Arvoisa tutkija
Tiedoksesi: Outokumpu Oyj:n Säätiön hallitus on kokouksessaan 30.10.2007 myöntänyt sinulle vuodeksi 2008 hakemaasi jatko-opiskeluapurahaa: 15.000 € henkilökohtaista apurahaa. Onneksi olkoon !
Näillä sanoilla alkoi sähköposti, jolla Suomeen saapumisen jälkeisen ajan merkittävin työhön liittyvä uutinen kerrottiin. Virallinen apurahojen julkistamistilaisuus vietettiin jo Outokummun päätoimistolla Niittykummussa, joten kai ne mulle oikeasti aikoo rahaa myöntää. Kuten pienestä summasta (15000 €/a -> 1250 €/kk) voi päätellä, joudun tekemään muutakin työtä kuin väitöstutkimusta seuraavan vuoden aikana. Tämä on vielä vähän auki vaikka olenkin lukenut sen projektin tutkimussuunnitelman tiivistelmän. No, ehkä asia tulevan vuoden aikana selkeentyy.
Näin muutaman kuukauden maassa olleena osaan sanoa tehneeni suuren virheen reissun suunnittelussa. No, paljonhan mokia tuli tehtyä, jotka nyt harmittavat, mutta tämän yhden takia kärsii koko ruumis.Olisi pitänyt palata kesällä eikä kesän loputtua.
Amerikan maalta lähtiessäni oli vielä kesä tai ainakin tämmöiselle Pohjolan asukille, mutta täällä ollessani olen alkanut epäillä että koko reissu oli vain unta. Tai että olen juuri nyt jossain pahassa, melkein painajaismaisessa unessa. "Siellä toisaalla" olin tottunut, että aamulla nousee aurinko ja on valoisaa. Ja sitten yöllä on pimeää. Täällä on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ollut pimeää ympäri vuorokauden ja se on sotkenut meikäläisen pään totaalisesti. Vuorokausirytmi ei ole tavallisen toimistotyöntekijän eikä toisaalta minkään yötyöläisenkään vaan jotain sekoitusta. Tämä yhdistettynä siihen, että töissä on tällä hetkellä tietynlainen suvantovaihe, jolle en pysty itse tekemään mitään, tuntuvat päivät ajelehtimiselta.
Mitään ei vaan saa aikaan.
Kun Bolly-vuokraamon uudet valikoimalisäyksetkin ovat omasta mielestäni syvältä, ei mieli ole kovin iloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti