Sandia Peak

Ei sitä vieläkään olla pirteitä, mutta ei kai tätä kirjoittelua nyt kantsi liikoja viivytellä. Kaikki ovat kuitenkin käyneet katsomassa sivuja useita kertoja päivässä uutta kirjoitusta odotellessa.

Viime lauantai. Olin jo aiemmin viikolla päättänyt, että kävisin viimein selvittämässä seuraavan Suomen reissuni lentolippujen tilanteen. Niin, siis kesälomalta palatessani, kävi niinkin hassusti, että minulla ei ollut niitä oikeita paperisia lentolippuja kun yritin lentokentällä tehdä lähtöselvitystä. Korvausta vastaan toki sain Finnairin kautta uudet liput, joilla pääsin matkaan, mutta ongelmaksi jäi se, että ensimmäinen etappi paluureissullani joulukuussa lennetään lentoyhtiöllä, joka ei ole yhteistyössä Finnairin kanssa. Näin ollen Finski ei voinut Helsinki-Vantaalla kirjoitella minulle tämän etapin lippuja, vaan etapin Albuquerque - Denver lipussa luki vain "open ticket".

Myöhemmin sain käsiini alkuperäiset liput (ne olivat postitettu metallurgian labraan Otaniemeen, jossa ne oli "piilotettu" sihteerien pöydälle, josta en tietenkään niitä etsinyt) ja Suomen Matkatoimistosta sanottiin, että minun pitäisi käydä selvittämässä tuon ensimmäisen etapin hoitavan lentoyhtiön kanssa, onko kaikki kunnossa. Koska millään lentoyhtiöllä ei tunnu olevan täällä mitään toimistoa, ainoa paikka fyysisesti selvittää asiaa on lentokenttä, tässä tapauksessa Albuquerquen lentokenttä (kts. loppukevennys). Ja kyllä haluan selvittää nämä asiat kasvotusten, koska haluan mahdollisen oikean lentolipun mahdollisimman nopeasti käteeni! Olen huomannut tämän reissun aikana miten posti toimii.

Koska lauantaiaamu venähti taas aika pitkäksi, meinasin taas siirtää ABQ-reissua. Aamupalan syötyäni ja todettuani ikkunasta, että on mitä mainioin ilma (pilvetöntä ja noin 25 astetta normaalia asteikkoa, jälkimmäinen tieto tosin katsottiin netistä), päätin sittenkin hypätä autoon ja ajella isoon kaupunkiin. Kevyt varustus, juotavaa, pari levyä kuunneltavaksi ja tietenkin (useaan kertaan varmistettuna) lentoliput. Tuntia myöhemmin olikin sitten tutustumassa Sunport Internationalin parkkihalliin. Onneksi lentokenttä on pieni, joten myös parkkihalli oli jotenkin jopa meikäläisen kontrolloitavissa. Yllätyksekseni lentokenttä oli myös todella tyhjillään, ilmeisesti tulin paikalle juuri kun lähtöruuhka oli mennyt ohi (klo noin 16 tässä vaiheessa). Pääsin siis Frontier Airlinesin tiskille jonottamatta.

Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa lentoyhtiön tiskillä asioiden selvittäminen oli helppoa. Kerrottuani söpölle virkailijalle asiani ja ojennettuani liput hänelle, kului vain muutama naputtelu, kunnes sain haluamani vastauksen : "everything is OK!".

Tästä ilahtuneena ja koska aikaa tosiaan kului noin 10 minuuttia (johon kuuluu kävely autolta tiskille ja takaisin), päätin pidentää Albuquerquessa vierailuani ja piipahtaa (ainoassa) mieleen tulleessa turistikohteessa, Sandia Peakissa.

Matkalla sinne (siis harhaillessani Albuquerquessa ilman karttaa, olin ajaa yhteen armeijan tukikohtaan) meinasin jo luopua suunnitelmasta ja suunnata vain Santa Féhen vievälle motarille, mutta kun viimein löysin oikealle tielle, päätin käydä ainakin katsomassa missä se lähtöpaikka on.

Sandia Peak on itse asiassa laskettelukeskus. Se sijaitsee Albuquerquen lähivuorilla ja lyhin reitti huipulle on käyttää kaupungin laidalla olevaa Sandia Peak Tramwaytä (veikkaan, että monet kuitenkin laskettelukaudella ajavat vuoren toiselle puolelle). Se turistinähtävyys on juurikin tuo Tramway. Se on ilmeisesti maailman pisin köysirata sekä kokonaispituudeltaan (4467.5 metriä), että yksittäiseltä jänneväliltään (kakkostornilta huipulle, 2353 metriä). Ilmeisesti, koska ainakin tuosta jännevälistä sanottiin että "one of the longest spans" ja tuota kokonaispituuden juttua ei heidän esitteessään sanottu vaan luin sen Wikipediasta. Mutta siitä viis, sillä maisemat olivat kuitenkin sitä mitä olin tullut katsomaan. Hassu pikku yksityiskohta lippujen kanssa oli se, että tuota köysiratamatkaa kutsutaan "lennoksi", jonka huomasi vähän lentokenttäkuulutuksen omaisessa ilmoituksessa

Tässä se "one of the longest spans in the world"
(käy toki katsomassa muutkin kuvat)

Mitäs sitä nyt voisi sanoa. Maisemat olivat aivan mahtavat. Koska lähistöllä ei ole paljoakaan näkyvyyttä rajoittavia nyppylöitä, tuolta huipulta näki hyvinkin kauas. Toivottavasti se välittyy jotenkin kuvista. Hieno paikka! Koska toi laskettelu ei ole lähellä sydäntä, alueen vaellusmahdollisuudet ja maastopyöräreitit tuntuivat kiinnostavammilta. Todennäköisesti en kyllä aio pyörän selkään hypätä (pumppu ei varmaankaan kestäisi sitä tässä korkeudesta), pitänee kysellä onko joku töistä käynyt tuolla kävelemässä joskus.

Onneksi tuli päättettyä käydä tuolla. Piristi päivää kummasti. Nyt voikin taas odottaa viikon verran ennen kuin edes harkitsee tekevänsä jotakin. Ajatuksena on ensi viikonloppuna viedä auto huoltamolle, jotta saan selville mikä sen oikea kunto on.

Loppukevennys paikallisesta ilmaisjakelulehdestä, enklanniksi siis, kertoo pääsyyn miksi lennän aina Albuquerquesta käsin enkä käytä Santa Fén omaa lentokenttää, jonne olisi 10min ajo.

Santa Fe Airport could lose grant money if it doesn't do something to get more passengers - Such as offer flights to somewhere