Birmingham ja paluu sieltä

Aloitellaan nyt vaikka taas sillä hyvin ajankohtaisella aiheella eli lentämisellä. Kuten kaikki uutisia lukeneet ovat huomanneet, on varsinkin täällä puolen Atlantia tapahtunut vaikka mitä lentokentillä. Ilmeisesti huomioni vain vähäisistä tiukennuksista turvatarkastuksiin oli aivan oikea, jos täällä on koneeseen saatu kuljetettua dynamiittiakin. Nyt sitten vielä tapahtui tämä pienkoneen maahansyöksy. Ei näytä lentoliikenteen lähitulevaisuus taaskaan oikein ruusuiselta.

Menomatkalla Birminghamiin oli yksi matkalaukuistani joutunut TSA:n (Transportation Security Administration) erikoiskäsittelyyn, mutta paluumatkalla taas ei ollut mitään kummallista. Tai siis paitsi se, että se varasin vieläkin liikaa aikaa lähtöselvityksiin. Joko matkaajat nyt sitten karsastavat lentelyä (toisaalta lennot ovat aina olleet täynnä) tai sitten kaikki ovat kiltisti seuranneet tiedottelua (eli ovat tietoisia neste-geeli-kiellosta), sillä ei taaskaan jonoa lähtöselvitykseen eikä turvatarkastukseen. Taksista poistumisen jälkeen taisin olla alle vartissa lähtöportilla. Ilokseni huomasin kuitenkin, että B'hamin lentokentällä on ravintolatoiminta laajentunut myös B-terminaaliin.

Oleskelu B'hamissa meni tälläkin kertaa pääosin työskentelyn merkeissä. Labrassa hengasin pitkään ja loppuillan löhösin katsoen aivottomana näköradiota. Eniten aikaa veivät Teho-osaston uusinnat (siis ajalta ennen kuin aloitin sarjan seuraamisen eli olivat uusia jaksoja minulle), Myytinmurtajat (esittivät piru vieköön useita jaksoja putkeen), Pimp My Ride (sama vika kuin edellisessä) sekä History Channel kokonaisuudessaan. Onneksi telkkari ei ole käytössä Santa Féssä!

Tärkein syy tämän kertaiseen reissuun oli professorivierailu TKK:lta, mikä tietenkin muutti ilokseni perjantain ohjelmaa hieman mielenkiintoisemmaksi. Koska isännällämme (UAB:n labran pomo) oli muuta menoja, saimme "vapaata" aikaa lounaan jälkeen. Valitsimme kohteeksemme kaupungin keskustassa sijaitsevan Birmingham Civil Rights Instituten.Kyseessä on museo, joka esittelee hyvin kattavasti USA:n rotuerottelun ja ihmisoikeusliikkeen historiaa. Esittely hoitui ainakin omasta mielestäni kiinnostavalla tavalla ja jotenkin sitä jäi lueskelemaan jokaisen tietotaulun ja pysähtyi katsomaan kaikki videopätkät (esim. Kingin "I Have a Dream"-puhe). Tähän pieneen museokierrokseen kulutimmekin aikaa melkein kolme tuntia. Enemmänkin olisi voinut mennä, mutta museo meni kiinni, joten jouduimme poistumaan paikalta. Tämä aikainen sulkemisaika (5pm) olikin ollut sy siihen, että vierailuni viivästyi tänne asti. Olisin kovasti halunnut käydä paikan matkamuistomyymälässä, mutta koska sekin meni kiinni samaan aikaan, olen varmaan tuolla uudelleenkin piipahtamassa.

Museon vierestä löytyy yksi tämä ihmisoikeusliikeen aikaisen liikehdinnän ikäviä historiallisia maamerkkejä : 16th Street Babtist Church. Kyseinen kirkko oli nyt remontin alla ja ilmeisesti sitä ollaan samalla muuttamassa museoksi. Tämä kaupungin ensimmäinen mustille rakennettu kirkko on varmaankin (joillekin) tunnetumpi siellä tapahtuneesta pommi-iskusta. Vuonna 1963 tapahtuneessa Klux Klux Klaanin iskussa 22 lasta loukkaantui ja neljä tyttöä kuoli, josta tapahtuma muistetaankin. Kyseistä tapahtumaa pidetään yhtenä ihmisoikeusliikkeen käännepisteenä.
Historiapläjäyksen jälkeen lähdimme kävellen tutustumaan downtowniin tai paremminkin etsimään jotain paikkaa jossa istahtaa ja nauttia kylmä olunen. Ilman paikallisopasta tehtävä osoittautuikin hyvin hankalaksi tehtäväksi. Minähän en tosiaan ole kaupunkiin tutustunut muuten kuin kampusalueella liikkuen. Tiesimme, että keskustassa pitäisi olla ravintoloita. Ikävä kyllä joko kävelimme väärään suuntaan tai väärällä alueella, koska eteemme ei tullut muita kuin pikaruokapaikkoja. Koska etsintä osoittautui näin hankalaksi, päätimme vain suunnata kampusalueelle (josta sentään tiesin jonkun paikan). Matkalla löysimme pari museosta tuttua paikkaa ja muutenkin sai nähtyä vähän minkälainen se kaupungin keskusta oli (tyhjä).

Emme lopulta viitsineet kävellä sinne minne olimme suunnitelleet vaan kampusalueelle päästyämme menimme ensimmäiseen eteentulleen hotellin aulabaariin. Itse menin suoraan pöytään istumaan ja professori Holappa kävi ostamassa tiskiltä oluet. Juomien tullessa tapahtui ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen se, että minulta kysytään papereita alkoholijuomien yhteydessä! En oikeasti muista milloin tämä olisi viimeksi tapahtunut. Onneksi oli mukana New Mexicon ajokortti. Jotenkin luulen, että tämä taitaa olla vain maan tapa (eli jos joku muu käy ostamassa juomat), koska 1) en mä nyt niin nuorelta voi näyttää ja 2) ostajalta ei mitään papereita kysytty.

B'hamissa alkaa jo jotenkin osata olla, vaikka paikallisten etelän murre aiheuttaakin vielä hieman hankaluuksia ekana päivänä. On ikävä ettei seuraavan reissun ajasta ole mitään aavistusta. Voi olla etten tämän vuoden puolella siellä tule käymään.