Aika hiljasta on...

Jos mitään ei ole kirjoitellut melkein kahteen viikkoon, ei elämässä taida paljoakaan tapahtua. Ei niin. Joudutte siis kärsimään huonosti jäsennöidystä tekstistä ja asian puutteesta. Isoin tekosyy hiljaisuuteen on tietenkin se, ettei työpäivän jälkeen jaksa eikä ehdi tehdä muuta kuin syödä ja katsoa leffan. Ihan oikeaksi syyksi voi jo luokitella New Mexicon ja ilmeisesti koko USA:n aika oikukkaan talvisään.

Kuten kaikki varmasti ovat tietävät ei täällä mitään talvirengaspakkoa ole ja veikkaisin, että suurin osa ajelee ihan tavallisilla kesärenkailla ympäri vuoden vaikka all-season renkaitakin olisi tarjolla. Voitte siis kuvitella (tai katsoa YouTubesta tai vastaavasta) minkälaista tuolla teillä on, kun yöpakkasten jälkeen tiet ovat luistinratoja tai sitten kun lunta tulee sen verran, että se maassa näkyy. Meikäläisellähän ei tosiaan mitään talvirenkaita ole, joten voi sanoa että onneksi en ollut paikalla kun se the iso lumimyrsky pyyhkäisi osavaltion yli joulukuussa (vissiin puoli metriä lunta yhden myrskyn aikana!). Itse asiassa ensimmäinen kerta, kun jouduin edes jollain tavoin talvea muistuttavassa säässä ajamaan oli viime lauantai. Perjantaiksi ja lauantaiksi oli tänne luvattu suurinpiirtein 15 senttiä lunta ja pettymykseni oli kova, kun aamulla auton päällä ei ollut kuin vaivaiset 5 senttiä märkää lunta. Pettymys sikäli, että en ole kunnon talvea nähnyt tänä vuonna laisinkaan.
Olen täällä huomannut ikäväkseni, että elokuvatarjonta täällä Santa Fessä vaikuttaa samanlaiselta kuin isosiskon kertomusten perusteella Turussa. Elokuvat (tai ainakaan ne jotka meikäläistä kiinnostaisivat) eivät pyöri montaakaan viikkoa kaupungissa. Näin ollen, jos huomaa jotain mielenkiintoista, pitäisi heti toimia. Olenkin siis missannut tässä lähiaikoina ainakin kolme leffaa, jotka olisin halunnut nähdä. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin eilen lyhyellä varoitusajalla katsomaan Children of Menin.

Alan pikkuhiljaa uskomaan, että USA:ssa oleskelu on nuorentanut meikäläisen ulkonäköä. Tähänhän on viitannut jo muutamaan kertaan tapahtuneet henkkareiden kyselyt ravintolassa. Ne nyt vielä menisivät vain tiukasti ohjeita noudattavien työntekijöiden piikkiin. Nyt en kyllä keksinyt oikein järkevää selitystä minkä takia lipputiskin tyttö möi automaattisesti lasten lipun! Sanoin vain, että yksi lippu tuohon näytökseen ja ojensin suoraan sen $10 tytölle. En sitten osannut sanoa mitään siihen, kun hinnaksi sanottiinkin $6.25 eikä aikuisten $9. Olin vähän järkyttynyt. Omituiseksi asian tekee myös se, että vaikka kuljeskelin ihmisten ilmoilla, oli se normaalistikin vähäinen parranajo jäänyt väliin jo parin viikon ajan. Näky ei siis ollut kovin teinimäinen enemmänkin näytin kyllä sillan alla nukkuneelta.

Leffa oli mielestäni hyvä (meni luokkaan "Petri suosittelee") ja olinkin täysin unohtanut, että ulos oli luvattu jonkun verran lunta. Tai siis olin huomannut, että semmoista ennustettiin, mutta kun aiemmatkin ennustukset liioittelivat sitä lumen määrää, en ajatellut yhtään valkoista juttua satavan tällä kertaa. No, sitä oli sitten tullut se ennustettu tuuma. Mielestäni tuo määrä ei nyt kovin paljoa vaikeuttanut ajamista, mitä nyt valoista liikkeelle lähtö kannatti tehdä hieman normaalia hitaammin. Ilmeisesti kuitenkin ajotaitoni talvisella kelillä ovat jonkun verran paremmat kuin kuvittelin tai sitten paikalliset eivät vain uskalla ajaa sitä vauhtia kuin tuossa kunnossa olevilla teillä voisi turvallisestikin tehdä. En toki haluaisi tuossakaan kelissä turhia ajella. Onneksi lähimpään kauppaan pääsee kuitenkin kävellen.
Lempparinaapureiden lapsi on joutunut taistelemaan runsaasti elonsa ensimmäisillä viikoilla, mutta tällä hetkellä kaikki taitaa olla jo normalisoitunut. Pitääkö siitä nyt rangaista jos haluaa tulla ihmisten ilmoille hieman etuajassa? Nimikin pikkuiselle on jo annettu (jos nyt kuulin kirjoitusasun oikein) : Akhil.

Olen loppujen lopuksi Suomesta paluun jälkeen tehnyt vain uusia matkasuunnitelmia. Tiedossa on jo helmi-maaliskuun B'hamin matka ("pakko" saada viisumipapereihin yksi leima), huhtikuun vierailu siskon luona ja sieltä suoraan Suomeen suuntautuva kokousmatka. Sittenhän alkaakin jo kesä, jonka loppupuolella lähdetään täältä pois. Jotenkin tuntuu, että jäljellä olevat kuukaudet menisivät enemmän reissailuun kuin kotona olemiseen. Ehkä sitä miettii jo Suomeen paluuta ja tajuaa ne kaikki paikat missä haluaisi käydä ennen lähtöä. Onneksi tässä on vielä aikaa (tätä kyllä olen sanonut jo siitä lähtien kun tähän maahan tulin).

Onhan sitä taas myös mietitty sitä hieman uudemman auton ostoa. Siis semmoisen jonka viitsisi Suomeenkin takaisin tuoda. Jos mielessä olevan menopelin mielessä olevaan hintaan tai halvemmalla saisin ostettua, niin ehkä sitten.