Jo ennen lähtöämme konferenssiin, olimme Wangin kanssa panneet merkille, että meillä olisi jokunen tunti luppoaikaa paluumatkalla. Tarkemmin ottaen siis, jos pääsisimme matkaan Leobenistä suurinpiirtein heti kun konferenssi loppuisi, meille jäisi aikaa vähän hengailla Wienin päässä.
Suunnitelma meni melkein heti alkuunsa möngään, kun lähes myöhästyimme junasta. Näin onneksi ei käynyt ja saimme samalla matkaseuraa yhdestä konferenssiin väestä. Matka kului jutellen ja jälleen maisemia ihaillen.
Wienissä reittimme erkanivat ja jatkoimme Wangin kanssa aiempien suunnitelmiemme kanssa. Tai siis eihän meillä ollut muita suunnitelmia kuin että pitäisi päästä jonnekin jossa olisi jotain katseltavaa (keskustaan?), mutta eihän meillä ollut aavistustakaan kuinka mestoille päästäisiin. Saimme kysymällä selville, että kannattaa ottaa tietty ratikka ja jäädä pois oopperan kohdalla. Ja näinhän me teimme, kun improvisointi ei tässä tilanteessa tuntunut järkevältä.
Homma oli oikeasti aika helppo ja oopperatalokin aika helposti huomattava. Paikan päällä ensimmäiseksi hyppäsi silmiin se, että paikka oli kyllä ihan täynnä turisteja ja kaikenlaisia puoteja. Meidän kohdallamme ongelmaksi oli muodostua se, ettei meillä ollut tietenkään mitä käsitystä oliko tuolla jotain must paikkoja bongattavana eli emme yhtään tienneet mitä talsia. Näin olen päädyimme kiertelemään aika sattuman varaisesti, mutta ilmeisesti löysimme jotain tärkeitä paikkojakin (no, ainakin sen oopperatalon...).
Ennen keskustasta poistumista hoidimme pois alta sen tärkeimmän eli syömisen. Löysimme sattumalta erinomaisen pizzerian tai ainakin tilaamamme pizzat olivat aivan mielettömiä kummankin meidän mielestämme. Jos nyt oikein muistan sen päätäytteinä oli lohi, savukinkku ja parmesan-juusto. Ruokajuomana tilaamamme oluet paljastuivat ihkaoikeiksi Budweisereiksi eli siis tsekkiläisiksi Budweiser Budvareiksi (joka P-Amerikassa tunnetaan jostain syystä vähän erinimellä, Czechvar). Ensimmäinen kerta kun maistoin ja oli se parempaa kuin se Amerikan serkku.
Matka keskustasta lentokentälle meni ihan suunnitelmien mukaan, mitä nyt vähän hoppu taisi tulla, mutta semmoista sattuu. Lentokentällä tämän hopun takia vähän harmitti, kun lähtöselvitystiskien kertoviin tauluihin ei oikein voinut luottaa. Finskin tiskeiksi ilmoitettiin jotain tyyliin 51-89 ja kun saavuimme noiden tiskien kohdalle, ne olivatkin täysin Austrian Airlinesin eikä missään näkynyt sinisiä värejä. Kysyttyämme lähimmältä virkailijalta selvisi, että Finnairin lähtöselvitys tapahtui aivan terminaalin toisessa päässä, tiskeiltä 4-5!
Löysimme kuitenkin tiskit ja pääsimme lentämään takaisin koto-Suomeen. Itselläni edessä olikin sitten kolmen päivän aika valmistautua uuteen vähän pidempään reissuun Atlantin toiselle puolelle!
Suunnitelma meni melkein heti alkuunsa möngään, kun lähes myöhästyimme junasta. Näin onneksi ei käynyt ja saimme samalla matkaseuraa yhdestä konferenssiin väestä. Matka kului jutellen ja jälleen maisemia ihaillen.
Wienissä reittimme erkanivat ja jatkoimme Wangin kanssa aiempien suunnitelmiemme kanssa. Tai siis eihän meillä ollut muita suunnitelmia kuin että pitäisi päästä jonnekin jossa olisi jotain katseltavaa (keskustaan?), mutta eihän meillä ollut aavistustakaan kuinka mestoille päästäisiin. Saimme kysymällä selville, että kannattaa ottaa tietty ratikka ja jäädä pois oopperan kohdalla. Ja näinhän me teimme, kun improvisointi ei tässä tilanteessa tuntunut järkevältä.
Homma oli oikeasti aika helppo ja oopperatalokin aika helposti huomattava. Paikan päällä ensimmäiseksi hyppäsi silmiin se, että paikka oli kyllä ihan täynnä turisteja ja kaikenlaisia puoteja. Meidän kohdallamme ongelmaksi oli muodostua se, ettei meillä ollut tietenkään mitä käsitystä oliko tuolla jotain must paikkoja bongattavana eli emme yhtään tienneet mitä talsia. Näin olen päädyimme kiertelemään aika sattuman varaisesti, mutta ilmeisesti löysimme jotain tärkeitä paikkojakin (no, ainakin sen oopperatalon...).
Ennen keskustasta poistumista hoidimme pois alta sen tärkeimmän eli syömisen. Löysimme sattumalta erinomaisen pizzerian tai ainakin tilaamamme pizzat olivat aivan mielettömiä kummankin meidän mielestämme. Jos nyt oikein muistan sen päätäytteinä oli lohi, savukinkku ja parmesan-juusto. Ruokajuomana tilaamamme oluet paljastuivat ihkaoikeiksi Budweisereiksi eli siis tsekkiläisiksi Budweiser Budvareiksi (joka P-Amerikassa tunnetaan jostain syystä vähän erinimellä, Czechvar). Ensimmäinen kerta kun maistoin ja oli se parempaa kuin se Amerikan serkku.Matka keskustasta lentokentälle meni ihan suunnitelmien mukaan, mitä nyt vähän hoppu taisi tulla, mutta semmoista sattuu. Lentokentällä tämän hopun takia vähän harmitti, kun lähtöselvitystiskien kertoviin tauluihin ei oikein voinut luottaa. Finskin tiskeiksi ilmoitettiin jotain tyyliin 51-89 ja kun saavuimme noiden tiskien kohdalle, ne olivatkin täysin Austrian Airlinesin eikä missään näkynyt sinisiä värejä. Kysyttyämme lähimmältä virkailijalta selvisi, että Finnairin lähtöselvitys tapahtui aivan terminaalin toisessa päässä, tiskeiltä 4-5!
Löysimme kuitenkin tiskit ja pääsimme lentämään takaisin koto-Suomeen. Itselläni edessä olikin sitten kolmen päivän aika valmistautua uuteen vähän pidempään reissuun Atlantin toiselle puolelle!
2 kommenttia:
No voi piru, olis pitänyt antaa pari vinkkiä Wienin vistiitille. Törmäsitteko edes Stephansdomiin? Se olis ollut oopperatalolta Kärtnerstrassea (kävelykatu, keskeinen sellainen) suoraan eteenpäin. Mulla ois varmaan ollut joku ikäkulu Wienin karttakin...
Täytyi tsekata netistä minkänäköinen toi Stephansdom oikein on.
Kyllähän me siihen törmättiin (kts. kuva 2 ja jos oikein siristää niin myös kuva 1) ja itse asiassa me käveltiinkin just tota Kärtneriä pitkin aluksi.
Mä luulen, että minkälainen tahansa kartta olisi ollut avuksi. Mutta tästä huolimatta oli Wienin kiepahdus mun mielestä jees.
Lähetä kommentti