1) ...sain hoidettua (toivottavasti) viimeisen viranomaisasian
Olinkin sitten saanut tätä asiaa lykättyä (tietoisesti ja vahingossa) näinkin pitkälle. Olin kyllä merkinnyt tehtävälistaani, että minun pitää hankkia Uuden Meksikon ajokortti. En tätä nyt kuitenkaan voinut hakea heti ensimmäisinä päivinä, koska olin saanut USA:n pomoltani jo ennen maahan saapumista ohjeet. Hän oli kysynyt sähköpostitse mitä ulkomailta maahan tulevan pitää tehdä saadakseen täällä ajokortin. Tärkein hidaste oli ollut sosiaaliturvanumero (SSN). Vaikka sitä ei muualla tullutkaan hirveästi tarvittua (asunto, pankki, auton hankinta), niin olin jotenkin ymmärtänyt, että MVD (Motor Vehicle Division) olisi hieman tiukempi.
Odottelin kiltisti, että sain hommattua heiltä saadussa sähköpostissa mainitut asiat eli SSN, kaksi todistetta asumisestani New Mexicossa (vuokrasopimus + sähkölasku), passi, viisumi ja kansainvälinen ajokortti. Viestissä myös mainittiin, että jos tämä kansainvälinen ajokortti on voimassa oleva, ei hakijan tarvitse tehdä kirjallista eikä ajokoetta. Jos hakija on yli 25 vuotias, ei tarvitsisi käydä myöskään liikennekasvatuskurssia. Asiat siis vaikuttivat siltä, että menen toimistolle, sanon haluavani kortin, läväytän paperit tiskiin ja he antavat mulle vastineeksi yhden muoviläpyskän. Ei tainnut asiat oikein mennä näin, koska asiasta kirjoittelen.
Ongelmia alkoi ilmetä, kun asiasta (ajokortin hankinnasta) puhuin töissä viereisen pöydän kaverin (Satyanarayana) kanssa. Hän kertoili, että joutuisinkin tekemään kirjallisen kokeen. Asia oli kuulemma tullut selville, kun hän oli selvitellyt puhelimitse kuinka hänen vaimonsa saisi samaisen kortin. Näiden epäselvien tietojen takia päätin ottaa asiasta selvää eli lähdin samantien käymään MVD:n toimistolla. Paikka meni kiinni, kuten kaikkien kunnon virastojen pitää mennäkin, klo 16.00. Saavuin paikalle 16.03.
Sitten vierähtikin taas viikko. Syynä oli käyttämäni ohjelmiston koulutuskurssi, joka esti sopivasti töistä lähdön ennen neljää (eikä ruokiksella oikein viitsinyt). Neljän päivän kurssin päätyttyä tein sitten uuden reissun. Paikan ovet olivat auki (15.30) ja pääsin sisälle. Odotustilassa ei ollut tietenkään mitään opasteita mitä pitää tehdä, tylsistyneen (syyn tylsistymiseen tulisin ymmärtämään) näköiseltä herralta kysyttäni, päädyin odottelemaan toisen asiakkaan kanssa tyhjälle tiskille. Pian paikalle saapui intoa puhkuen virkailija, joka ensin ajettuaan edellä olleen kaverin takaisin lääkärille hakemaan uutta selvitystä johonkin asiaan, otti minut vastaan.
