Previously on... [Osa 3 : Taistelu aikaa vastaan eli ensimmäiset kaksi viikkoa]

Suunnitelmanani oli olla ensin kaksi viikkoa Santa Féssä ja sitten siirtyä kahdeksi viikoksi Birminghamiin (Alabama, jos joku ei ole vieläkään tietoinen). Liput olivat Birminghamiin jo. Näinä kahtena viikkona oli töiden lisäksi jonkun verran muutakin tekemistä tiedossa, joista tärkeimmät olivat varmastikin : pankkitili, kämppä ja auto.

Ja tuossa järjestyksessä, koska kämppää ja autoa ei saa ilman pankkitiliä. Ikävä kyllä saattoi olla niin, että pankkitiliä ei saisi ilman sosiaaliturvatunnusta, jota taas ei voisi saada noiden kahden viikon aikana.

Autoasiahan piti alunperin mennä näin. Otan lainaa Suomesta ja ostan menopelin siellä, joka toimitetaan tänne. Verovapaa, kun sinne takaisin palaan. Suunnitelma ei oikein pitänyt johtuen useasta asiasta (kiire, lainan saannin hankaluus ja toimistusajat esimerkiksi). Eli olin siirtynyt vaihtoehtoon B : osta halpa käytetty.

Vuokra-auton olin hommannut viikoksi (koska näin pitkän vuokrauksen TKK:n rahoituspuoli hyväksyi). Viikko kului ilman auton löytymistä. Sain viimeisinä hetkinä (olin jo löytänyt varmaan halvimman mahdollisen autovuokraamon ja varannut auton sieltä toiseksi viikoksi) työkaverin kautta selville, että alueen suurimmat autoliikkeet tyhjentävät varastojaan tulevana viikonloppuna. Päätin käydä katselemassa vähän hintatasoa ja laatua. Ei sitä vielä tarvitse ostaa, kun olin jo vuokrannut menopelin toisellekin viikolle.

Luulin, että autot olisivat täällä Ameriikassa isoja ja että mullekin löytyisi semmoinen johon mahtuu sisälle. Kyllä ne maasturit ovatkin mutta joko ne muut oli piilotettu jonnekin tai sitten ne oli sitten jo myyty, sillä kaikki mun hintaluokan vaihtoehdot olivat kyllä pieniä! Jos sattui mahtumaan edes istumaan sisälle (useaan en mahtunut) oli joku yleensä siirtänyt kattoa puoli metriä liian matalalle. Kierreltyäni puolisen tuntia ja kokeiltuani tusinan verran liian pieniä tai hyvin huonokuntoisia autoja, olin jo matkalla pois alueelta (Santa Fén rodeakeskus!), kun hyvin asiakaspalveluhenkinen automyyjä kysyi tarvitsenko apua.

Tähän kysymykseenhän sitä yleensä vastaan, että "ei kiitos, katselin vain". En tiedä mikä oli (kohtalo?), koska sanoin että "eikö teillä ole muita kuin pieniä autoja täällä". Myyjä tiedusteli vähän enemmän. Kerroin mitä etsin (halpaa, semmoista mihin mahtuu sisälle ja jonka liikuttamiseen ei tarvittaisi omaa öljyesiintymää) ja kerroin noista tusinasta tosi huonoista kokeiluista. Myyjä, mietittyään hetken, vei hieman sivummalla olevien hieman vanhempien amerikkalaisten autojen luo ja rupesihan niitä isompia autoja löytymään! Joku oli vain vienyt ne kauas pääkulkureiteistä.

Ilmeisesti tässä eteenpäin mulla ei ollut enää osaa eikä arpaa, sillä vaikka en ollut ostamaan tullutkaan huomasin kohta istuvani myyntiteltassa kirjoittamassa ostopapereita.

Tulin sitten ostaneeksi itselleni syntymäpäivälahjan.
Ihka ensimmäisen autoni.
Oho.

