Uusi vuosi ja vanhat kujeet

Ennen kuin kirjoittelen taas suosikkiaiheestani lentomatkailusta, on kai syytä käydä vähän läpi tuota joulun ja loppiaisen välistä ajanjaksoa. Vaikka lopulta ei tullut paljon mitään tehtyä, ei sitä kotona kuitenkaan tullut homehduttua.

Välipäivien suurimmat saavutukset taisivat olla erään pariskunnan ruokasammioiden tyhjentäminen ja yhteiselon häiritseminen aamuyön tunneille asti parinakin iltana. Ei ne vieraat lähde yleensä omasta tahdostaan, heidät täytyy heittää ulos tai hellävaroin vihjailla ("viimeinen bussi kotiin lähtee 15 minuutin kuluttua"). No, toivottavasti viihdyitte niiden Bolly-pätkien parissa, tämä vuokraamo kun on auki seuraavan kerran vasta kuukausien päästä.

Vuoden 2006 huipennus alkoi kivasti heräämällä hieman myöhään (no, jos menee nukkumaan kolmelta aamulla ei sitä varmaan kovin pian olla heräämässäkään) ja koska ennen liikenteeseen lähtöä piti vähän syödä, ottaa pohjia sekä katsoa yksi vuokraleffa, oli myöhästyminen melko varmaa. Yhdistetyn aamupala/lounaan, puolikkaan Unicum Zwackin ja intialaisen toimintaleffan jälkeen olin valmiina tekemään pientä kotiseutumatkailua katsomalla pääsenkö illan aikana aiemmin tuntemattomaan Kannelmäkeen. Matka sujui loppujen lopuksi hyvinkin helposti, kiitos Reittioppaan ja loistavan suuntavaiston, ja saavuin oikeaan osoitteeseen jopa omaa arviota aiemmin.
Kenkiä poisottaessani "hei setä!" tervehdys yhdeltä paikalta olleelta pikku-ihmiseltä aloitti paljon odotettua hauskemman illan, vaikka asunnosta en vuoden 2006 puolella oikeastaan nähnyt kunnolla kuin keittiötä ja sen lattiaa. En toki istunut keittiön nurkassa yksin jekkua juoden kuten oli aikomus vaan puhe-etäisyyden päässä oli muitakin immeisiä omine juomineen. Tytöille tiedoksi : jos allekirjoittanut ei sano mitään tai ei poistu toiseen huoneeseen, ei häntä oikeasti häiritse kuukautiskipukeskustelut (ihan hatusta vedetty esimerkki). Hiljaisuus johtuu yksinkertaisesti siitä etten vain jostain syystä pysty osallistumaan keskusteluun eli jatkakaa siis vain ihan kuin minua ei olisikaan paikalla.
Ilotulitus ja sää olivat ehkä ainoita pienoisia pettymyksiä. Tai siis ilotulitus olisi voinut olla hieman monipuolisempaa ja sellaista, että vuoden vaihtumisen olisin jotenkin huomannut taivaaltakin eikä vain kellosta. Sää nyt ei ollut lainkaan talvinen, kuten kaikki Suomessa olleet tietävät. Ne lumet taisivat tulla tänä vuonna sitten täällä Uuden Meksikon tienoilla. No, eipä kukaan varmaan valittanut kuinka kylmä sitä olikaan. Mitään uuden vuoden lupauksia en tehnyt. En keksi vieläkään mitään syytä miksi olisi pitänyt.

Olin vähän sanonut ottavani kuvia Helsingistä Ameriikassa asuvien iloksi, kun sanoivat etteivät muka koskaan todennäköisesti sinne tule eksymään. Jostain syystä en kerennyt kaupungille valoisaan aikaan kuin vasta viimeisenä kokonaisena päivänä ja silloinkin vain pariksi tunniksi. Näin ollen kuvauskohteet piti valita melko tiiviiltä alueelta. Tärkeimmät keskustan alueet sainkin käväistyä, mutta jäi kuitenkin vähän kaivelemaan se etten sitten jaksanut nähdä sen enempää vaivaa tämänkään eteen. Kun tietää, ettei seuraava keikkakaan ole kovin otollinen kuvaamiselle (lyhyt visiitti), taisi kauniin pääkaupunkimme esittely jäädä kovin vähäiseksi. Elleivät ulkomaan elävät jaksa seurata kuvasivustoa poistumiseni jälkeen.

Ei sieltä mitään yksittäistä loisto-otosta tainnut tulla, mutta sain toteutettua pitkäaikaisen haaveen Senaatintorin panoraamakuvasta. Ei se kuitenkaan tässä miltään oikein näytä. Loput kuvat lisäilen jossain vaiheessa nettiin.
PS. Naapureille tuli perheenlisäystä : Archana synnytti maanantaina pojan! Lisätietoja kerrotaan, kun niitä saadaan.