Los Alamos

Vaikka Santa Fe onkin kaukana lähes kaikesta, on jokunen immeinen Suomestakin päässyt täällä asti vierailemaan. Eivät ne minua katsomaan ole tulleet vaan työn merkeissä. Ensimmäinen vierailu tapahtui jo kesäkuussa ja nyt elokuussa tultiin taas yhteistyötä Flow Sciencen kanssa hieromaan.

En ollut tähän mennessä vielä kerennyt yksikseni tuolla lähitienoon historiallisesti ehkä merkittävimmässä kaupungissa eli Los Alamoksessa, käymään ja kun vierailija oli kiinnostunut paikan näkemään (toki siis minäkin, en vain ollut saanut aikaiseksi), oli tiedossa ensimmäinen lähiseutukierros.

Kaiketi kaikki ovat tietoisia Los Alamoksen merkityksestä atomipommin kehityksessä, todennäköisesti minua paremmin, joten jätetään tietojen kaivaminen kotitehtäväksi. Koska emme paljon kaupungin nähtävyyksistä tienneet oli reissullamme vain pari kohdetta : Bradbury Science Museum ja pari National Monumenttia (Bandelier ja White Rock).

Matkalla tuli taas pysähdyttyä ihailemana New Mexicon karua luontoa, joka jaksaa kyllä jaksaa vieläkin kiehtoa (tällä kertaa jopa opastaulun kera).Itse Los Alamos on kaupunkina lopulta aika erikoinen. Se levittäytyy parille kallion harjanteelle ja näin ollen jakautuu luonnollisesti yhä pienemmiksi alueikseen helposti. Jotenkin tuntui, että liikenne kulki pelkästään päätiellä (Trinity Drive) National Laboratoryyn ja takaisin. Vaikutti, ettei päätieltä poistuttua itse kaupungissa paljon muuta nähtävää ollutkaan kuin pari museoa, jonne löysimme helposti opasteita seuraamalla.

Bradbury Science Museum (jota ei ole nimetty sen SF-kirjoilijan mukaan, vaan National Labsin järjestyksessä toisen johtajan, Norris Bradburyn, mukaan) esitteli pääasiassa juuri tuota toisen maailmansodan aikaista historiaa. Tärkeimmät näyttely esineet tässä pienessä museossa olivat tietty ne pari Japaniin pudotettua pommia : Little Boy (etualalla) ja Fat Man.
Vaikka paikka muuten tuntui pysyvän normaalilla museolinjalla, niin paikassa esitetty toinen lyhytfilmi "lipsahti" ihan himpun verran liian patrioottiseksi näin ulkopuolisen silmin. Ensimmäinen pätkä käsitteli kaupungin ja laboratorion historiaa aika kuivakkaasti sekä tutun oloisesti, ihan kuin olisi nähnyt kaikki samat kuvamateriaalit aikaisemminkin.

Tämä toinen pätkä tosiaan käsitteli aika mielenkiintoista aihetta eli kuinka USA:n (ja miksei muidenkin ydinasemaiden) ydinarsenaalin toimivuutta ja luotettavuutta voidaan testata ilman että niitä poksauttelee. Vaikkei asiaa oikein suoraan tunnuttu sanovan, se taitaisi tapahtua testailemalla joitain erillisiä pikkuosasia ja tekemällä monimutkaisia tietokonemalleja. Se miksei se oikein päähän jäänyt oli se, että taisin naureskella suurimman osan ajasta itsekseni. Suurin osa filmistä kun meni näyttämällä pätkiä armeijan propagandavideoita "innostavan" musiikin kera. Loppuajan tärkein pointti oli se, että tämä työ on hyvin tärkeää kansalliselle turvallisuudelle : on hyvin tärkeä näyttää muulle maailmalle, että Ameriikan Yhdysvalloilla on tosi paljon toimivia ydinaseita, jotka toimivat kun niitä tarvitaan. Ja piru vieköön mehän käytämme niitä kun tilaisuus tulee!

Tarkoituksenamme oli käydä tsekkaamassa Bandelier National Monument, mutta se jäi aikeeksi. Osittain siksi, ettemme ihan tarkkaan tienneet mitä se olisi käsittänyt, se että se olisi (kuten kaikki National Monumentit) maksanut ja myös siksi, että oletimme sen vievän vähän enemmän aikaa kuin mitä meillä oli valoisaa aikaa jäljellä. Sen sijaan kiersimme Los Alamoksen, koukkasimme Bandelierin portilla ja jatkoimme White Rockille. Tämä hieman pienempi kansallinen monumentti (koska kukaan ei valvonut maksuja, piipahdimme ihan pikaisesti maksamatta, ei kerrota kenellekään...) piti sisällään ilmeisesti yhden vaellusreitin ja paljon kallioita, joihin alueella asuneet intiaanit olivat kaivertaneet luola-asumuksiaan. Ihan jees paikka, mutta jos vaellus ei kiinnosta, on se 12$ aika runsaasti. Täytynee selvittää paremmin mitä se isompi Bandelier oikeasti tarjoaa, ennen kuin siellä käyn.

Mukava reissu ja varmasti oli mukavampaa tehdä se seurassa kuin yksin. Los Alamos kyllä vaikutti aika mukavalta pikkukaupungilta (11000 asukasta) ja luulen, että voisin piipahtaa paikassa uudestaan ihan yksiksenikin.