Luottokortti vinkui (kyllä American Express on kiva, kun ei ole ennakkoon asetettuja kuukausirajoja, kiitos tästäkin vinkistä Sami) ja olisin voinut ajaa auton "kotiin". Jos olisi siis koti ollut tai jos ei olisi ollut sitä vuokra-autoa, jonka jouduin palauttamaan Albuquerqeen! Lähempänä ei ollut enää juuri sen firman vuokraamoja auki, joten jouduin ajamaan sen vuokra-auton ABQ:n lentokentälle ja tulemaan pikkubussikyydillä takaisin. Onneksi bussikuski oli hyvällä tuulella ja suostui koukkaamaan normaalilta reitiltä sinne rodeokeskukselle.

Yksi viikko, yksi tehtävä suoritettu. Tässä tulisi kiire. Pitäisi olla hieman ahkerampi.

Jostain syystä sitä ei vain oikein saanut työpäivien jälkeen mitään tehtyä. Pankkiinkin ennätin ainoastaan, koska löysin yhden paikan joka oli auki hieman pidempää. Syykin selvisi, kun paikan lopulta löysin : sehän on ruokakaupan (auki kuudesta aamulla puoleen yöhön) yhteydessä ja siksi auki hieman pidempää (ei kuitenkaan puoleen yöhön). Itse asiassa en uskonut asian eli pankkitilin avaamisen onnistuvan, koska mulla ei ollut vielä sosiaaliturvatunnusta. Pankkipisteen johtaja oli kuitenkin oikein leppoisa mies, joka nykyäänkin vielä moikkaa ja tulee kyselemään kuulumisia aina kun näemme. Sanoi, että no problem, kunhan tulen parin kuukauden sisällä eli sitten kun sen numeron saan, sen ilmoittamaan, niin kaikki hyvin. Eikä se kämpän puuttuminenkaan ollut mikään ongelma, työpaikan osoitetta voi käyttää ihan hyvin. Ja olisin saanut ties mitä korttia saman tien tilattua, jos siltä olisi tuntunut. Päätin kyllä, ettei uutta luottokorttia tarvita vaan otin vain automaattikortin (sitä on vieläkin niin vanhanaikainen, ettei halua olla vain noiden muoviläpysköiden varassa).

Jes, kaksi kolmesta tärkeimmästä hoidettu.

Vaikka hotelliasuminen alkoi ottaa jo pannuun aika pahasti, ei kämppää tuntunut löytyvän. Vaihtoehdot joko liian kalliita (oli budjetti, jota en oikein halunnut ylittää), kaukana (ei sitä halua ajella töihin liian pitkiä aikoja) tai sitten kukaan ei vain vastaa puhelimeen eikä soita takaisin (olisikohan syynä ollut suomalainen puhelinnumero). Viimein sain löydettyä kaksi vaihtoehtoa, jotka pystyi jakamaan helposti : halpa ja kallis. Tällä kertaa halpa oli se ykkösvaihtoehto, koska siinä hintaan sisältyi netti. Kalliimmassa oli hieman enemmän ylimääräistä tarjottavaa (kaksi uima-allasta, kaksi racquetball-kenttää ja klubitaloa, josta se ilmainen nettikin löytyisi).

Ehkä olisi pitänyt arvata, että siinä halvemmassa oli jotain mätää, mutta asia selvisi vasta paikan päällä. Ei paikka oli ihan hyvässä kunnossa, ei mitään semmoista. Ongelma oli vain se, että ansaitsin liikaa rahaa!

Kämpät olivat kaupungin rahoittamia ja niihin pääsyssä oli palkkakatto, jonka ylitin. Eka kerta tämäkin. Näin ollen jouduin valitsemaan kalliimman vaihtoehdon. Onneksi pysyy vielä budjetissa.

Kolmas iso tehtävä suoritettu ja vielä ennen kuin Birmingham kutsui (koska sain kirjoitettua vuokrasopimuksen tämä lasketaan, vaikka en siihen muuttanutkaan ennen lähtöä). Kai tämä meni sitten ihan suunnitelmien mukaan.

Mitäköhän sitä siellä syvässä etelässä tapahtuisikaan?
Selviääköhän se seuraavassa "Previously On..." - osassa : Sweet Home Alabama!

Epäilen kovasti.