Zozobra

Kuvaämpärin muutokset ja laiskuus sotkivat hieman kirjoittelua. On nimittäin jäänyt kirjoittamatta Zozobrasta (The Burning of Zozobra). Tämä tapahtui viime viikolla, päänäytös itse asiassa juuri viikko sitten.

Olin saanut jo hyvissä ajoin pomolta kutsun tulla juhlistamaan vuotuista Zozobran polttoa hänen kotiinsa. Zozobra on iso (49 jalkaa eli 15 metriä korkea) "ukkeli", jonka valmistusmateriaalin valinnassa on tärkeintä vain se että sen pitää palaa. Tämä nyt yksinkertaisesti siitä syystä, että koko homman idea on polttaa se maan tasalle. Päivän aikana se myös täyttyy kasasta lappusia, joihin juhlaan osallistuvat kirjoittavat niitä asioita, joista haluavat päästä eroon. Palamisen yhteydessä nämä lapulle kirjoitetut itseään vaivanneet asiat sitten toivottavasti häviävät Zozobran tavoin taivaan tuuliin! Hiphei. Itse polttoprosessiin tuntui kuuluvan myös kovaääninen "Burn it! Burn it down!"-huutelu.
Tämmöistä hommaa on täällä kuulemma harjoitettu ties kuinka pitkään ja tässä nykymuodossa (saman näköinen Zozobra, suurin piirtein sama ajankohta ja paikka) on pippaloita pidetty noin 70 vuotta. Samalla se vakiintunut myös tietynlaiseksi kesän lopettajaiseksi ja myös juhlaksi siitä, että viimein ne pirun turistit ovat lähteneet kotiinsa (monet kyllä valittelivat sitä, että moni turisti tuppaa viipymään juhlaan asti ja jotkut ovat ihan asettuneet alueelle asumaan).

Pomon kämppä sattuu olemaan mäen päällä noin 500 metriä itse polttopaikasta, joten se tuntui täydelliseltä juhlapaikalta. Itse polttopaikalle meno olisi maksanut ja siellä on kuulemma yleensä noin 20000 muutakin silmäparia, joten vähemmän kansoitetussa talossa oli parempi viettää iltaa. Kuvitelmani pippaloiden rajoittumisesta ainoastaan firman väkeen karisivat oikeastaan jo siinä vaiheessa kun näin pomon kämpän koon. Vaikka se onkin noin 10min kävelymatkan päässä Santa Fen keskustasta, niin se nyt oli jopa Jimin ranchia isompi. Tietenkin kahden auton autotalli, vierastalo, mun kämpän kokoinen parveke, jne. Tännehän mahtuikin sitten viitisenkymmentä henkilöä, joista suurin osa oli ihan tuntematonta väkeä minulle. Onneksi vieraat tuntuivat olevan peri-amerikkalaisia siinä suhteessa, että small-talkkasivat kaiken aikaa, jopa meikäläisen kanssa. Eniten tuntui ihmetystä herättävän allekirjoittaneen kylmän sietokyky (koko ilta t-paidassa, tosin isäntäkin oli), vaikka mielestäni lämpötila oli vain himpun verran alle 20 astetta. Toki vähän vettä vihmoi, mutta eikös se kuulu kesään?
Tietenkin paikalla oli myös jotain syötävää, mutta koska olin lähtenyt liikkeelle Archanan ruokapatojen äärestä (menimme kolmistaan Satyan autolla, koska yhdellä autolla on melko helppo löytää parkkipaikka) ei uudelleen tankkausta paljoakaan tarvinnut. Tarkoitus ei tosin ollut syödä ennen lähtöä, mutta koska "pientä" purtavaa oli kaksikolla tarjolla ja koska myös Satya söi, niin kävi miten kävi. Koska olin missannut kolme aiempaa firman sisäistä tapahtumaa (olin joko Birminghamissa tai matkalla sieltä), tutustuin nyt ensi kertaa muutamien työntekijöiden parempiin puoliskoihin ja mukuloihin. Juomatarjonnan kautta taas ymmärsin viimein miksi amerikkalaisia oluita pidetään litkuina. En yhtään ihmettele, että tarjolla oli myös tuontioluita.

Juhlaväki oli hyvinkin värikästä ja keskustelutkin sen mukaisia. Illan hämärtyessä huomasin myös, että kovin monet miespuolisesta juhlaväestä kaulailivat toisiaan hieman liian toverillisesti eikä se kovin usein jäänyt edes tähän. Heteromiesten katkerista keskusteluista sain myös selville sen, että huomattava osa vapaiden markkinoiden naistarjonnasta taitaa olla myös enemmän kallellaan oman sukupuolensa suuntaan. Itse en pysty sanomaan kuinka paljon puheissa oli totuutta. En kyllä ollut ainoa, jolle pomoni (heteromies) suuri homoystävien määrä tuli yllätyksenä ("Give me quickly another beer! I just saw my boss kissing other man!").

Vaikka itse ilta olikin semmoinen tavanomainen "syödään, nähdään tuttuja ja hengaillaan"-pippalot (josta ei lopulta ole kovin paljon kirjoitettavaa), niin hyvä, että viimein pääsin osallistumaan näihin sosiaalisiin rientoihin ja nähdä vähän muitakin ihmisiä kuin työpaikan samat tutut naamat. Oli myös jälleen kiva jutella muistakin kuin työjutuista ihmisten (tuttu tai tuntematon) kanssa.