Konferenssimatka takana

Noin se viikko taas hurahti ja sitä ollaan taas takaisin Santa Fessä. Töiden suhteen on aina tosi mukava huomata palatessaan viikon reissulta, että laskentatietokone on kaatunut tuntemattomasta syystä kahden päivän laskennan jälkeen. Eipä taas tullut mieleen pyytää jotakuta seuraamaan koneen eloa, kun tuntui että jos se kone on ollut ajossa viimeiset kaksi kuukautta ilman ongelmia, ei ne kaatumiset nyt voi tietenkään tapahtua mun poissa ollessa. Toivottavasti seuraavalla kerralla muisti pelaa paremmin.

Mutta siis se konferenssi. Kyseessä oli siis 2006 Flow-3D® World Users Conference, jonne nimensä mukaan kerääntyi joukko Flow-3D ohjelman käyttäjiä maailmalta kertomaan tutkimuksistaan. Koska kokouspaikka oli Denver, joka on tuossa ihan vieressä, olin jo hyvissä ajoin päättänyt ajaa sinne autolla lentämisen sijaan. Matkaahan tuossa kertyi suuntaansa vajaat 400 mailia, kun lyhintä reittiä ajeli (Interstate 25 moottoritie). Tällä reissulla sain maistiaisen siitä miksi tuota Kalliovuorten itäpuolella olevaa aluetta kutsutaan nimellä "Great Plains". Noin tunnin ajon jälkeen Santa Festä tutun oloinen vuoristomaisema muuttui silmänkantamattomiin ulottuvaksi tasangoksi! Tai siis jos hieman siirsi katsetta länteen näki Kalliovuorten kupeen, mutta muualla näkyi vain tasaista peltoa/ruohikkoa horisonttiin asti. Välillä olisi tehnyt mieli pysähtyä tien reunaan ja napsia kunnolla kuvia tästä todella lumoavasta näkymästä, mutta koska lähtö oli hieman viivästynyt alkuperäisestä suunnitelmasta, ei ylimääräisiä pysähdyksiä hirveästi halunnut tehdä. Seuraavalla kerralla sitten. Taukopaikan kuva antaa vähän viitteitä mistä puhun.
Matka sujui ilman kommelluksia ja eksymisiä. Onneksi matkamusaa löytyi tarpeeksi monta levyä. Yllätyksekseni menopelini bensankulutus oli vähäisempää kuin kuvittelin (ehkä ton kokoinen järkäle tykkää enemmän maantieajelusta). Ensi kertaa olin myös todella tyytyväinen, että kärrystä löytyy vakionopeudensäädin.

Hotellille saavuttuani ensimmäisenä oli mielessä syöminen, kun en ollut sitten viitsinyt pysähtyä syömään tuon noin kuusi tuntisen reissun aikana (olin toki syönyt ennen lähtöä hyvin) ja toisena nukkuminen. Hieman mauttoman (taidan olla jo liian tottunut siihen newmexican-tyyliseen chilin käyttöön) biisoniburgerin jälkeen meninkin suoraan koisimaan. Tämä taisi olla ihan hyvä veto, kun seuraavan päivän "Advanced Training Class"-nimellä kulkenut luentosessio venyi hieman pitkäksi. Ilman kunnon unia ja hotelliaamiaista, olisi päivä voinut olla liian tuskallinen. Hotellin aamiainen oli iloinen yllätys Ameriikan hotelliaamiaisiin pettyneelle Petrille, koska täällä se tuntui melkein siihen mihin olin tottunut. Pitäisiköhän seuraavallakin kerralla kokeilla hieman hintavampaa hotellia?

Torstain ja perjantain valoinen aika menikin sitten kuunnellessa esitelmiä hyvinkin erilaisista aiheista. Oma esitykseni meni normaalisti, mitä nyt kilttinä poikana suostuin siirtämään sen aikaisempaan ajankohtaan. Siirtoneuvottelut suoritettiin edellisen esityksen aikana, joten tilanne olisi voinut jännittää vähän enemmänkin. Ehkä kokemus (lähestulkoon sama esitys on pidetty jo muutamaan kertaan) auttoi asiaan, vaikka kuulijoita olikin hieman aiempia kertoja enemmän (noin 50).

Normaalin konferenssin tavoin ei kaupunkia itsessään tullut paljoa nähtyä. Tähän vaikutti paljon myös se, että hotelli sijaitsi aika kaukana Denverin keskustasta. Keskiviikkoillan piipahdus siellä syömässä vähän valaisi näkemystäni paikasta. Torstain baari"kierros" käsitti vain lähimmän urheilubaarin ja perjantaina tunnin nokosten venähdettyä tarkempi tutustuminen Denverin yöelämään jäi tuohon.

Ennen reissua oli tarkoituksenani jäädä Denveriin tai lähiseuduille hengailemaan. Nämä ideat kokivat hieman vastoinkäymisiä jo etukäteen, kun en ennättänyt suunnitella näitä menoja. Viime hetkellä tietooni tullut Six Flags Elitch Gardens huvipuisto tippui suunnitelmista saatuani selville sisäänpääsyhinnan (40$, yksin rellestäessä en uskoisi olevan hinnan väärtti) ja hieman samasta syystä jäi myös Major League Baseball-ottelu katsomatta (Colorado Rockies vs. Atlanta Braves, neljä peliä to-su). Pääajatukseksi oli jäänyt siirtyminen Colorado Springsiin ja siellä tutustuminen yhteen luonnonpuistoon (Garden of Gods) ja junakyyti yhden vuoren huipulle (Pikes Peak, 4302 m).

Ikävä kyllä luonto puuttui peliin. Denverin seudulle ja varsinkin vuoristoon ennustettiin tuoksi viikonlopuksi lumimyrskyjä. Tämähän merkitsi siis tietenkin sitä, että sää ei ollut ihan niitä parhaimpia ulkoiluun. Vaikka myrsky menikin ennustettua nopeammin alueiden ylitse, oli lauantaina puolenpäivän aikaan, kun lopulta lähdin ajelemaan takaisin etelään, lämpötila noin 5 astetta ja taivas kovin kovin pilvinen. Jos oikein katsoin noita Weather Channelin karttoja hotellissa ennen lähtöä, Colorado oli tuohon aikaan USA:n kylmin kolkka. Ehkä se kesä on tosiaan ohi.
Täytynee siis suunnata myös noille seuduille uudelleen paremmalla ajalla ja varsinkin säällä.