Selitin asiani ja näytin paperini. Mukana oli kaikki tarvittavat, mikä oli hyvä, mutta työkaverin huhut olivat pitäneet paikkansa, joutuisin tekemään kirjallisen kokeen! Vastaus kysymykseen, kuinka pitkään kokeen tekemiseen menee, oli simppeli "kuinka nopea olet?". Koska kello oli mitä oli, päätin tulla myöhemmin, koska en ennen neljää kuitenkaan sitä saisi valmiiksi. Ajattelin myös, että olisi ehkä hyvä lukea vähän osavaltion tiesäädöksiä, kun ei ollut aiemmin tullut luettua =)
Laiskuus tai pelko epäonnistumisesta viivästyttivät paluutani toimistoon. Ystävien kannustavat kommentit ("jos siellä 16 vuotias saa kortin, niin mikset sinäkin") ja "New Mexico Drivers Manual" nettiopuksen tiedot mielessäni, sain raahattua itseni sitten tällä viikolla takaisin. Saavuin toimistolle noin 9.30. [0 min]
Jonotuksen jälkeen, selitin asiani virkailijalle ja kuten aiemminkin sain vastauksen, että kaikki tarvittavat paperit on tässä, mutta joutuisin tekemään kirjallisen kokeen. Ok. Minut ohjattiin koneelle, annettiin opastus ja pyydettiin tulemaan sitten aiemmalle tiskille, kun olen kokeen tehnyt. [10 min]
Koe oli vähän samanlainen kuin Suomen vastaava (jos oikein muistan). Monivalintakysymyksiä pikkukuvilla avitettuina. Pääpaino näytti olevan turvavöiden käytössä (täällä on turvavyöpakko : ainakin kaksi suoraa kysymystä), keltaisen valon merkityksessä ja alkoholin/huumeiden vaikutuksissa. Koska en halunnut odotella viikkoa uusintayritykseen, tarkistelin koetta uudemman kerran (ja myöskin siksi, että tiskillä jonne piti mennä, oli liian pitkä jono : kivempi sitä on istuskella kuin seistä). Kun jono oli hävinnyt, lopetin kokeen ja siirryin sinne. [40 min]
Virkailija sanoi iloisena, että kirjallinen oli mennyt läpi ja, että nytten minun sitten pitäisi tehdä sitten se ajokoe... Mitä [valitsemasi kirosana]! Luulen, että ilmeestäni pystyi lukemaan mitä ajattelin, koska virkailija sanoi, että asia voidaan kyllä tarkistaa, ennen kuin itse kommentoin asiaa. Paikalla ei tosin ollut ketään muuta, joten jouduin odottelemaan. Kaivoin esille saamani sähköpostin, jossa sanottiin ettei itse asiassa mitään kokeita olisi tarvittu. Virkailija, tämän luettuaan ja toiselta virkailijalta lopulta varmistettuaan, myöntyi siihen ettei ajokoetta tarvita (ihan jees, koska kokeita ilmeisesti voi ajaa vain parina päivän viikossa ja nyt ei ollut kumpikaan niistä päivistä). Minulle annettiin jonotusnumero seuraavalle tiskille. Numeroni oli 98. [47 min]
Vuorossa oli numero 70. Ajan tappamiseen oli vaikka kuinka paljon vaihtoehtoja : luonnon tiiraaminen ikkunasta (hiekkaa ja naapuritalon seinä), lehtien lukeminen (yksi paikallinen ilmaisjakelulehti, ei edes viikkoa vanhempi), tiskillä asioivien ongelmien kuuntelu (pakistaniherraa oli pyydetty tulemaan ajokokeeseen, vaikka oli väärä päivä, odottelin mielenkiinnolla kuinka pitkään virkailijalla kestää hermot ennen kuin hälyttää vartijat, mitä ei tapahtunut), erään herran iskuyritykset paikan ainoaa blondia naishenkilöä kohtaan (loppuivat vasta, kun tämän kolmen lapsen ja yhtä masussaan kantavan rouvan numero huudettiin) ja ehkä se kiinnostavin eli espanjan opettelu kuulutusäänityksen perusteella (numero ja tiski minne mennä sanottiin ensin englanniksi ja sitten espanjaksi : espanja on toinen virallinen kieli täällä). Aika vierähti näiden aktiviteettien kanssa kuin siivillä. [2h 22min]
Seuraava ongelma itse kortin saamisessa olikin sitten mittayksiköistä johtuva. En tietenkään enää muistanut mitä ne pituuteni ja painoni olivatkaan näissä täällä käytettävissä. Onneksi ei tainnut olla niin iso ongelma, virkailija veikkasi ja mä sanoin, että kai se on hyvä. Nyt on sitten ajokortissa miniversio Petristä (184 cm ja 95 kg, saatte arvailla mitkä on oikeat mitat). Koska luotto/pankkikorttia ei voinut käyttää (ei tietenkään virastossa, kun kaikkialla muualla ei käteistä lähes koskaan tarvitse, kai tässä on joku logiikka...). Onneksi oli sentään jotain lompakossa, ei kuitenkaan kahdeksan vuoden korttia varten. Nyt on vain neljän vuoden. Kuva (naps!), allekirjoitus lukulaitteeseen ja kortti pullahti koneesta hyppysiini.
