Uutisissa näytettiin kertoneen juuri sopivasti ennen täkäläisiä vaaleja toi, ei nyt niin kovin yllättävä uutinen, eli että Saddam sai sitten kuolemantuomion (vissiin hirttämällä). Oikeastaan ainoa yllättävä asia oli, ettei herra päässyt hengestään vankilassa ollessaan, mutta kaiketi tästä sitten haluttiin "demokratian" voitto.
Sunnuntaina aamulla (eli ennen puolta päivää) herätessäni oli joku yllättäen yrittänyt soitella ja jättänyt soittopyynnön. Kävi ilmi, että meikäläiselle oli taas unohdettu kertoa viikonloppuna tapahtuvista jutuista etukäteen (syy taitaa olla, etten ole pitkään aikaan ollut mukana aamukahvi- tai burritokeskusteluissa). Nyt sain sitten muutamien tuntien varoitusajalla selville, että Jim aikoi viettää synttäreitään tai ainakin kutsua väkeä kämpälleen. Onneksi sanoi kuitenkin, ettei halua mitään lahjaa, muuten olisi voinut tulla kiirekin.
Saavuin perille ilmeisesti hieman liian aikaisessa, koska morjestamaan tulivat vain nelijalkaiset ystämme Sasha ja Khaki. Enkä ollut kuin viitisen minuuttia etuajassa. Koska olen aiemminkin saapunut paikalle isännän poissa ollessa, kävelin koirien kanssa takaisin autolle odottelemaan jos sieltä vaikka joku kohta tulisi. En tainnut kuin juuri keretä autolle asti, kun pihatiellä näkyikin jo joku tulevan. Auto ei vain näyttänyt tutulta ja kun se saapui lähemmäksi huomasin ettei myöskään kuski näyttänyt tutulta.
Koska koirat olivat kovin riemuissaan paikalle tulleesta naishenkilöstä päättelin jo ennen esittäytymistämme, että tässä oli se ranchin uusin asukki eli Jessica (juuri se tyttönen joka löysi alle viikossa poikaystävän kaupungista, eikä enää siis paljoa tuolla poikien luona näyttäydy). Jessica oli kovin yllättynyt siitä, ettei kukaan ollut avaamassa ovea. Kun pääsimme sisälle kävi ilmi, että olin saapunut juuri sopivalla hetkellä eli silloin kun isäntä oli lähtenyt suihkussa käymään. Eikö tässä maassa odotetakaan vieraiden saapuvan ajallaan? Seuraavalla kerralla täytynee tulla vähän myöhemmin tai reilusti pari tuntia etuajassa.
Itse kemut olivat kovin ruokapainotteiset, mikä minulle aina sopii. Taisin syödä hieman liikaa Joelin kanaa tai sitten synttärikakut olivat hieman täyttäviä, koska en jaksanut kuin yhden palan kumpaistakin kakkua (molemmat suklaisia : toinen käsin tehty ja toinen muuten vain hyvä). Paikalla ei loppujen lopuksi ollut kovin montaa henkeä, joista uusia naamojakin vain pari kolme. Koiria kyllä sitten normaaliakin enemmän (neljä tyttöä). Juotavaakin olisi ollut, mutta mitäs sillä tekee, kun joutuu autolla kuitenkin kotiin ajamaan.
Viikolopun aikana tuli myös mieleen, että ehkä sittenkin pitäisi sittenkin keksiä jotain menoja kuun lopussa olevalle Thanksgiving-viikonlopulle. Itse TG (USA:lainen, sillä Kanadassakin vietetään vastaavaa, mutta jo lokakuun alussa) osuu torstaille, joten jos ottaa perjantain vapaaksi (ellei sitä suoraan oleteta) on tiedossa melko pitkä viikoloppu. Onhan tässä vielä aikaa jotain keksiä, toisaalta samoin perustein on monta kertaa huomannut ettei mitään suunnitelmia lopulta olekaan kasassa.
Sunnuntaina aamulla (eli ennen puolta päivää) herätessäni oli joku yllättäen yrittänyt soitella ja jättänyt soittopyynnön. Kävi ilmi, että meikäläiselle oli taas unohdettu kertoa viikonloppuna tapahtuvista jutuista etukäteen (syy taitaa olla, etten ole pitkään aikaan ollut mukana aamukahvi- tai burritokeskusteluissa). Nyt sain sitten muutamien tuntien varoitusajalla selville, että Jim aikoi viettää synttäreitään tai ainakin kutsua väkeä kämpälleen. Onneksi sanoi kuitenkin, ettei halua mitään lahjaa, muuten olisi voinut tulla kiirekin.
Saavuin perille ilmeisesti hieman liian aikaisessa, koska morjestamaan tulivat vain nelijalkaiset ystämme Sasha ja Khaki. Enkä ollut kuin viitisen minuuttia etuajassa. Koska olen aiemminkin saapunut paikalle isännän poissa ollessa, kävelin koirien kanssa takaisin autolle odottelemaan jos sieltä vaikka joku kohta tulisi. En tainnut kuin juuri keretä autolle asti, kun pihatiellä näkyikin jo joku tulevan. Auto ei vain näyttänyt tutulta ja kun se saapui lähemmäksi huomasin ettei myöskään kuski näyttänyt tutulta.
Koska koirat olivat kovin riemuissaan paikalle tulleesta naishenkilöstä päättelin jo ennen esittäytymistämme, että tässä oli se ranchin uusin asukki eli Jessica (juuri se tyttönen joka löysi alle viikossa poikaystävän kaupungista, eikä enää siis paljoa tuolla poikien luona näyttäydy). Jessica oli kovin yllättynyt siitä, ettei kukaan ollut avaamassa ovea. Kun pääsimme sisälle kävi ilmi, että olin saapunut juuri sopivalla hetkellä eli silloin kun isäntä oli lähtenyt suihkussa käymään. Eikö tässä maassa odotetakaan vieraiden saapuvan ajallaan? Seuraavalla kerralla täytynee tulla vähän myöhemmin tai reilusti pari tuntia etuajassa.
Itse kemut olivat kovin ruokapainotteiset, mikä minulle aina sopii. Taisin syödä hieman liikaa Joelin kanaa tai sitten synttärikakut olivat hieman täyttäviä, koska en jaksanut kuin yhden palan kumpaistakin kakkua (molemmat suklaisia : toinen käsin tehty ja toinen muuten vain hyvä). Paikalla ei loppujen lopuksi ollut kovin montaa henkeä, joista uusia naamojakin vain pari kolme. Koiria kyllä sitten normaaliakin enemmän (neljä tyttöä). Juotavaakin olisi ollut, mutta mitäs sillä tekee, kun joutuu autolla kuitenkin kotiin ajamaan.
Viikolopun aikana tuli myös mieleen, että ehkä sittenkin pitäisi sittenkin keksiä jotain menoja kuun lopussa olevalle Thanksgiving-viikonlopulle. Itse TG (USA:lainen, sillä Kanadassakin vietetään vastaavaa, mutta jo lokakuun alussa) osuu torstaille, joten jos ottaa perjantain vapaaksi (ellei sitä suoraan oleteta) on tiedossa melko pitkä viikoloppu. Onhan tässä vielä aikaa jotain keksiä, toisaalta samoin perustein on monta kertaa huomannut ettei mitään suunnitelmia lopulta olekaan kasassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti