Loma

Lukijapalautteen perusteella kummatkin sivuston vakilukijoista ovat jo närkästyneitä normaaliakin hitaampaan päivytystahtiin, joten ehkä on jo aika vähän valoittaa mitä tässä viime aikoina on tapahtunut. Viime kunnon kirjoituksessa vuodattelin pahaa oloa loman lyhentymisestä ja muusta turhasta. Mitä tämän jälkeen sitten tapahtuikaan?

No, tietenkin käväisin vähän tekemässä töitä lomaa odotellessa ja jouduin selittelemään aika monelle työkaverille miksi oikein siellä vielä notkun. Jotkut näkivät tämän merkkinä jostain pian tapahtuvasta suuremmasta tapahtumasta ("encounter with Preity Zinta"), jotkut vain jaksoivat nälviä asiasta ("mitäs läksit sinne B'hamiin"). Lähtöpäivä kuitenkin koitti melko pian. Mitään kummallista ei lennoilla tapahtunut : pisimmällä lennolla autoin kahta pariskuntaa saamaan vierekkäiset paikat ja lento Saksan maalta oli myöhässä (onneksi oli siis viimeinen etappi). Lopulta koneessa kaikui kauan odotettu saksankielinen kuulutus saapumisesta Helsinkiin.

Lentokentällä oli vastanottokomitea valmiina (ei ihan alla olevissa merkeissä mutta ainakin yhtä iloisin mielin) ja heidän mukanaan myös kyyti kotiin.
"Vuosisadan häät"

Loman ainoana suunniteltuna tapahtumana oli, kuten kaikki jo tietävät Liisan ja Markuksen häät. Lomalle pääsemisen hankaluuden seurauksena odotukset häiden tasosta kasvoivat jo melkein utopistiselle tasolle, taisin vaatia jo vähintään vuosisadan häitä. Sää näytti onneksi vielä tuolloinkin suosivan juhlia, joten ennakko-odotukset eivät laskeneet edes Suomeen saapuessani.

Häät pidettiin Otakappelissa, joka oli itse asiassa yhtä hieno kuin silloin fuksivuonna, kun viimeksi paikassa olin vieraillut. Itse kirkollinen toimitus oli lyhyt ja ytimekäs, kuten sopii. Hieman joku kyynel yritti kovasti päästä ulos silmäkulmasta, mutta ei kai sitä kukaan huomannut. Kun hääpari on noin onnellisia, ei kai sitä voi vieraatkaan voi kuin vuodattaa niitä ilon kyyneleitä.
Kappelilta olikin sitten hurjan pitkä siirtyminen itse juhlapaikalle eli Servin Mökille. Nestehukkaa valitellen seurue pääsi kuitenkin pitopöytään olemaan sosiaalinen. Onneksi järjestelytoimikunta vaikutti olleen tietoinen kuinka innokkaasti ainakin allekirjoittanut on tekemässä uusia ihmistuttavuuksia kaikenlaisissa kissanristiäisissä ja istumajärjestys oli yllättävän ystävällinen. Ensimmäinen lisäpiste.

Lisäpisteitä en mene jakamaan ruokailusta, joka häissä kuuluukin olla hyvä. Positiivisena yllätyksenä yltiösosiaaliselle Petrille tuli myös minimaaliseksi jätetty ohjelmaosuus. Kiitos tästä!

Tiesin jo etukäteen, että tästä tilaisuudesta olisi vaikea kirjoittaa mitään järkevää. Katsokaa kuvia niin saatte ehkä enemmän irti. Isot kasat bonuksia : tarpeeksi boolia ja olutta, aikaa rennolle hengailulle kavereiden seurassa ja unohtamatta Tonin esittelemää hienoa jatkopaikkaa (jos joku haluaa "Pojkarna i Tunnelbana" tai "Antti - King of the Dancefloor" musiikkivideoita jatkoilta, asia voitanee järjestää) eli tiivistetysti : häät olivat juuri sitä mitä kaipasinkin kaiken matkahäslingin jälkeen!

Muu loma : alkuviikko

Kuten aavistelinkin sunnuntai alkoi sitten hitaasti ja rauhallisesti pitkään nukkuessa sekä kotiin matkatessa. Tuo nukkuminen tuntuikin olevan hyvin isossa roolissa koko loman ajana, sillä ei sitä tainnut ennen puoltapäivää ylös sängystä päästä kuin parina päivänä, mikä olikin ihan kivaa. Lomallahan sitä oltiin!