Jes. [2h 30min]
Pienenä yksityiskohtana suomalaisen ajokorttini viimeistä voimassaolopäivää (23.4.2049) ei oikein meinattu hyväksyä. Onneksi oli sentään se kansainvälinen lupa asioita selkeyttämässä. Toivottavasti en ole tosiaankaan unohtanut mitään tärkeää viranomaisasiaa. Ei jaksa enää.
2) ...näin futista suorana TV:stä
Kutsuin itseni katsomaan työkaverille lauantaiksi potkista. Mukavasti meni, vaikka emme ensin meinanneet löytääkään kanavaa miltä ottelut olisivat tulleet. Miltään amerikkalaiselta ei löytynyt (kalastusta, college-baseballia ja drag racingia kyllä), joten katsoimme meksikolaiselta. Selostajia oli hauska kuunnella vaikkei mitään ymmärtänytkään, eläytyivät sen verran rattoisasti.
Vähän jäi kyllä ihmetyttämään miksei amerikkalaisilta kaapelikanaviltakaan tullut Italia - USA ottelua suorana. En oikein muutenkaan ymmärrä tätä amerikkalaisten urheilutouhotusta. Jotenkin tuntuu, että vain amerikkalainen potkis ja baseball kiinnostavat. Oikea potkis, koris (NBA:n finaalit käynnissä) ja muut lajit ei tunnu olevan mitään muuta kuin kanavatäytettä.
Ei oikein vain ymmärrä.
Olinkin sitten saanut tätä asiaa lykättyä (tietoisesti ja vahingossa) näinkin pitkälle. Olin kyllä merkinnyt tehtävälistaani, että minun pitää hankkia Uuden Meksikon ajokortti. En tätä nyt kuitenkaan voinut hakea heti ensimmäisinä päivinä, koska olin saanut USA:n pomoltani jo ennen maahan saapumista ohjeet. Hän oli kysynyt sähköpostitse mitä ulkomailta maahan tulevan pitää tehdä saadakseen täällä ajokortin. Tärkein hidaste oli ollut sosiaaliturvanumero (SSN). Vaikka sitä ei muualla tullutkaan hirveästi tarvittua (asunto, pankki, auton hankinta), niin olin jotenkin ymmärtänyt, että MVD (Motor Vehicle Division) olisi hieman tiukempi.
Odottelin kiltisti, että sain hommattua heiltä saadussa sähköpostissa mainitut asiat eli SSN, kaksi todistetta asumisestani New Mexicossa (vuokrasopimus + sähkölasku), passi, viisumi ja kansainvälinen ajokortti. Viestissä myös mainittiin, että jos tämä kansainvälinen ajokortti on voimassa oleva, ei hakijan tarvitse tehdä kirjallista eikä ajokoetta. Jos hakija on yli 25 vuotias, ei tarvitsisi käydä myöskään liikennekasvatuskurssia. Asiat siis vaikuttivat siltä, että menen toimistolle, sanon haluavani kortin, läväytän paperit tiskiin ja he antavat mulle vastineeksi yhden muoviläpyskän. Ei tainnut asiat oikein mennä näin, koska asiasta kirjoittelen.
