7. elokuuta 2007

Petrittynyt metsä ja historian havinaa

Pieniä erikoisuuksia Amerikan maasta. Kesäaika on tunnettu tässä maassa, mutta osavaltioiden päätösvalta osoittautuu tässäkin asiassa aika vahvaksi. Arizona ei osavaltiona noudata kesäaikaa. Vaikka se siis on virallisesti Mountain Time ajassa eli samassa kuin New Mexicokin, niin kun New Mexico siirtyy kesäaikaan, ei Arizona semmoista kikkailua tee, vaan oikeasti aika siellä on kesäaikana sama kuin esim. Kaliforniassa eli Pacific Time ajassa. Mutta hommahan ei tähän lopu, vaan koska olemme Amerikassa, asiat voidaan tehdä vieläkin hankalimmiksi. Arizonan sisältä löytyy maan suuriin intiaanireservaatti nimeltä Navajo Nation.
Tämä alue Arizonan sisällä sitten taas noudattaakin kesäaikaa! Tämä onnistuu siksi, että tämä Navajo Nation ja monet reservaattialueet ovat lähestulkoon itsenäisiä valtioita USA:n sisällä, joilla on vahva itsemääräämisoikeus ja se ulottuu esim. tähän aikavyöhykeasiaan. Alueet on varmaan helpoiten verrattavissa näihin oikeisiin osavaltioihin. Nämä reservaatit ovat kuin omia osavaltioitaan. Näin ollen Arizonan sisällä on nyt sitten kesällä alueita joissa on eri aika. Eli hotellista löytynyt kyltti Right time - Arizona time ei ole ihan niin selkeä juttu kuin aluksi kuvittelisi.

Grand Canyon (alla olevassa matkakartassa vihreä reitti) ei ollut reissun ainoa luonnonpuisto, jossa tulin vierailleeksi.
Ensimmäinen näistä muista oli hieman sujuvan reitin ulkopuolella (punainen reitti) ollut Petrified Forest National Park. Puiston nimi tulee siitä, että alueelta on löydetty runsaasti kivettyneitä puunrunkoja ja -palasia. Lukekaa tuolta linkistä ne faktat prosessista, en viitsi edes yrittää.
Mun mielestä ne ei olleet kovin mielenkiintoisia.
Puisto on hyvin iso ja tähän aika pikaiseenkin tutustumiseen meni näppärästi neljä viisi tuntia. Maisemat olivat kyllä paikoin todella hienoja, mutta muuten ei puiston anti ollut kovin mielenkiintoinen. Ehkä siksi jäi vähän huono maku suuhun, vaikka nyt kuvia läpikäydessäni huomaan, että sieltä tuli runsaasti hyviä otoksia.
Mulla oli etukäteen vähän huonot fiilikset Flagstaffin lähellä olleista puistoista (siniset ympyrät), mutta koska jopa Jacob Lake Innissä oli mua suositettu käymään siinä isoimmassa, en tehnyt mitään muutoksia suunnitelmiin. Mikä oli ihan hyvä, sillä paikka oli odotuksia parempi. Puisto on itse asiassa kahden eri alueen yhdistelmä.
Eteläosa on nimeltään Sunset Crater Volcano National Monument ja sen antia on alueella joskus 900 vuotta sitten tapahtuneen suuren tulivuorenpurkauksen maisemat : parit tulivuoret (isoimpana se Sunset Crater) ja isoja laavakenttäalueita.
Pohjoisessa saman tien varrella on taasen Wupatki National Monument, joka keskittyy esittelemään alueella muinoin asuneiden natiiviamerikkalaisten jälkeen jättämiä rakennelmia. En odottanut tästä kovinkaan paljon mitään, yleisesti ottaen noi vanhat kivijalat ei ole kovin kiintoisia, mutta kappas kummaa ei sekään alue mikään tylsä ollut. Ehkä syynä oli se, ettei ne asumusten jämät olleetkaan ihan pelkkiä kivijalkoja vaan niistä pystyi ihan kunnolla hahmottamaan talon kokoa. Eikä ne ihan semmoisia yhden huoneen majoja ollut, niinkuin olin vähän pelännyt, vaan parhaiten säilyneissä raunioissa näki selvästi kaksi ja kolme kerrostakin. Wupatki & Sunset kokonaisuudessaan oikein hyvä visiitti.

Ei kommentteja: