaisen illallis-buffetin kuitenkin hyödykseni ja otin sieltä mukaan pari sämpylää ettei ihan ilman ruokaa tarvitsisi kentälle reissata. Päätin kuitenkin syödä kentälläkin jotain, vaikka mun onnella kentän aamiaispaikat eivät kuitenkaan aukeaisi ennen lentoni lähtöä.
LaGuardialla selvisi monia asioita. Otetaan ne aikajärjestyksessä :

1. Kiltti lähtöselvitys-setä ei ollut Helsinki-Vantaalla perinut matkalaukun liikakiloista mitään (tästä tuli säädön ainoa lisämaksu : $25)
   
2. Lento Minneapolisiin oli myöhässä
3. Ruokapaikat aukesivat ennen lennon lähtöä

Viimeinen kohta oli mukava tieto, koska näin sain masuni täyteen ennen päivän matkustelua (joka tuli pidentymään hieman suunnitellusta, vaikka en sitä vielä tiennytkään). A-mehua ja kevyt croissant (joka oli täytetty munakokkelilla, kinkulla ja juustolla!) auttoi jaksamaan.

Lento LGA-MSP oli 1.5 tuntia myöhässä. Kuvittelin tässä vaiheessa ettei asia olisi suurikaan ongelma, koska mielestäni koneen piti vain tehdä välilasku Minneapolisissa, josta oltaisiin sitten jatkettu Albuquerqueen. Näinhän ei asia tietenkään ollut vaan kone vaihtui MSP:ssä ja tulin myöhästymään myös siitä jatkolennosta. Matkani siis mutkistui entisestään. Minut päätettiin lennättää Houstoniin, josta pääsisin sitten lopulta Albuquerqueen. Tällä osuudella ei sitten tapahtunutkaan mitään viivytyksiä ja pääsin lopulta "kotikentälle". Myös matkalaukut pääsivät sinne asti vaikka Minneapolisin täti vähän muilla vaihtoehdoilla pelottelikin.
Ajokeli oli Santa Fehen asti hyvä, sillä lunta alkoi olla moottoritiellä vasta jonkun matkaa kaupungin pohjoispuolella (se on siis aika paha juttu täällä, kun suurimmalla osalla on kesärenkaat ympäri vuoden alla, niinkuin mulla). Saavuin kotiin noin 20 tuntia suunniteltua myöhemmin.

Näiden kokemusten perusteella osaisin jo arvailla mitä seuraavalla Suomeen suuntautuvalla matkalla tapahtuu. Se kun kulkisi samaa reittiä kuin tämä ja samoilla vaihtoajoilla (Dallas - New York : 40 min ja New York - Helsinki : 1 h 40 min). Voi kuitenkin olla etten tule tätä lentoa käyttämään vaan saatankin matkata Suomeen Antibesin kautta. Tietenkin tuonkin matkan lennoilla voi tulla ongelmia, mutta voin ainakin hieman yrittää saada pidempiä vaihtoaikoja (ihan niinkuin varmuuden vuoksi).

Mun tuurin tietäen jotain omituista kuitenkin varmaan tapahtuu. Pitäisiköhän laittaa aina matkustaessa joku äänestys pystyyn siitä mitä tulee tapahtumaan? Tulisi tännekin taas jotain uutta interaktiivisuutta mukaan.

PS. Kylläpäs täällä Ameriikassa saa kivoja mainoksia. Tosin se näyttää tulleen jonkun edellisen asukkaan nimellä tai siis onhan siinä tuo "or current resident". Victoria's Secret - Semi-Annual Clothing Sale - luettelo oli saapunut loman aikana postilaatikkoon. Takakannen perusteella voisi kyllä luulla kyseessä olevan aivan toisenlainen julkaisu. Lyhyen selailun perusteella pulju kyllä näyttää myyvän paljon muitakin riepuja kuin alusvaatteita. Vai onkohan tämä taas jonkun kuittailua samaan tapaan kuin joululahjojen kohdalla?