Alkuviikko sujui kaupunkioppaan seurassa ensin Munkkiniemeen ja sitten Helsingin keskustaan tutustuessa. Sopivat tuliaisten ostopaikat tuli bongattua ja suunnitelmat loppuviikolle näyttivät aika selviltä... mutta kuinkas ollakaan... tämä ei sopinut taaskaan suurempiin suunnitelmiin.

Muu loma : pipi

Keskiviikkoaamu : en herännyt puhelimen herätykseen, soittoon tai ovikellon lempeään kilinään vaan hirveään selkäkipuun. No, tämmöistä on ollut aiemminkin (en vain halunnut ajatella, että noin pari vuotta sitten) ja tiesin konstit. Ilmeisesti lihakset jotenkin lukossa ja vaatii vain vähän vennyttelyä ja nojailua koviin esineisiin (eli "hierontaa"). Asia tuntui kyllä menevän vähän pidemmän kaavan kautta ja vasta kolmen neljän tunnin jälkeen selkäkipu alkoi lievittää.

Tosin vähän ikävällä tavalla, sillä samainen kipu siirtyi etupuolelle. Nyt rintalastan päällä tuntui olevan aikamoisen iso kivi tai muu isomassainen objekti. Hengitys sujui vieläkin huonommin kuin aiemmin ja hyvät suunnitelmat päivän vietosta (Könsikkäiden peli tahi saaristoristeily) valuivat jonnekin syvälle kellariin.

Onneksi lomalle bonuksena saatu hyvä palvelu riensi apuun ja sain välikäsien kautta normaalia kipulääkettä vaivaan. Ikävä kyllä olo helpottui vasta illan hämärtyessä (siis ei silloin vielä hämärtänyt, mutta illalla kuitenkin) enkä tullut poistuneeksi keskiviikkona asunnosta. Onneksi sain sentään nukuttua.

Torstai meni vielä vähän parannellessa vaikka olo olikin jo runsaasti keskiviikkoa parempi ja pääsin jopa talosta pois päivän aikana.

Viimeiset päivät

Kuin sinetiksi saamattomuudelle, pääsin vain pikaisesti piipahtamaan Otaniemessä työpaikalla perjantaina. Parit työkaverit tuli nähtyä ja tuli samalla vähän sössittyä tietämättäni myös paluulentojen lippujen kanssa.

Onneksi perjantai-ilta palautti kuitenkin hyvän mielen takaisin matkalaisen kasvoille, kun oli tiedossa hyvää seuraa ja loistavaa ruokaa! Ne illanistujaiset eivät koskaan ole pettymys ja jos vain kutsutaan tulen kyllä vastaisuudessakin paikalle (vink vink!).

Lauantai menikin jo vähän murehtiessa sunnuntain aikaista lähtöä ja sitä, että seuraavan kerran näkisin Suomen todennäköisesti vasta joulukuussa.

Lähtösäätö

Sunnuntaina jonotettuamme kuskin kanssa check-in-jonossa kotvasen, kävi ilmi etteivät ne lentoni tapahtuneetkaan e-lippujen kautta vaan minulla olisi pitänyt olla paperiliput. Tässä vaiheessa tajusin, että ne ovat varmastikin siellä labrassa vaikkei niitä postipinossa eikä vanhalla työpöydällä ollutkaan (ne olivat sihteerin pöydällä). Pientä loppusäätöä siis taas tarvittiin (105€), että matkaan päästiin.

Itse matkassa ei sitten ollutkaan mitään ongelmia. Lennot ajoissa, Heathrowlla ei ollut vielä tapahtunut mitään ja Santa Féhen pääsin joutumatta ukkosmyrskyyn.

Conclusions

Ilman loman viivästymistä ja tuota kipeänä oloa, olisi loma ollut erinomainen, nyt se oli vain hyvä. Viherlaakson asuntokin sai viimein seuraa uudesta asukista, joten itse asiassa aika moni asia meni hyvinkin. Ensi kerralla pitäisi olla enemmän aikaa (kop kop) ja silloin ei ole ehkä niin kovat ennakko-odotukset kuin tämän ekan reissun suhteen, joten erinomainen on saavutettavissa. Kiitos kaikille, jotka tekivät lomastani näinkin hyvän, erityiskiitokset tietysti jälleen Millalle!

Ainiin, jos se sukkanauhan nappaaminen mitään merkkaa, niin seuraavat häät ovatkin sitten omani! Jeah right, ei se tässä suvussa kyllä ihan niin toimi!