Taos

Koska tulevan viikon (tai tulevien viikkojen) ylimääräisestä ajasta ei ole oikein tietoa, olen päättänyt nyt kirjoitella nämä isoimmat tapahtumat pois alta. Varsinkin kun olen jo kuvat laittanut esille, on ehkä hyvä kertoa niistä vähän tarinaakin. Tällä kertaa lyhyesti.

Taosin reissu lähti oikeastaan liikkeelle työkaverini muutosta. Satya on yksi niistä monista intialaisista koodareista (hänen nimike taitaa olla "developer"), jotka Flow Sciencella ovat töissä. Hänen kanssaan on tullut enemmälti juteltua, koska 1) hänen työpöytänsä on toimistolla minua vastapäätä ja 2) hän asuu samalla asuntoalueella kuin minäkin. Olen muutaman kerran käynyt hänen ja hänen vaimonsa luona teellä (ja yleensä ovat myös tarjonneet syötävää, johon palaan myöhemmin). Olin jo aiemmin kuullut, että he ovat muuttamassa suurempaan asuntoon perheenlisäyksen johdosta tai paremminkin siitä syystä, että Archanan (Satyan vaimo siis) sisko on tulossa jossain vaiheessa maahan ja heille asumaan. No, siis yhdellä teetuokiolla Satya sitten pyysi minua auttamaan muutossa ja kohteliaana (ja kun olen yleensä viikonloppuisin ilman sen kummempia suunnitelmia) suostuin tietenkin pyyntöön. Olimme joskus aiemmin puhuneet myös yhteisestä reissusta läheiseen Taosin kaupunkiin, jonka alustavasti sovimme samaiselle muuttopäivälle : aamulla muutetaan ja sen jälkeen lähdetään reissuun. Muutto tapahtui sitten viime perjantai-iltana ja lauantai-aamuna. Saatuamme lauantaina tavarat Satyan ja parin meksikaanon kanssa siirrettyä, kävimme vähän syömässä ennen ajoa Taosiin.
Syy miksi matkakohteemme oli juuri Taos, ei ollut ehkä niitä tavanomaisimpia "hei, siellä on kiva nähtävyys" tyylisiä. Matkasimme Taosiin, koska sieltä löytyi hindutemppeli, jossa Satyan ja Archanan oli määrä vierailla tuona temppelipäivänä. Myönnettäköön että "temppeli" antaa ehkä vähän väärän kuvan paikasta. Kaksikko sanoikin paikan päällä, että ehkä rukoushuone kuvaa paremmin paikkaa : parin huoneen kokoinen tila, josta löytyi yksi hindujumalan (Hanuman, kun varmasti kiinnostaa) patsas ja asiaan kuuluva sisustus.

Vaikka tämä piipahdus ei ollut kovin kummoinen, oli se mukava erikoisuus. Kummalliseksi kokemuksen kyllä teki ne muutamat paikassa olleet länsimaalaiset, jotka sekä vaikuttivat kovin omituisilta (ehkä tervehdys on tapana tehdä temppelissä hindiksi, mutta vähän hämäsi "namaste" kun ekan kerran ne amerikkalaiset rastapäät näin) sekä hieman liian iloisilta ja auttavaisilta, jopa amerikkalaiseen tasoon verrattuna. No, jos pääsen joskus uudestaan mukaan, niin eipähän enää tuokaan tule yllätyksenä.

Temppelistä siirryimmekin sitten sille paikalliselle nähtävyydelle (joka tosiaan ei ollut se pääsyy tällä kertaa) eli sillalle nimeltä Rio Grande Gorge Bridge. Hieno taulu kehuskeli sillan olevan "kaunein" tämän tyyppinen silta. Päädyimme kyllä siihen, että silta taitaa olla New Mexicon ainoa tämän tyyppinen silta tai sitten emme vain nähneet sen kauneutta. Näköalat olivat kuitenkin kovin kuvaukselliset ja näinpähän viimein Rio Grandenkin lähempää (tosin näin kotimatkalla vielä lähempää).
Jos pariskunta vielä oikeasti jaksaa tylsää seuraani, uusiakin reissuja samassa seurassa on vielä tulossa.

Aiemmin luvatut ruoka-asiat. Enpä olisi uskonut minä, suurena lihanystävänä, tulisin joskus oikeasti kehuneeksi jotain kasvispöperöä. Toki olen hyvää kasvisruokaa aiemminkin syönyt, mutta täällä olen löytänyt uuden puolen ruokatottumuksistani. Enpä ollut aiemmin tiennyt, että kasvisruoka voi olla näin hyvää! Voi toki olla, että Archana on jollain tavoin ylivertainen kokki. Satya on kehuskellut vaimonsa ruuilla alusta lähtien ja hän käy aina syömässä lounaan kotona. Kävisin minäkin, jos samanlaista ruokaa olisi omassa lukaalissani tarjolla. Mutta älkää peljätkö, jatkan kyllä makoisan lihan syömistä, varsinkin kun pariskunta varmasti kyllästyy Petrin ruokaseuraan pian. Nyt vain tiedän, että kyllä se pupujenkin ruoka voi olla täyttävää ja varsin maittavaa.

Joten siis niin pitkään kuin tuohon talouteen syömään pyydetään, olen kyllä aina menossa!