Jos kutsukortissa lukee lokakuun loppupuolella, että "patio opening" tuli hieman omituinen fiilis. Jostain syystä se myös tuntui jotenkin... suomalaiselta.
Viime viikon maanantaina, kun saavuin töihin viime aikaiseen tapaan hieman muita myöhemmin, löysin pöydältäni pienen kirjekuoren. Koska se oli pöydälläni ja siinä luki "Petri" arvelin sen myös olevan minulle osoitettu. Sisältä löytyi kutsukortti ("I'm so happy it's happy hour") ajo- ja muine ohjeineen. Erä asia jäi vähän askarruttamaan, nimittäin se kenen pippaloista oli kyse. En sitä sillä hetkellä sen enempää jäänyt miettimään vaan ajattelin kysäistä asiasta myöhemmin. Perjantaina kotiin töistä palattuani tajusin unohtaneeni koko kysymyksen. Lyhyen mietintätuokion jälkeen pystyin rajaamaan mahdolliset henkilöt muutamaan vaihtehtoon, koska tiesin kuitenkin melko monen henkilön nykyisen asuinpaikan ja olin pannut merkille muutamien työkavereiden lomailun. Mutta jos kutsussa erikseen mainitaan, että juomaa ja ruokaa tarjolla, ei asiaa sen enempää tarvitse miettiä.
Erittäin hyvänä puolena näin myös sen, että juhlapaikka sijaitsi sen verran lähellä, että sen voisi ihan hyvin kävellä. Varsinkin kun tilaisuus oli merkitty alkavaksi jo kahdelta päivällä. Tätä kävelypäätöstä tuki myös lauantain kovin kaunis ilma : pilvetöntä ja melko lämmintä ajankohtaan nähden (arvioisin 15 astetta aurinkoisella puolella katua). Kaunis ilma ei kyllä näyttänyt houkuttelevan muita ihmisiä ulos, siis ainakaan kävellen. Matka meni normaalilla löntystelyvauhdillani noin puolessa tunnissa.
Saavuttuani aidatulle asuinalueelle ja kävellessäni kohti oikeaa taloa, huomasin saaneeni seuraa eräästä hyvin ystävällisestä vapaana olevasta koirasta. Tämä karvaturri nimittäin huomattuaan minut, tuli heti kerjäämään huomiota ja, vaikka kovasti yritin olla kiinnittämättä siihen sen enempää huomiota, jatkoi seuraamistani pidemmänkin matkaa. Koska hänestä ei näyttänyt pääsevän eroon enkä ollut kovin myöhässä, ajattelin vähän rapsuttaa ja samalla katsastaa olisiko kaulassa vaikka jotain osoitetta tai vastaavaa. Nimilaatan löydyttyä selvisi miksi koira vaikutti tutulta ja lopulta myös se kenen juhliin olin menossa. Kyseisen koiran olin nähnyt aiemmin ainakin sekä Jimin luona että toimistolla ja hänen omistajansa oli Amanda (juhlien kuvat eivät oikein olleet edustavia, joten Amandan ja Bachin kuvan löytää sitten ainakin Flow Sciencen sivuilta, "Moving Up" ja toinen kuva ylhäältä).
Jatkoimme haukun kanssa yhdessä matkaa asunnolle ja selvisi, että Bachi (siis se koira) oli hypännyt pihan aidan yli, kun Amanda oli häärännyt keittiössä. No, olen aiemminkin huomannut ettei aidat kyllä mitään koiria tässä kaupungissa pidättele. Ainiin, olin yllätyksekseni ensimmäinen vieras vaikka olin lähtenyt vähän myöhään liikkeelle. Itse pippalot olivat sitten semmoista normaalia illanviettoa jutustelun, syömisen ja juomisen kera. Koska sain puhuttua itselleni kyydin kotiin, ei juhlia tarvinnut onneksi jättää kesken.
Jatkoin hurjan sosiaalista viikonloppua sitten sunnuntaina ruokaseuran muodossa Joelin luona (tai siis Jimin ranchilla, jossa Joel asustelee). Ranchin asukasmäärä on myös kasvanut sitten viime reissun tai ainakin näin on kerrottu. Jimin ja Joelin lisäksi siellä ilmeisesti virallisesti pitää majaa myös joku puolalainen Jessica. Neitoa ei siellä kuitenkaan paljoa näy, koska huhujen mukaan hän oli nopea käänteissään ja löysi heti muuton jälkeisenä viikkona itselleen poikaystävän, jonka luona tuntuu nykyään asuvan. Eli oikeasti en edes tiedä asuuko siellä joku uusi tyyppi.
Jim vain piipahti paikalla pikaisesti väsäämässä jotain ruokaa johonkin nyyttäripippaloon, jonne riensi heti ruuan valmistuttua. Koska Joelin puhelin soi taukoamatta, päädyin ruuan jälkeen viettämään suuren osan ajasta telkkarin ääressä. Meksikon futisliigakatsauksen jälkeen näytti kanava jumittuneen Discovery Channelille. Siltä sitten tulikin katsottua taas pari jaksoa MythBustersia ja puolet jostain Australia-dokumentista, joka kyllä tuntui aikalailla matkailumainokselta. Melkein jo lähdettiin varaamaan lippuja sinne, sen verran hyvä pätkä oli.
Kokonaisuudessa vaihteeksi piristävän sosiaalinen viikoloppu.
Viime viikon maanantaina, kun saavuin töihin viime aikaiseen tapaan hieman muita myöhemmin, löysin pöydältäni pienen kirjekuoren. Koska se oli pöydälläni ja siinä luki "Petri" arvelin sen myös olevan minulle osoitettu. Sisältä löytyi kutsukortti ("I'm so happy it's happy hour") ajo- ja muine ohjeineen. Erä asia jäi vähän askarruttamaan, nimittäin se kenen pippaloista oli kyse. En sitä sillä hetkellä sen enempää jäänyt miettimään vaan ajattelin kysäistä asiasta myöhemmin. Perjantaina kotiin töistä palattuani tajusin unohtaneeni koko kysymyksen. Lyhyen mietintätuokion jälkeen pystyin rajaamaan mahdolliset henkilöt muutamaan vaihtehtoon, koska tiesin kuitenkin melko monen henkilön nykyisen asuinpaikan ja olin pannut merkille muutamien työkavereiden lomailun. Mutta jos kutsussa erikseen mainitaan, että juomaa ja ruokaa tarjolla, ei asiaa sen enempää tarvitse miettiä.
Erittäin hyvänä puolena näin myös sen, että juhlapaikka sijaitsi sen verran lähellä, että sen voisi ihan hyvin kävellä. Varsinkin kun tilaisuus oli merkitty alkavaksi jo kahdelta päivällä. Tätä kävelypäätöstä tuki myös lauantain kovin kaunis ilma : pilvetöntä ja melko lämmintä ajankohtaan nähden (arvioisin 15 astetta aurinkoisella puolella katua). Kaunis ilma ei kyllä näyttänyt houkuttelevan muita ihmisiä ulos, siis ainakaan kävellen. Matka meni normaalilla löntystelyvauhdillani noin puolessa tunnissa.
Saavuttuani aidatulle asuinalueelle ja kävellessäni kohti oikeaa taloa, huomasin saaneeni seuraa eräästä hyvin ystävällisestä vapaana olevasta koirasta. Tämä karvaturri nimittäin huomattuaan minut, tuli heti kerjäämään huomiota ja, vaikka kovasti yritin olla kiinnittämättä siihen sen enempää huomiota, jatkoi seuraamistani pidemmänkin matkaa. Koska hänestä ei näyttänyt pääsevän eroon enkä ollut kovin myöhässä, ajattelin vähän rapsuttaa ja samalla katsastaa olisiko kaulassa vaikka jotain osoitetta tai vastaavaa. Nimilaatan löydyttyä selvisi miksi koira vaikutti tutulta ja lopulta myös se kenen juhliin olin menossa. Kyseisen koiran olin nähnyt aiemmin ainakin sekä Jimin luona että toimistolla ja hänen omistajansa oli Amanda (juhlien kuvat eivät oikein olleet edustavia, joten Amandan ja Bachin kuvan löytää sitten ainakin Flow Sciencen sivuilta, "Moving Up" ja toinen kuva ylhäältä).
Jatkoimme haukun kanssa yhdessä matkaa asunnolle ja selvisi, että Bachi (siis se koira) oli hypännyt pihan aidan yli, kun Amanda oli häärännyt keittiössä. No, olen aiemminkin huomannut ettei aidat kyllä mitään koiria tässä kaupungissa pidättele. Ainiin, olin yllätyksekseni ensimmäinen vieras vaikka olin lähtenyt vähän myöhään liikkeelle. Itse pippalot olivat sitten semmoista normaalia illanviettoa jutustelun, syömisen ja juomisen kera. Koska sain puhuttua itselleni kyydin kotiin, ei juhlia tarvinnut onneksi jättää kesken.
Jatkoin hurjan sosiaalista viikonloppua sitten sunnuntaina ruokaseuran muodossa Joelin luona (tai siis Jimin ranchilla, jossa Joel asustelee). Ranchin asukasmäärä on myös kasvanut sitten viime reissun tai ainakin näin on kerrottu. Jimin ja Joelin lisäksi siellä ilmeisesti virallisesti pitää majaa myös joku puolalainen Jessica. Neitoa ei siellä kuitenkaan paljoa näy, koska huhujen mukaan hän oli nopea käänteissään ja löysi heti muuton jälkeisenä viikkona itselleen poikaystävän, jonka luona tuntuu nykyään asuvan. Eli oikeasti en edes tiedä asuuko siellä joku uusi tyyppi.
Jim vain piipahti paikalla pikaisesti väsäämässä jotain ruokaa johonkin nyyttäripippaloon, jonne riensi heti ruuan valmistuttua. Koska Joelin puhelin soi taukoamatta, päädyin ruuan jälkeen viettämään suuren osan ajasta telkkarin ääressä. Meksikon futisliigakatsauksen jälkeen näytti kanava jumittuneen Discovery Channelille. Siltä sitten tulikin katsottua taas pari jaksoa MythBustersia ja puolet jostain Australia-dokumentista, joka kyllä tuntui aikalailla matkailumainokselta. Melkein jo lähdettiin varaamaan lippuja sinne, sen verran hyvä pätkä oli.
Kokonaisuudessa vaihteeksi piristävän sosiaalinen viikoloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti