Matkakirjoitukset lähtevät liikkeelle jonkun verran suunniteltua myöhemmin (ja toisaalta se tuntuu nytkin tökkivän huonon yhteyden takia). Keskeltä metsää ei löytynytkään nettiä ihan niin helposti, mutta siitä myöhemmin (todennäköisesti paljon myöhemmin) ja pikkuhiljaa samoihin aikoihin varmaan tulee myös lisää kuvia näytille.
Matkailukausi lähti liikkeelle siis Itävallasta syyskuun toiselta viikolta. Itävaltaan matka suuntasi yksinkertaisesti siitä syystä, että siellä pidettiin konferenssi, joka on ainakin nimellisesti konferensseista lähimpänä omaa työtäni. SteelSim 2009 tai pidemmältä nimeltään 3rd International Conference on Simulation and Modelling of Metallurgical Processes in Steelmaking järjestetään joka toinen vuosi ja kerää yhteen (pääasiassa Euroopan) simulointiporukkaa kohtuullisen paljon. Tänä vuonna toki taloudelliset syyt estivät useammankin henkilön paikalle pääsyn ja uskoisin ettei konferenssin pitäminen hieman syrjäisessä kolkassa auttanut asiaa. Seuraavalla kerralla konferenssi uudistuu ja yhdistää voimat kolmen muun konferenssin kanssa sekä samalla pitopaikka siirtyy vähän helpommin saavutettavaan paikkaan.
Itse pääsin mukaan vähän vapaamatkustajana, kun en ollut pitämässä yhtään esitystä paikan päällä. Toki olin saanut nimeni mukaan kahteenkin konferenssissa esitettyyn paperiin, mutta stressi oli paljon paljon pienempi. Varsinainen labramme edustaja olikin työhuoneen toinen asukki. Siitä olikin aikaa, kun viimeksi olin konferenssiin matkaamassa jonkun toisen kanssa.
Muutakin totutusta konferenssimatkailusta poikkeavaa oli jo etukäteen tiedossa. Koska Leoben ei ole ihan niitä suurimpia kaupunkeja edes Itävallassa eikä siellä ole näin ollen tietty lentokenttää, ei normaali konferenssiliikkuminen (lentokone + taksi) onnistunut.
Tavallisuudesta poikkeava matkasuunnitelma oli lopulta erittäin mukava lisä reissuun. Alku meni siis kuten normaalistikin eli lensimme suoralla lennolla Helsingistä Wieniin. Lentokentältä hyppäsimmekin sitten lentokenttäbussiin, jonka reitti kulki haluamamme juna-aseman kautta. Itse junamatka Wienistä Leobeniin oli suora ilman junien vaihtoa, joten pystyimme täysin siemauksin nauttimaan todella upeista vuoristonäkymistä, jotka alkoivat viimeistään puolimatkasta.
Leobeniin saavuttuamme ensimmäinen hämmästys oli se, että betonilaatikkomallisen hotellimme vieressä oli täysin ympäristöön (siis sekä betoni että kaupunki) sopimaton kylpylärakennus. Nimikin kertoi toki paljon (Asia Spa), mutta en olisi sen perusteella osannut odottaa kiinalaishenkistä ratkaisua.
Syyn siihen miksi näin oli tehty saattoi löytyä hotellialueen reunalta (siitä mistä tuo edellinen kuva otettiin). Sieltä nimittäin löytyi samanhenkinen portti, joka oli plakaatin perusteella lahja Leobenin sisarkaupungilta, Xuzhou:lta, Kiinasta. Näin kylpylä ei ollut aivan orpona tuon tyylinen, mutta ei ne sinne oikein kuitenkaan sopineet.
Muu Leoben oli taas semmoista kuin oli osannut odottaakin, pieni nukkuva itävaltalaiskaupunki. Moni sanoi, että paikka olisi loistava paikka viettää rauhallisia eläkepäiviä, kun paikka tuntui todella uinuvan pienine kahviloineen ja puistoineen. Voi olla, että kun lukukausi alkaa yliopistolla, paikka vilkastuu merkittävästi (noin puolet keskustan alueesta on itse asiassa yliopistoa). Joka tapauksessa olimme kiertäneet mielestämme koko keskustan alueen noin puolessa tunnissa.
Oltiin paikasta mitä mieltä tahansa, yhdessä asiassa olivat kaikki joiden kanssa juttelin samaa mieltä : paikallinen olut oli erinomaista! Eli ihan mahtava paikka...