Ongelmia alkoi ilmetä, kun asiasta (ajokortin hankinnasta) puhuin töissä viereisen pöydän kaverin (Satyanarayana) kanssa. Hän kertoili, että joutuisinkin tekemään kirjallisen kokeen. Asia oli kuulemma tullut selville, kun hän oli selvitellyt puhelimitse kuinka hänen vaimonsa saisi samaisen kortin. Näiden epäselvien tietojen takia päätin ottaa asiasta selvää eli lähdin samantien käymään MVD:n toimistolla. Paikka meni kiinni, kuten kaikkien kunnon virastojen pitää mennäkin, klo 16.00. Saavuin paikalle 16.03.
Sitten vierähtikin taas viikko. Syynä oli käyttämäni ohjelmiston koulutuskurssi, joka esti sopivasti töistä lähdön ennen neljää (eikä ruokiksella oikein viitsinyt). Neljän päivän kurssin päätyttyä tein sitten uuden reissun. Paikan ovet olivat auki (15.30) ja pääsin sisälle. Odotustilassa ei ollut tietenkään mitään opasteita mitä pitää tehdä, tylsistyneen (syyn tylsistymiseen tulisin ymmärtämään) näköiseltä herralta kysyttäni, päädyin odottelemaan toisen asiakkaan kanssa tyhjälle tiskille. Pian paikalle saapui intoa puhkuen virkailija, joka ensin ajettuaan edellä olleen kaverin takaisin lääkärille hakemaan uutta selvitystä johonkin asiaan, otti minut vastaan.
Selitin asiani ja näytin paperini. Mukana oli kaikki tarvittavat, mikä oli hyvä, mutta työkaverin huhut olivat pitäneet paikkansa, joutuisin tekemään kirjallisen kokeen! Vastaus kysymykseen, kuinka pitkään kokeen tekemiseen menee, oli simppeli "kuinka nopea olet?". Koska kello oli mitä oli, päätin tulla myöhemmin, koska en ennen neljää kuitenkaan sitä saisi valmiiksi. Ajattelin myös, että olisi ehkä hyvä lukea vähän osavaltion tiesäädöksiä, kun ei ollut aiemmin tullut luettua =)
Laiskuus tai pelko epäonnistumisesta viivästyttivät paluutani toimistoon. Ystävien kannustavat kommentit ("jos siellä 16 vuotias saa kortin, niin mikset sinäkin") ja "New Mexico Drivers Manual" nettiopuksen tiedot mielessäni, sain raahattua itseni sitten tällä viikolla takaisin. Saavuin toimistolle noin 9.30. [0 min]
Jonotuksen jälkeen, selitin asiani virkailijalle ja kuten aiemminkin sain vastauksen, että kaikki tarvittavat paperit on tässä, mutta joutuisin tekemään kirjallisen kokeen. Ok. Minut ohjattiin koneelle, annettiin opastus ja pyydettiin tulemaan sitten aiemmalle tiskille, kun olen kokeen tehnyt. [10 min]
Koe oli vähän samanlainen kuin Suomen vastaava (jos oikein muistan). Monivalintakysymyksiä pikkukuvilla avitettuina. Pääpaino näytti olevan turvavöiden käytössä (täällä on turvavyöpakko : ainakin kaksi suoraa kysymystä), keltaisen valon merkityksessä ja alkoholin/huumeiden vaikutuksissa. Koska en halunnut odotella viikkoa uusintayritykseen, tarkistelin koetta uudemman kerran (ja myöskin siksi, että tiskillä jonne piti mennä, oli liian pitkä jono : kivempi sitä on istuskella kuin seistä). Kun jono oli hävinnyt, lopetin kokeen ja siirryin sinne. [40 min]
Virkailija sanoi iloisena, että kirjallinen oli mennyt läpi ja, että nytten minun sitten pitäisi tehdä sitten se ajokoe... Mitä [valitsemasi kirosana]! Luulen, että ilmeestäni pystyi lukemaan mitä ajattelin, koska virkailija sanoi, että asia voidaan kyllä tarkistaa, ennen kuin itse kommentoin asiaa. Paikalla ei tosin ollut ketään muuta, joten jouduin odottelemaan. Kaivoin esille saamani sähköpostin, jossa sanottiin ettei itse asiassa mitään kokeita olisi tarvittu. Virkailija, tämän luettuaan ja toiselta virkailijalta lopulta varmistettuaan, myöntyi siihen ettei ajokoetta tarvita (ihan jees, koska kokeita ilmeisesti voi ajaa vain parina päivän viikossa ja nyt ei ollut kumpikaan niistä päivistä). Minulle annettiin jonotusnumero seuraavalle tiskille. Numeroni oli 98. [47 min]
Vuorossa oli numero 70. Ajan tappamiseen oli vaikka kuinka paljon vaihtoehtoja : luonnon tiiraaminen ikkunasta (hiekkaa ja naapuritalon seinä), lehtien lukeminen (yksi paikallinen ilmaisjakelulehti, ei edes viikkoa vanhempi), tiskillä asioivien ongelmien kuuntelu (pakistaniherraa oli pyydetty tulemaan ajokokeeseen, vaikka oli väärä päivä, odottelin mielenkiinnolla kuinka pitkään virkailijalla kestää hermot ennen kuin hälyttää vartijat, mitä ei tapahtunut), erään herran iskuyritykset paikan ainoaa blondia naishenkilöä kohtaan (loppuivat vasta, kun tämän kolmen lapsen ja yhtä masussaan kantavan rouvan numero huudettiin) ja ehkä se kiinnostavin eli espanjan opettelu kuulutusäänityksen perusteella (numero ja tiski minne mennä sanottiin ensin englanniksi ja sitten espanjaksi : espanja on toinen virallinen kieli täällä). Aika vierähti näiden aktiviteettien kanssa kuin siivillä. [2h 22min]
Seuraava ongelma itse kortin saamisessa olikin sitten mittayksiköistä johtuva. En tietenkään enää muistanut mitä ne pituuteni ja painoni olivatkaan näissä täällä käytettävissä. Onneksi ei tainnut olla niin iso ongelma, virkailija veikkasi ja mä sanoin, että kai se on hyvä. Nyt on sitten ajokortissa miniversio Petristä (184 cm ja 95 kg, saatte arvailla mitkä on oikeat mitat). Koska luotto/pankkikorttia ei voinut käyttää (ei tietenkään virastossa, kun kaikkialla muualla ei käteistä lähes koskaan tarvitse, kai tässä on joku logiikka...). Onneksi oli sentään jotain lompakossa, ei kuitenkaan kahdeksan vuoden korttia varten. Nyt on vain neljän vuoden. Kuva (naps!), allekirjoitus lukulaitteeseen ja kortti pullahti koneesta hyppysiini.
Jes. [2h 30min]
Pienenä yksityiskohtana suomalaisen ajokorttini viimeistä voimassaolopäivää (23.4.2049) ei oikein meinattu hyväksyä. Onneksi oli sentään se kansainvälinen lupa asioita selkeyttämässä. Toivottavasti en ole tosiaankaan unohtanut mitään tärkeää viranomaisasiaa. Ei jaksa enää.
2) ...näin futista suorana TV:stä
Kutsuin itseni katsomaan työkaverille lauantaiksi potkista. Mukavasti meni, vaikka emme ensin meinanneet löytääkään kanavaa miltä ottelut olisivat tulleet. Miltään amerikkalaiselta ei löytynyt (kalastusta, college-baseballia ja drag racingia kyllä), joten katsoimme meksikolaiselta. Selostajia oli hauska kuunnella vaikkei mitään ymmärtänytkään, eläytyivät sen verran rattoisasti.
Vähän jäi kyllä ihmetyttämään miksei amerikkalaisilta kaapelikanaviltakaan tullut Italia - USA ottelua suorana. En oikein muutenkaan ymmärrä tätä amerikkalaisten urheilutouhotusta. Jotenkin tuntuu, että vain amerikkalainen potkis ja baseball kiinnostavat. Oikea potkis, koris (NBA:n finaalit käynnissä) ja muut lajit ei tunnu olevan mitään muuta kuin kanavatäytettä.
Ei oikein vain ymmärrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti