Pidennetty viikonloppu Virginiassa

Pääsin pitkän päivän päätteeksi siis lopultakin Virginia Beachiin oikeaan osoitteeseen (vaikka jouduinkin kysymään naapurilta oikeaa taloa). Oven tuli avaamaan tutun näköinen tätini, mutta sen jälkeen muut olivatkin uuden näköisiä naamoja, kuten suurin osa reissulla tapaamistani ihmisistä. Siitä oli kuitenkin yli 20 vuotta, kun viimeksi oli vierailemassa! Ja vaikka kuvia on senkin jälkeen serkuista (ja heidän lapsistaan) nähnyt, en olisi tunnistanut ketään heistä. Ehkä omakin ulkonäköni on jonkun verran muuttunut näinä vuosina, vaikka työkavereiden mukaan kaikki suomalaiset ovatkin kaljuja ja hyvin suuri osa myös partaisia syntymästään asti.

Koska kuitenkin joku "faktani" menisi pieleen ja ketään (muuta kuin isosiskoani) ei varmaankaan kiinnosta sen pidemmät kirjoittelut sukulaisistani ja heidän elämänkohtaloistaan, yritän tiivistää asioita vähän. Laittakaa kommenttia, kyllä mä niitäkin seurailen, jos lisäinfoa kaipaatte.

Keitä ihmisiä tultiin katsomaan (korjauksia tulee, kun joku asioista paremmin perillä oleva lukee tekstin) : Tarja-täti ja hänen neljää lapsostaan : Jerry (ei paikalla vaan armeijan komennuksella Irakissa, näin Stacy vaimon, parilla ei vielä lapsia), Jonatan (asuu tällä hetkellä Tarjan luona, eronnut, tytär Nicole), Jennifer (naimisissa Robertin kanssa, ennättänyt jossain välissä pyöräyttää neljä lasta : Aaron, Zooey, Sean ja Kira) sekä Julia (nuorimmainen serkuista, Jordan-pojan äiti). [kuvassa etualalla vasemmalta : Aaron, Tarja ja Kira, todiste ettei kaikki kuvani ole elottomista kohteista]
Jep ja kaikki tuli helpolla nähtyä viikonlopun ekana kokonaisena päivän, koska Jenniferin nuorimmilla (Sean ja Kira) oli synttärit! Paikalla vilisti pikku-ihmisiä enemmän kuin tarpeeksi, mutta päivästä selvittiin vähemmällä itkulla ja parulla kuin allekirjoittanut oli odottanut. Paikalla oli myös ihmisiä, joita pikku-Petri oli tavannut silloin viime kerralla, mutta joita ei enää muistanut kunnolla eli serkkujen Amerikan puoleiset iso-vanhemmat. Paikan päällä oli tietenkin myös jonkun verran muuta väkeä (joista ihan kaikkien kontakteista serkkuihini en tullut edes kysyneeksi).

Vaikutti, että kaikki synttäreihin kutsutut lapset ja vähän isommatkin, olivat hyvin tyytyväisiä tilaisuuteen. Allekirjoittanuthan viihtyisi ihan missä tahansa, jossa on hyvää syötävää. Runsaasti kuvia tuli otettua (kuten oli ohjeistettu) ja ihmisiä nähtyä, joten viikonlopun aloitus alkoi loistavasti.

Mikä parasta, oikeastaan koko edellisen viikon itä-rannikkoa piinanneet sateet taukosivat kun paikalle tulin. Lämpöä riitti muillekin jaettavaksi (se taisi kivuta lähelle maagista 100 Fahrenheitia eli melkein 38 Celsiusta!) ja ilman kosteudesta huolimatta sateita oli ainoastaan maanantaina. Kyllä kelpasi (istua sisällä ilmastoidussa talossa).

Koska serkuilla oli omaakin elämäänsä, eikä meikäläinen ole niin kiinnostava henkilö, vaikka muutamien lapsosten mielestä kovinkin hauska ilmestys, piti jotain tekemistä keksiä viikonlopun muillekin päiville. Matkaa ei tullut suunniteltua kovin paljoa ennen paikalle saapumista, joten mielenkiintoisia kohteita etsittiin lauantaina serkkujen vanhoista koulutehtävistä (ideana suurin piirtein "minun kaupunkini"). Niistä ei nyt tähän hätään löytynyt kuin pari soveliasta kohdetta, mikä oli mielestäni sopivasti.

Historiaa - Amerikan mantereen vanhin (englantilaisten perustama) kaupunki : Jamestown. [ehkä kaikki kuitenkin alkoi tästä]
Historia kiinnostaa yleensä aina ja lisäinnostusta tähän toi se yksi leffa. Alkuperäisen Jamestownin paikan ja kaivauksen löytää Historic Jamestown kylttien päästä. Kolmikkomme (minä, Tarja ja melkein sängystä revitty Jonatan) suuntasimme sinne minne turistit ilmeisesti yleensä johdetaan eli Jamestown Settlement nimiseen paikkaan. Sieltä löytyi "uudelleen rakennettu" Jamestown ja läheinen intiaanikylä sekä ne kolme pikkukippoa, joilla ne engelsmannit uuteen maahan seilasivat. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisi voinut tutustua myös ilmeisesti kaivauksista löytyneisiin esineisiin ja tarkempaan historiaan pysyväisnäyttelyssä. Ihan ok paikka, mutta luulen että olisin viihtynyt enemmän siellä Historic Jamestownin alueella yhdistettynä siihen näyttelyyn.

Insinöörirakentajien julmetun kokoinen siltatunnelistydeemi - Chesapeake Bay Bridge-Tunnel. Elikkäs melkein 40 kilometriä pitkä siltojen ja tunneleiden yhdistelmä, jonka kautta pystyy ajamaan Chesapeaken lahden yli. "One of the Seven Engineering Wonders of the Modern World" (ASCE:n eli American Society of Civil Engineers mukaan). Ja olihan se aikamoinen rakennelma! Harmi ettei siitä oikein kunnollista kuvaa voi maan tasolta saada.
Ei noi modernit rakennelmat yleensä ole kovin kiinnostavilta tuntuneet, mutta onhan se mielenkiintoista ajella sillalla josta joka suuntaan katsottaessa näkee vain ja ainoastaan vettä. Hyvä, että tätini oli tarkkaavaisena katsonut mihin suuntaan ne myrskypilvet kulkivat, muuten olisi tämä jäänyt tällä reissulla näkemättä.

Loistava reissu. Ainoina huonoina puolina voi laskea suuren koti-ikävän iskemisen, kun tuli juteltua suurin piirtein viikonloppu putkeen suomea (onneksi loma alkaa pian) sekä lisäksi tätini talouteen tuomani kommunikointiongelmat, kun suomen puhuminen näytti jatkuvan reippaasti myös Jonatanin taholle.