Hengissä ollaan...

...ainakin joten kuten : kesälomalla kiusannut selkä- ja rintakipu ovat palanneet. Onneksi ei sentään ihan samassa mittakaavassa vaan pystyn vielä töissä käymään, mutta paljon muuta ei oikein viitsi sitten tehdäkään.

Ennen tätä ennätin kuitenkin käymään vähän tuolla ulkoilmassa vaeltamassa. Seurana oli jälleen työkaveri Jim ja hänen kaksi koiraansa. Kohteena oli taas nuo lähikukkulat, mutta vähän eri alueella. Itse lähtötouhussa oli tällä kertaa hieman jännitystä pelissä. Ensinnäkin pääsin viimein istuskelemaan Jimin kakkosauton kyydissä. Onneksi, sillä kaveri meni sitten myymään sen viikko tuon jälkeen. Tämä numero kakkonen oli kahden istuttava avo-BMW (Z3, laskettavalla rättikatolla) ja tuntui myös kulkevan ihan kelpo vauhtia. Kunnon jännitys kuitenkin alkoi vasta päästyämme Jimin ranchille. Yllätykseksemme muut matkalaiset eivät olleetkaan paikalla!

Koirat olivat päässeet jotenkin noin kaksimetrisen aidan yli ja päättäneet, kuten Jim asian esittää, "lähteä tekemään koirajuttuja". Tämä karkailu on vissiin myös aika yleistä. Kyllä ne aina takaisin ovat tulleet, mutta tietenkin kun nyt oli reissusuunnitelmia, tämä oli hieman ikävää. Ja sen kyllä huomasi Jimistä, joka vaikutti olevan valmis myymään kaksikon ensimmäiselle halukkaalle! Mieli kyllä muuttui, kun viimein (30min myöhemmin?) karkulaiset saapuivat paikalle. Molemmat neitokaiset tuntuivat olevan niin vallan riemuissaan Jimin nähdessään, että olisi voinut luulla niiden olleen kauemminkin kuin pari tuntia erossa omistajastaan.

Pääsimme siis reissuun ja mukavaa oli. Vaikka pumppu on jo aika hyvin vissiin tottunut tähän Santa Fén korkeuteen (about 2km merenpinnasta), niin tuolla vuorilla vielä tuntee olevansa aika korkealle. Mutta sen kyllä kestää, kun saavuttaa reitin korkeimman kohdan ja näkee ne maisemat! Tällä kertaa oli kamerakin mukana, mutta ei nuo kuvat kyllä tee mitään oikeutta näkymille.Pari lisäkuvaa (esim. kuskista ja luottomaasturista) löytyy tuolta Bucketista (kansiossa 008_SantaFeNationalForest) ja sieltä saa myös viimeisimmän päivityksen bloginpitäjän olemuksesta. Ei sitä painonpudotusta kyllä huomaa, joten mestarikokki taisi olla vain kohtelias. Intialaisten kasvisruokareseptien perään kyselleille sen verran tilannekatsausta, että ilmeisesti sukureseptejä ette tule saamaan mutta joitain melko hyviä korvikkeita tullee tänne myöhemmin.

PS. Kun noita kuvia menin lisäilemään huomasin, että ovat menneet pirut rajoittamaan kuvien dimensioita tuolla PhotoBucketissa. Jos vain jaksan viikonloppuna istua koneella (syytä olisi, kun pitäisi tehdä yksi konferenssiesitys valmiiksi), niin suurella todennäköisyydellä kuvat siirtyvät jonnekin muualla ihan pian.

PPS. Scheisse! Eihän se edes osaa näyttää ääkkösiä kuvaustekstissä. Vaihtoon lähtee!