Konferenssi meni mukavasti ja järkkäsin vissiin itselleni matkan Ukrainaan ensi keväälle tai ainakin niin innokkaasti mulle matkaohjelmaa jo järkättiin.
Matkailukausi lähti liikkeelle siis Itävallasta syyskuun toiselta viikolta. Itävaltaan matka suuntasi yksinkertaisesti siitä syystä, että siellä pidettiin konferenssi, joka on ainakin nimellisesti konferensseista lähimpänä omaa työtäni. SteelSim 2009 tai pidemmältä nimeltään 3rd International Conference on Simulation and Modelling of Metallurgical Processes in Steelmaking järjestetään joka toinen vuosi ja kerää yhteen (pääasiassa Euroopan) simulointiporukkaa kohtuullisen paljon. Tänä vuonna toki taloudelliset syyt estivät useammankin henkilön paikalle pääsyn ja uskoisin ettei konferenssin pitäminen hieman syrjäisessä kolkassa auttanut asiaa. Seuraavalla kerralla konferenssi uudistuu ja yhdistää voimat kolmen muun konferenssin kanssa sekä samalla pitopaikka siirtyy vähän helpommin saavutettavaan paikkaan.
Itse pääsin mukaan vähän vapaamatkustajana, kun en ollut pitämässä yhtään esitystä paikan päällä. Toki olin saanut nimeni mukaan kahteenkin konferenssissa esitettyyn paperiin, mutta stressi oli paljon paljon pienempi. Varsinainen labramme edustaja olikin työhuoneen toinen asukki. Siitä olikin aikaa, kun viimeksi olin konferenssiin matkaamassa jonkun toisen kanssa.
Muutakin totutusta konferenssimatkailusta poikkeavaa oli jo etukäteen tiedossa. Koska Leoben ei ole ihan niitä suurimpia kaupunkeja edes Itävallassa eikä siellä ole näin ollen tietty lentokenttää, ei normaali konferenssiliikkuminen (lentokone + taksi) onnistunut.
Tavallisuudesta poikkeava matkasuunnitelma oli lopulta erittäin mukava lisä reissuun. Alku meni siis kuten normaalistikin eli lensimme suoralla lennolla Helsingistä Wieniin. Lentokentältä hyppäsimmekin sitten lentokenttäbussiin, jonka reitti kulki haluamamme juna-aseman kautta. Itse junamatka Wienistä Leobeniin oli suora ilman junien vaihtoa, joten pystyimme täysin siemauksin nauttimaan todella upeista vuoristonäkymistä, jotka alkoivat viimeistään puolimatkasta.
Leobeniin saavuttuamme ensimmäinen hämmästys oli se, että betonilaatikkomallisen hotellimme vieressä oli täysin ympäristöön (siis sekä betoni että kaupunki) sopimaton kylpylärakennus. Nimikin kertoi toki paljon (Asia Spa), mutta en olisi sen perusteella osannut odottaa kiinalaishenkistä ratkaisua.
Syyn siihen miksi näin oli tehty saattoi löytyä hotellialueen reunalta (siitä mistä tuo edellinen kuva otettiin). Sieltä nimittäin löytyi samanhenkinen portti, joka oli plakaatin perusteella lahja Leobenin sisarkaupungilta, Xuzhou:lta, Kiinasta. Näin kylpylä ei ollut aivan orpona tuon tyylinen, mutta ei ne sinne oikein kuitenkaan sopineet.
Muu Leoben oli taas semmoista kuin oli osannut odottaakin, pieni nukkuva itävaltalaiskaupunki. Moni sanoi, että paikka olisi loistava paikka viettää rauhallisia eläkepäiviä, kun paikka tuntui todella uinuvan pienine kahviloineen ja puistoineen. Voi olla, että kun lukukausi alkaa yliopistolla, paikka vilkastuu merkittävästi (noin puolet keskustan alueesta on itse asiassa yliopistoa). Joka tapauksessa olimme kiertäneet mielestämme koko keskustan alueen noin puolessa tunnissa.Oltiin paikasta mitä mieltä tahansa, yhdessä asiassa olivat kaikki joiden kanssa juttelin samaa mieltä : paikallinen olut oli erinomaista! Eli ihan mahtava paikka...
Konferenssi meni mukavasti ja järkkäsin vissiin itselleni matkan Ukrainaan ensi keväälle tai ainakin niin innokkaasti mulle matkaohjelmaa jo järkättiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti